Tammikuinen myrsky

Takkatulen räiskeessä vietettiin eilistä sadepäivää, ja samat tunnelmat jatkuvat edelleenkin. Yön aikana vesisade yltyi kuitenkin myrskyksi, ja heräsin jo ennen viittä, kun tuuli ulvoi nurkissa. Talokin oli yön aikana jäähtynyt piristävän vilpoiseksi, sillä olemme säätäneet lämmityksen yön ajaksi mahdollisimman pienelle.

Kissat kävivät pikaisesti tarpeillaan, mutta kipaisivat taas kiireenvilkkaa takaisin sisälle. Tuuli on yksi pelottavimmista asioista, mitä ne tietävät. Tai ainakin myrskyinen sää saa ne melko hulluiksi. Nyt vesisade on muuttunut rännäksi, ja sitä tuleekin vaakatasossa, sillä tuulen voimakkuus on yhä vain yltynyt entisestään.

Onneksi takkatuli lämmittää ihanasti, ja eilenkin meillä oli heti aamusta lämpöä hohtava tuli kakluunissa. Useimmat meillä vierailevat ystävät eivät ole tottuneet näin viileisiin huonelämpötiloihin, ja meillä onkin tapana kiikuttaa heille heti villasukat jalkaan. Meren rannalla tuuli on oikeastaan pahempi lämpösyöppö kuin pelkkä pakkanen. Yritämme kuitenkin pitää sähkölaskun kurissa, sillä isossa talossa sähköä kyllä kuluu, ellei ole tarkkana. Tokihan puutkin maksavat, mutta kaupan päälle saa myös tunnelmaa.

Nala nautti eilen elämästä herrainhuoneen lämpimässä nojatuolissa. Mikäs on nautiskellessa, kun lämmintä riittää ja emäntä toimii palvelusväkenä.

 Tänään myrskyää niin kovasti, että ainoastaan pihan pikkulinnut uskaltautuvat ruokailemaan. Eilen rantavedessäkin näkyi sentään elämää.

Verannan ikkunat ovat peittyneet rännänsekaiseen lumeen, kun istun kynttilöiden lämmössä ja kirjoittelen tätä postausta. Merenpuoleisista ikkunoista ei todellakaan näe ulos, sillä myrskytuuli puhaltaa juuri saarten välistä suoraan verannallemme.

Paras paikka maailmassa, kun tammikuinen puhuri raivoaa ulkona.

Myrskyterveisin,

-Airisrannan Päivi-

Myrskyä ja suklaapiirakkaa

Aamulla Airisrannassa herättiin myrskytuuleen. Tuuli niin, että talo jytisi. Onneksi ei kuitenkaan satanut mitään, sillä sade olisi kyllä tullut läpi ovista ja ikkunoista. Veranta sen sijaan oli yön aikana kyllä muuttunut melkoisen - miten sen nyt sanoisi - raikkaaksi. Pidämme lämmityksen todella pienellä ja sen huomaa sitten, kun myrskytuuli oikein puhaltaa. Onneksi on kakluunit ja keittiössä puuhella.

Kävin aamulla rannassa ja otin muutaman kuvan puhurin keskeltä. Aallokko ei tosin kerro tuulen voimasta mitään. Onneksi nuo kaksi pikku saarta suojaavat meitä pahimmilta myrskyiltä, muuten taitaisi talo nousta ilmaan.

Näin perjantaisin leivon usein jotain hyvää päiväkahville, ja siitä riittää sitten tarjottavaa koko viikonlopuksi. Varsinkin nyt kun ulkona myrskyää oikein tosissaan, on ihana keittää kahvit ja nauttia pala suussa sulavaa lämmintä suklaapiirakkaa. Tätä piirakkaa meidän perheessä on tehty tasan kaksikymmentä vuotta eikä suosio ole vieläkään laantunut. Sain ohjeen silloiselta naapurilta, joten kaikki kunnia hänelle. Tässä ohje kaikkien muidenkin kokeiltavaksi.

KEPAN SUKLAAPIIRAKKA

Pohja:

5 dl vehnäjauhoja

5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1,5 tl soodaa

- nämä sekoitetaan keskenään

-lisää seuraavat aineet kattilaan ja kiehauta keskenään:

2,5 dl vettä

200 g margariinia

4 rkl tummaa kaakaota

1 tl suolaa

-kaikki edelliset ainekset yhdistetään keskenään ja seokseen lisätään vielä:

 1 dl piimää (tai maustamatonta jogurttia)

2 munaa

Kaadetaan isolle uunipellille ja paistetaan 200 C asteessa noin 20 min.

Suklaakuorrutus:

100 g margariinia

2 rkl maitoa

1 rkl tummaa kaakaota

-ainekset kiehautetaan keskenään ja lopuksi lisätään

225 g tomusokeria

Kuorrute levitetään lämpimän kakun päälle. Pinnalle ripotellaan kookoshiutaleita, nonparelleja tms.

Ja meillä vain myrsky jatkuu.

 Rentoa perjantai-iltaa!

-Airisrannan Päivi-