Iltapäivän hetki rannalla

Päivät ovat pidentyneet huomaamatta, ja valoisuutta jatkuu jo myöhään iltapäivälle. Eilen katselin taas kerran verannalta merelle, kun hämärä alkoi laskeutua, ja sieluni silmin näin lyhdyt tuikuttamassa rantakivikolla. Siltä istumalta lähdin ulos testaamaan, riittäisikö valo muutamaan kuvaan peilityynen meren äärellä.

Ihan ensi näkemältä ei osaisi sanoa, mihin vuodenaikaan kuva on otettu. Helmikuu ei ehkä olisi arvauslistan alkupäässä. Meren puolella taloa ruoho vihertää tällä hetkellä oikeastaan  enemmän kuin heinäkuussa, jolloin aurinko on jo yleensä kuivattanut koko etelänpuoleisen rinteen ruskeaksi.

Kohta lyhdyt joutavatkin jo varastoon syksyä odottamaan. Kun päivät alkavat pidentyä, kynttilöiden ja lyhtyjen  polttaminen vähentyy Airisrannassa samaan tahtiin. Sen sijaan mielessä alkavat pyöriä yhä useammin keväiset puutarhaan liittyvät suunnitelmat.

Näissä merellisissä helmikuun tunnelmissa tällä kertaa.

-Airisrannan Päivi-

Loppiaistunnelmia

Useimmat ovat varmasti siivonneet joulun jo pois kodeistaan, mutta Airisrannassa se tehdään vasta loppiaisen jälkeen. Senpä takia ajattelin laittaa tähän postaukseen vielä joulunajan tunnelmia; ehkäpä ne lämmittävät vähän näitä tammikuun koleita pakkaspäiviä.

Minulla onkin aina hieman ristiriitainen tunne joulun jälkeen: toisaalta haluaisi äkkiä siivota kaiken jouluun liittyvän pois, mutta toisaalta tuntuu kuin kaikki kodin lämpö ja pehmeys häviäisi kynttelikköjen ja ikkunatähtien mukana taivaan tuuliin. Onneksi se tunne kestää kuitenkin vain hetken ja pian huomaa jo miettivänsä tulevan kesän puuhia.

Jouluista tunnelmaa makuuhuoneestamme, joka oli ennen peruskorjausta osa suurta tupakeittiötä. Lähes kaikissa Airisrannan ikkunoissa on ikkunapenkit, joihin on mukava laittaa joulun aikana kyntteliköt ja kevättalvella pelargonian pistokkaita kasvamaan. Vain merenpuolen uusitussa seinässä veranta mukaan lukien niitä ei ole.

Rauhallinen iltapäivän hetki oli pakko saada vangittua kuvaksi jouluaattona. Ei tuulenvirettäkään ja hiljaisuus on rikkumaton. Vain lintujen siipien pyrähtely kuuluu aika ajoin niiden saapuessa ja lähtiessä ruokintapaikalta.

Kallion haaveilupenkki odottaa kevättä ja istujia. Jos jo huhtikuun lopussa on lämpimiä viikonlopun aamuja, kääriydymme viltteihin ja hiippailemme kalliolle kahvimukin kanssa seuraamaan rauhassa lintujen touhuja.

Tässä se nyt on -  jo syksyllä haaveksimani sininen hetki. Kun tämän näkymän saa kokea edes kerran talven aikana, olen tyytyväinen.

-Airisrannan Päivi-

Tallilyhdyn loisteessa

Tallilyhty liittyy mielessäni aina jouluun. Pihaltamme löytyy lyhtyjä kyllä jokaiseen lähtöön heti hämärien iltojen saavuttua elokuussa, mutta tallilyhdyn kaivan esille vasta viimeisenä, joulukuun alkupuolella. Täällä Airisrannassa se tuntuu olevan omassa ympäristössään, vaikka olenkin hankkinut sen jo vuosia sitten edelliseen kotiimme. Tallilyhtyyn liittyy satujen nostalgiaa nurkissa hiippailevine tonttuineen, ja tuntuu kuin meidänkin navettamme pilttuussa majailisi hevonen, kun lyhty nojaa navetan seinustaan.

Minuun teki lähtemättömän vaikutuksen kymmenisen vuotta sitten joulun alla esitetty dokumentti Eläinten vanhainkodin joulusta Ylistarossa. Siinä Wanhan Markin isäntä asteli jouluaattoaamuna navettaan viemään eläinvanhuksille jouluherkkuja tallilyhdyn valossa. Tunnelma oli jotenkin niin lämmin ja kodikas, että jaksan muistella sitä vielä vuosienkin jälkeen. Siksipä kai halusin itsellenikin samanlaisen lyhdyn.

Viime kesänä kävimmekin Wanhassa Markissa katsomassa, keitä vanhainkodissa nykyään majailee. Mukavan leppoisa paikka, jota voi kyllä suositella levähdyspaikaksi, jos sattuu ajamaan ohitse. Arvostan ihmisiä, jotka jaksavat tehdä pyyteetöntä työtä myös eläinten hyväksi.

Kuka tietää, ehkäpä meidänkin navetassamme asustaa joskus tulevaisuudessa ainakin kanoja ja kenties kukko.

Tämän joulun ensimmäiset hyasintit ovat alkaneet tuoksua Airisrannan kuistilla.

-Airisrannan Päivi-

Isänpäivätunnelmia

Airisrannassa lumi tuli ja meni. Torstaina meilläkin saatiin nauttia häivähdyksestä lunta. Maisema muuttui heti valoisemmaksi, ja oli oikein mukava tunnelma, kun maa oli valkoisen harson peitossa. Nyt kun ympäröivä maailma on jälleen musta, lyhdyillä saa onneksi aikaan valopilkkuja hämäriin iltapäiviin. Tänäänkin meillä ripoteltiin lyhtyjä vähän joka puolelle pihamaata. 

Isänpäivän kunniaksi piti tietysti hieman herkutella. Olin aikaisemmin syksyllä nähnyt jossain lehdessä jäädytetyn suklaakakun ohjeen, ja sitä oli nyt sitten hyvä syy kokeilla. Tällaiset jäädytettävät kakut ovat muutenkin ehdottomia suosikkejani, koska ne voi tehdä hyvissä ajoin pakasteeseen, eikä niiden täyttämiseen ja koristelemiseen tarvitse enää juhlapäivänä varata aikaa.

Kakku vei kyllä kielen mennessään, oli se niin hyvää. Uskon, että tällä kakulla taidetaan herkutella  Airisrannan joulupöydässäkin, mutta vähän tuunattuna. Domino-keksien sijaan piparkakuista tehty pohja sopii ehkä ajankohtaan paremmin, ja toimii kyllä yhtä varmasti.

JÄÄDYTETTY DOMINO-SUKLAAKAKKU

Pohja:

175 g Domino-keksejä

40 g voita tai margariinia sulatettuna

Puolukkasose:

100 g pakastepuolukoita

2 rkl tomusokeria

Täyte:

2 dl kermaa

2,5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

200 g Philadelphia- tuorejuustoa

2 dl tomusokeria

200 g tummaa suklaata

ripaus kanelia

100 g pakastekarpaloita

30 g marenkia murskattuna

Pinnalle:

30 g marenkia murskattuna

100 g pakastekarpaloita

(kinuskikastiketta)

Domino-keksit hienonnetaan ja joukkoon sekoitetaan sulatettu voi tai margariini. Seos painellaan tasaisesti leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle (halkaisija n. 24 cm). Sulaneet puolukat soseutetaan ja maustetaan tomusokerilla. Puolukkasose levitetään keksipohjan päälle, ja pohja laitetaan pakastimeen täytteen valmistuksen ajaksi.

Kerma ja vaahtoutuva vaniljakastike vatkataan vaahdoksi. Tuorejuusto, tomusokeri ja sulatettu jäähtynyt suklaa sekoitetaan kerma-vaniljavaahdon joukkoon. Maustetaan kanelilla. Karpalot ja marenkimurska käännellään täytteen sekaan.Täyte kaadetaan keksipohjan ja puolukkasoseen päälle, tasoitetaan ja peitetään vuoka kelmulla. Jäädytetään pakastimessa yön yli.

Kakku koristellaan marenkimurskalla ja karpaloilla. Viimeistellään kinuskikastikkeella.

Jos todella haluaa lisää makeutta, koko komeuden voi viimeistellä vielä kinuskikastikkeella. Me kyllä pärjäsimme ihan ilman sitäkin. Makeutta riitti, mutta puolukat ja karpalot toivat sopivasti raikkautta kakkuun.

Iltapäivä alkoi jo hämärtää, kun nautiskelimme kakkukahvit kynttilöiden lämmössä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

-Airisrannan Päivi-

Sunnuntain viettoa

Myrskyn jälkeen pihalla riittää siivottavaa. Kun sunnuntaipäivään tuli tunti lisää, kävin vähän siistimässä pihaa enimmistä vaahteranlehdistä. Samalla sytyttelin ulkolyhtyihin kynttilät palamaan hämärän iltapäivän iloksi.

Iltapäivällä tein jälkiruuaksi puolukkaherkkua, kun niitä puolukoita on nyt meillä yllin kyllin syyskuun marjaretken jäljiltä. Resepti on ihan omasta päästä, ja todella hyvää siitä tulikin. Aika vähän tulee tehtyä minkäänlaisia jälkiruokia, mutta joskus sunnuntaisin on kiva yllättää perhe jollain ekstrahyvällä. Tämän herkun juju on talkkunajauhoissa.

AIRISRANNAN PUOLUKKAHERKKU

1 prk Flora Vispiä

1 prk rahkaa

n. 2 dl puolukoita

talkkunajauhoa

sokeria maun mukaan

vaniljasokeria

kanelikeksiä (esim. Bastogne)

pinnalle rouhittua tummaa suklaata

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

-Airisrannan Päivi-

Koristeluintoilua

Loppuviikolla kannoin innoissani laatikollisen kanervia tai oikeammin sanottuna callunoita kotiin ja kaivoin varastosta esiin kaikki mahdolliset tykötarpeet pihan koristelemiseksi. Monenlaista on kyllä vuosien varrella ehtinytkin kertyä varaston nurkkiin. Joka tapauksessa nyt niistä oli iloa, kun pääsin oikein vauhtiin sommitteluinnossani.

Portaille ja terassille on mukava suunnitella erilaisia istutuksia talven väriläiskiksi. Varastosta löytyi muun muassa lahjaksi saaduista joulukukista kertyneitä pajukoreja, jotka olen säästeliäänä ihmisenä hamstrannut varaston uumeniin periaatteella 'näitäkin voi joskus tarvita'. Totesin ne kuitenkin aika keveiksi meidän tuuliseen ilmastoomme saaristossa, joten ehkä niille löytyy muuta käyttöä joulun alla.

Vaikka lyhtyjä vietiin jo loppukesällä merenpuoleiselle pihalle, niitä löytyi vielä lisää myös pääoven portaille laitettavaksi. Talvihämärissä mikään ei ole kauniimpaa kuin lumisella portaalla loistavat erikokoiset ja -näköiset lyhdyt.

Joku ehkä saattaisi pitää näitä roskina - minusta ne ovat luonnon taidetta.

Pajupallo hankittiin vuosia sitten edellisen elämämme joulukoristukseksi kaupungissa. Silloin siihen pujoteltiin pienet sähkökynttilät, ja se roikkui terassin katosta antamassa valoa pimeyteen. Kaivaessani sen varastosta esiin kynttilät olivat edelleen paikoillaan, ja oli kyllä aikamoinen homma saada nivottua ne irti pallosta. Toisaalta, saattaa hyvinkin olla, että pujottelen kynttilänauhan sittenkin takaisin ja ripustan pallon jouluksi oven viereen.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

-Airisrannan Päivi-

Syysillan hämärissä

Näin syysiltojen hämärtyessä on mukava sytytellä lyhtyjä pihapiiriin. Viikonloppuna oli tyyntä ja lämmintä, joten nautinto oli kaksinkertainen. Meren rannallahan tyynet illat eivät välttämättä ole itsestäänselvyyksiä.

Kesällä perheen miehet valoivat betoniportaat meren puoleiselle pihalle, ja nyt ne toimivat sopivana alustana lyhdyille. Kuten kuvasta näkyy, portaat odottavat vielä pinnoitusta.

Portaat on rakennettu luonnonkivistä tehdyn muurin keskelle, ja tarkoituksena on löytää sellainen väri, että ne sulautuisivat kivasti muuriin. 

Myös sisällä poltettiin kuuman kesän jälkeen ensimmäisiä tuikkuja. Kuvassa ystävältä lahjaksi saatu tuikkumajakka, joka oli ensimmäistä kertaa käytössä.

Pihlajanmarjoja on tullut tänä syksynä valtavasti ja tarkoitus olisi kokeilla myös pihlajanmarjahyytelön tekemistä. Nyt niitä käytettin vain pöydän koristeena.

-Airisrannan Päivi-