Vintagea makuuhuoneessa

Viime keväänä siskoni halusi päästä eroon ylimääräisistä huonekaluista ja tarjosi minulle alunperin isovanhemmilleni kuulunutta lipastoa. Otin tarjouksen ilomielin vastaan, sillä Airisrannassa on aina joku kolkka, joka kaipaa huonekaluja. Nyt saimme makuuhuoneeseen sopivasti täydennystä tyhjälle parisängyn vastaiselle seinälle.

En ole ihan varma, miltä vuosikymmeneltä lipasto on peräisin, mutta kuvittelisin, että se on joskus 1930-40 -luvulta. Pyöreät muodot viittaavat niihin aikoihin. Olen myös miettinyt, onko laatikoiden vetimet vaihdettu jossakin vaiheessa toisiin.  Tällaisia asioita ei koskaan nuorempana pohtinut, jolloin olisi vielä ollut mahdollisuus kysyä asiaa mummulta tai vaarilta. Lipasto oli vain aina ollut 'peräkamarissa' tietyn näköisenä, ne tietyt tavarat kätköissään.

Peili sen sijaan on vanhempaa vuosikertaa. Se on  yksi niistä huonekaluista, joita astiakaapin lisäksi pelastettiin isoisovanhempieni vintiltä, kun taloa tyhjennettiin. Ajan hammas näkyy peililasissa, ja se on jo hieman mustunut joistain kohdin. Peilin puukehykset ovat kai alunperin olleet lakatut, ja peililasia kiertää hieno tuplafasetti, jossa peilin reuna taittuu kahdesti. Lipasto ja peili täydentävät mielestäni oikein mukavasti toisiaan. Peili ehtikin odottaa paikkaansa hyvän  aikaa navettaan varastoituna ennen kuin sille löytyi sopiva paikka talossa.

Tuoli on myös mummuni ja vaarini perintöä. Meille se on tullut vanhemmiltani, joiden täytyi luopua suuresta osasta huonekaluja, kun muutto pienempään asuntoon tuli ajankohtaiseksi. Tuolit, joita on kaksi kappaletta, ovat alunperin olleet mummuni lapsuudenkodissa, josta hän oli puolestaan saanut ne aikanaan perinnöksi.  Ne olivat lapsuudessani kermanvalkoiset, mutta vanhempani ovat myöhemmin maalanneet ne uudelleen.

Leppoisaa viikonvaihdetta!

-Airisrannan Päivi-