Tammikuinen myrsky

Takkatulen räiskeessä vietettiin eilistä sadepäivää, ja samat tunnelmat jatkuvat edelleenkin. Yön aikana vesisade yltyi kuitenkin myrskyksi, ja heräsin jo ennen viittä, kun tuuli ulvoi nurkissa. Talokin oli yön aikana jäähtynyt piristävän vilpoiseksi, sillä olemme säätäneet lämmityksen yön ajaksi mahdollisimman pienelle.

Kissat kävivät pikaisesti tarpeillaan, mutta kipaisivat taas kiireenvilkkaa takaisin sisälle. Tuuli on yksi pelottavimmista asioista, mitä ne tietävät. Tai ainakin myrskyinen sää saa ne melko hulluiksi. Nyt vesisade on muuttunut rännäksi, ja sitä tuleekin vaakatasossa, sillä tuulen voimakkuus on yhä vain yltynyt entisestään.

Onneksi takkatuli lämmittää ihanasti, ja eilenkin meillä oli heti aamusta lämpöä hohtava tuli kakluunissa. Useimmat meillä vierailevat ystävät eivät ole tottuneet näin viileisiin huonelämpötiloihin, ja meillä onkin tapana kiikuttaa heille heti villasukat jalkaan. Meren rannalla tuuli on oikeastaan pahempi lämpösyöppö kuin pelkkä pakkanen. Yritämme kuitenkin pitää sähkölaskun kurissa, sillä isossa talossa sähköä kyllä kuluu, ellei ole tarkkana. Tokihan puutkin maksavat, mutta kaupan päälle saa myös tunnelmaa.

Nala nautti eilen elämästä herrainhuoneen lämpimässä nojatuolissa. Mikäs on nautiskellessa, kun lämmintä riittää ja emäntä toimii palvelusväkenä.

 Tänään myrskyää niin kovasti, että ainoastaan pihan pikkulinnut uskaltautuvat ruokailemaan. Eilen rantavedessäkin näkyi sentään elämää.

Verannan ikkunat ovat peittyneet rännänsekaiseen lumeen, kun istun kynttilöiden lämmössä ja kirjoittelen tätä postausta. Merenpuoleisista ikkunoista ei todellakaan näe ulos, sillä myrskytuuli puhaltaa juuri saarten välistä suoraan verannallemme.

Paras paikka maailmassa, kun tammikuinen puhuri raivoaa ulkona.

Myrskyterveisin,

-Airisrannan Päivi-