Sunnuntaiaamu saaristossa valkeni harmaana. Heräsin laivan sumutorven huutoon, ja vaikka oli vielä pimeää, arvasin, että meri ja pihapiiri olivat sankan sumun peitossa. Silti sumutorven ääneen on aina yhtä kiehtovaa herätä. Meri ei oikeastaan ehtinyt kunnolla jäätyäkään, kun se taas jo lainehti vapaana, ja lumi on sulanut kokonaan pieniä valkoisia laikkuja lukuun ottamatta.
Viime päivinä "piikkikengät" ovat olleet tarpeelliset. Tiet ovat olleet kuin luistinratoja, joten ilman kunnon kenkiä liikkuminen olisi aika toivotonta. Nastalenkkareiden turvin olen hipsutellut parin päivän välein kimpparoskikselle, jotta siitäkin saisi kaiken hyödyn irti. :)
Suuremman inspiraation puuttuessa tämä postaus tarjoilee kuvakulmia Airisrannan sisätiloista.
Yllä oleva kuva on otettu syyskuussa, mutta jotenkin tarvitsin sen tuomaa valoisuutta tämän melkoisen harmaan ja synkän päivän piristykseksi. Syyskuisen lauantaiaamun auringonsäteet pakottivat tarttumaan kameraan ja vangitsemaan kauniit värisävyt talteen. Nyt ne tuntuvat oikein voimaannuttavilta katsella.
Orkidea on alkanut suureksi yllätyksekseni kukkia. Joulun jälkeen siihen ilmestyi inhottavia ötököitä, jotka sain kuitenkin BioKillillä nujerrettua. Jos tuholaisia ei oteta lukuun, sisäkukkani taitavat pärjätä parhaiten, kun unohdan hoitaa niitä.
Airisrannan parhaisiin puoliin kuuluvat suuret ikkunat, jotka tuovat valoa sisälle myös pimeimpään aikaan. Valo inspiroi kuvaamaan erilaisista kuvakulmista.
Mukavaa alkavaa viikkoa täältä ulvovan merituulen keskeltä!
-Airisrannan Päivi-