Joulu saa tulla

Jouluvalmistelut ovat olleet huipussaan Airisrannassa näinä viimeisinä joulunaluspäivinä. Kynttilöiden lämmittämässä talossa on tuoksunut ihanan kotoisalta, kun kakut, leivät ja laatikot ovat paistuneet uunissa. Tänään tosin välillä on ollut samanlainen tunne kuin Melukylän Liisalla, joka aatonaaton iltana huolehti siitä, ehtiikö äiti ihan varmasti saada kaiken kuntoon aattoaamuun mennessä.

Lauantaina tuotiin kuusi sisälle,  ja tänä vuonna se sai uuden paikan verannalta, jossa me itsekin suurimman osan ajasta vietämme. Nyt kuusta saa tuijottaa oikein sydämensä kyllyydestä, kun  pöydän ääressä herkutellaan. Edellisinä vuosina kuusi on ollut herrainhuoneessa, sillä olohuoneeseesta ei oikein tahdo löytyä sille sopivaa paikkaa.

Viimeistään tässä vaiheessa joulun odotusta on ollut pakko hyväksyä ajatus, että tänä vuonna ei taida Airisrantaan valkoista joulua tulla. Ikkunasta näkyvä maisema ei paljon kesäisestä merimaisemasta eroa.

  

Kuisti on saanut jälleen kerran tutun jouluisen ilmeensä. Vanha kynttelikkö, punaiset omenat ja olkipukit - ne löytävät joka joulu tiensä vanhan komuutin päälle.  Peiliä ei kuitenkaan seinällä vielä viime jouluna ollut; sen löysimme kesällä vanhoja tavaroita myyvästä liikkeestä.

Osan piirtämistään joulukuvista isäni oli vuosia sitten koonnut tauluksi lasikehyksen alle. Nyt laitoin senkin kuistin seinälle. Yksi kuvista on päässyt vähän vinksahtamaan lasin alla, mutta sitä en viitsinyt ruveta enää oikaisemaan.

Tänään aatonaattona aurinko on jälleen paistanut kirkkaasti eikä vuoden pimeimmästä ajasta ole ollut tietoakaan. Ihana valo!

Airisrannan jouluihin kuuluu ehdottomasti suklaamurokakku. Jotkut reseptit seuraavat mukana vuodesta toiseen, ja tämä kakku on yksi sellainen. Laitan ohjeen tähän mukaan, jos vaikka joku innostuisi sitä uudeksi vuodeksi kokeilemaan.

SUKLAAMUROKAKKU

200 g voita tai margariinia

2,5 dl sokeria

3 munaa

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

100 g tummaa taloussuklaata

0,5 prk kermaviiliä

Vaahdota pehmeä voi tai margariini. Lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen. Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe. Rouhi suklaa. Sekoita taikinaan vuorotellen jauho-leivinjauheseosta, suklaarouhetta ja kermaviiliä. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 175 asteessa noin tunti. Kakku on parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä tai myöhemmin.

Nyt kinkku odottaa jo vuoroaan keittiössä, sillä laitamme sen muhimaan alhaisella lämmöllä uuniin koko yöksi. Aikaisin aamulla siitä leviää herkullinen tuoksu talon joka soppeen, ja viimeistään silloin muistaa, että jouluaatto on jälleen koittanut.

Hyvää ja rauhallista joulua teille kaikille!

-Airisrannan Päivi- 

Portaikon joulu

Ajatukset ovat kääntyneet vähitellen jouluvalmisteluihin myös Airisrannassa. Viime viikolla mieleeni muistui vanha, mummulta peritty paperinen joulutaulu, jota lähdin yhtenä iltana etsimään navetan perukoilla olevista pahvilaatikkoröykkiöistä. Isoissa pahvilaatikoissa on säilöttynä vanhoja kirjoja, tauluja ja kaikenlaista tavaraa, jota löytyi vaarini kotitalosta, kun sitä aikanaan tyhjennettiin. Tarkalleen en edes tiedä, mitä kaikkea laatikot pitävät sisällään, sillä milloinkaan ei ole tuntunut olevan riittävästi aikaa niiden perusteelliseen tutkimiseen. Joulutaulua en tällä kertaa harmikseni löytänyt, mutta sen sijaan silmiini sattui nippu puuväripiirroksia, jotka isäni on taiteillut lähes seitsemänkymmentä vuotta sitten.

Löydöstä riemastuneena päätin laittaa ne koristamaan portaikon seiniä joulun ajaksi, sillä kukapa niitä navetassa katselisi.  Osa piirroksista on tehty pahviselle alustalle, mutta toiset on piirretty vain ohuelle piirustuspaperille. Saimme kuitenkin liimattua niiden taakse pienet kevyet kannattimet, joiden avulla ne voitiin kiinnittää seinään ilman ylimääräisten reikien tekemistä vanhaan ja hauraaseen paperiin. Vanhat nastan rei'ät ja teipit kuitenkin osoittavat, että ovat ne joskus aikaisemminkin olleet seinillä ihailtavina.

Vaikka harmaita ja sateisia päiviä on Airisrannassa riittänyt, välillä aurinko on yllättänyt ja kullannut huoneet upean värisiksi. Muistan myös viime joulukuulta samanlaisia valoelämyksiä, joita kuvailin silloinkin blogiini. Apropå, tästä taisinkin saada aasinsillan haasteeseen, joka muistui samalla  mieleeni tätä kirjoittaessani.

Pari päivää sitten Pienen lintukodon Kaaru nimittäin haastoi minut muistelemaan vuoden takaisia postauksia Vuosi sitten -haasteen merkeissä. Haasteen tarkoituksena on kurkistaa, mistä aiheesta silloin postasin, onko jokin asia siitä muuttunut,  ja mitä tunteita se herättää.

Hyvin saman suuntaisia ovat ajatukset olleet Airisrannan emännällä viime vuonnakin. Koristeita ja jouluvalaistusta on laiteltu aivan samaan tyyliin kuin tänäkin vuonna, eikä lumesta ole ollut tietoakaan. Siskon luona on myös piipahdettu kylässä näin joulun alla. Hyviä muistoja kuvat herättävät. Toivon, että ensi vuonna voin katsella tämän vuoden postauksia ihan yhtä hyvillä mielin.

Päiväsaikaan näin joulukuussakin auringon valo ulottuu välillä portaisiin saakka. Lyhyeksi hetkeksi paperinvalkoiset helmipaneeliseinät muuttuvat pehmeän kellertäviksi ja portaikko näyttää taas ihan erilaiselta. Silloin on aina pakko kaivaa kamera esiin, jotta häivähtävä hetki tallentuisi kameran ja mielen muistiin.

Jouluisin ajatuksin,

-Airisrannan Päivi-

Joulukuun aamurusko

Huomenta Airisrannasta!

Niin kaunis oli joulukuinen aamurusko tänä aamuna, että päätin laittaa tällaisen pikapostauskuvan verannaltamme avautuvasta merimaisemasta. Joskus värit lumoavat heti aamusta ja saavat haltioitumaan.

Hyvää Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää!

-Airisrannan Päivi-

Itsenäisyyspäivän viettoa

Odotin säätiedotuksen ennustamaa myrskyä viikonvaihteeksi, mutta sepä ei saapunutkaan Airisrantaan. Sen sijaan vesi on noussut jälleen ennätyskorkealle ja muuttanut koko rantaviivan uuden näköiseksi. Kun lippu vedettiin aamulla itsenäisyypäivän kunniaksi salkoon, lähdin samalla pihakierrokselle näpsimään kuvia veden valtaamasta hämärästä pihamaasta.

Tuntuu kuin päivä ei olisi valjennut ollenkaan tänä sateisena itsenäisyyspäivänä. Siksi kynttilöitä on poltettu koko päivän aamusta lähtien. Kuvassakin näkyy, kuinka kynttilöiden lämpöinen valo  pilkottaa verannan ikkunoista.

Taas oli pakko ottaa kuva venevajaraukasta, jonka meri meinaa melkein nielaista mukaansa. Näin korkealla vesi ei ole ollut kovinkaan monta kertaa asuessamme Airisrannassa. Onneksi talo on paljon ylempänä kalliolla, joten ihan heti meren pinnan ei sinne luulisi yltävän. Tosin ilmastonmuutos näyttää etenevän niin hurjaa vauhtia, että vaikka millaiset vedenpaisumukset saattavat tulevaisuudessa olla mahdollisia myös näillä leveysasteilla.

Sisällä on sen sijaan ollut mukava köllötellä kuivassa ja lämpimässä. Ensimmäinen joulukukkakin koristaa jo herrainhuoneen pöytää. Juuri näin itsenäisyyspäivän aikaan, kun ulkona on melkein koko ajan pimeää, joulun tunnelmaa alkaa kaivata sisälle taloon. Kyntteliköt ovat valmiina ikkunoilla ja osaan ikkunoista ripustetaan vielä jouluisia tähtiä.

Pipareita ja torttuja Airisrannassa leivottiin ensimmäisen kerran tänään. Myös lapsuudenkodissani äidilläni oli tapana aloittaa piparkakkujen leipominen itsenäisyyspäivänä. Paraisten piparkakut olivat niitä ainoita oikeita, ja kyllä ne hyviä olivatkin - ohuita ja rapeita. Itse olen paljon laiskempi ja tyydyn kaupan pakastetaikinoihin. Oikeastaan piparkakuissa taitaa olla parasta se ihana joulun tuoksu, joka leviää koko taloon paistamisen myötä. Se tuoksu valtasi Airisrannan vanhan talon jälleen tänään.

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

-Airisrannan Päivi-