Joulu saa tulla

Jouluvalmistelut ovat olleet huipussaan Airisrannassa näinä viimeisinä joulunaluspäivinä. Kynttilöiden lämmittämässä talossa on tuoksunut ihanan kotoisalta, kun kakut, leivät ja laatikot ovat paistuneet uunissa. Tänään tosin välillä on ollut samanlainen tunne kuin Melukylän Liisalla, joka aatonaaton iltana huolehti siitä, ehtiikö äiti ihan varmasti saada kaiken kuntoon aattoaamuun mennessä.

Lauantaina tuotiin kuusi sisälle,  ja tänä vuonna se sai uuden paikan verannalta, jossa me itsekin suurimman osan ajasta vietämme. Nyt kuusta saa tuijottaa oikein sydämensä kyllyydestä, kun  pöydän ääressä herkutellaan. Edellisinä vuosina kuusi on ollut herrainhuoneessa, sillä olohuoneeseesta ei oikein tahdo löytyä sille sopivaa paikkaa.

Viimeistään tässä vaiheessa joulun odotusta on ollut pakko hyväksyä ajatus, että tänä vuonna ei taida Airisrantaan valkoista joulua tulla. Ikkunasta näkyvä maisema ei paljon kesäisestä merimaisemasta eroa.

  

Kuisti on saanut jälleen kerran tutun jouluisen ilmeensä. Vanha kynttelikkö, punaiset omenat ja olkipukit - ne löytävät joka joulu tiensä vanhan komuutin päälle.  Peiliä ei kuitenkaan seinällä vielä viime jouluna ollut; sen löysimme kesällä vanhoja tavaroita myyvästä liikkeestä.

Osan piirtämistään joulukuvista isäni oli vuosia sitten koonnut tauluksi lasikehyksen alle. Nyt laitoin senkin kuistin seinälle. Yksi kuvista on päässyt vähän vinksahtamaan lasin alla, mutta sitä en viitsinyt ruveta enää oikaisemaan.

Tänään aatonaattona aurinko on jälleen paistanut kirkkaasti eikä vuoden pimeimmästä ajasta ole ollut tietoakaan. Ihana valo!

Airisrannan jouluihin kuuluu ehdottomasti suklaamurokakku. Jotkut reseptit seuraavat mukana vuodesta toiseen, ja tämä kakku on yksi sellainen. Laitan ohjeen tähän mukaan, jos vaikka joku innostuisi sitä uudeksi vuodeksi kokeilemaan.

SUKLAAMUROKAKKU

200 g voita tai margariinia

2,5 dl sokeria

3 munaa

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

100 g tummaa taloussuklaata

0,5 prk kermaviiliä

Vaahdota pehmeä voi tai margariini. Lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen. Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe. Rouhi suklaa. Sekoita taikinaan vuorotellen jauho-leivinjauheseosta, suklaarouhetta ja kermaviiliä. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 175 asteessa noin tunti. Kakku on parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä tai myöhemmin.

Nyt kinkku odottaa jo vuoroaan keittiössä, sillä laitamme sen muhimaan alhaisella lämmöllä uuniin koko yöksi. Aikaisin aamulla siitä leviää herkullinen tuoksu talon joka soppeen, ja viimeistään silloin muistaa, että jouluaatto on jälleen koittanut.

Hyvää ja rauhallista joulua teille kaikille!

-Airisrannan Päivi-