Portaikon joulu

Ajatukset ovat kääntyneet vähitellen jouluvalmisteluihin myös Airisrannassa. Viime viikolla mieleeni muistui vanha, mummulta peritty paperinen joulutaulu, jota lähdin yhtenä iltana etsimään navetan perukoilla olevista pahvilaatikkoröykkiöistä. Isoissa pahvilaatikoissa on säilöttynä vanhoja kirjoja, tauluja ja kaikenlaista tavaraa, jota löytyi vaarini kotitalosta, kun sitä aikanaan tyhjennettiin. Tarkalleen en edes tiedä, mitä kaikkea laatikot pitävät sisällään, sillä milloinkaan ei ole tuntunut olevan riittävästi aikaa niiden perusteelliseen tutkimiseen. Joulutaulua en tällä kertaa harmikseni löytänyt, mutta sen sijaan silmiini sattui nippu puuväripiirroksia, jotka isäni on taiteillut lähes seitsemänkymmentä vuotta sitten.

Löydöstä riemastuneena päätin laittaa ne koristamaan portaikon seiniä joulun ajaksi, sillä kukapa niitä navetassa katselisi.  Osa piirroksista on tehty pahviselle alustalle, mutta toiset on piirretty vain ohuelle piirustuspaperille. Saimme kuitenkin liimattua niiden taakse pienet kevyet kannattimet, joiden avulla ne voitiin kiinnittää seinään ilman ylimääräisten reikien tekemistä vanhaan ja hauraaseen paperiin. Vanhat nastan rei'ät ja teipit kuitenkin osoittavat, että ovat ne joskus aikaisemminkin olleet seinillä ihailtavina.

Vaikka harmaita ja sateisia päiviä on Airisrannassa riittänyt, välillä aurinko on yllättänyt ja kullannut huoneet upean värisiksi. Muistan myös viime joulukuulta samanlaisia valoelämyksiä, joita kuvailin silloinkin blogiini. Apropå, tästä taisinkin saada aasinsillan haasteeseen, joka muistui samalla  mieleeni tätä kirjoittaessani.

Pari päivää sitten Pienen lintukodon Kaaru nimittäin haastoi minut muistelemaan vuoden takaisia postauksia Vuosi sitten -haasteen merkeissä. Haasteen tarkoituksena on kurkistaa, mistä aiheesta silloin postasin, onko jokin asia siitä muuttunut,  ja mitä tunteita se herättää.

Hyvin saman suuntaisia ovat ajatukset olleet Airisrannan emännällä viime vuonnakin. Koristeita ja jouluvalaistusta on laiteltu aivan samaan tyyliin kuin tänäkin vuonna, eikä lumesta ole ollut tietoakaan. Siskon luona on myös piipahdettu kylässä näin joulun alla. Hyviä muistoja kuvat herättävät. Toivon, että ensi vuonna voin katsella tämän vuoden postauksia ihan yhtä hyvillä mielin.

Päiväsaikaan näin joulukuussakin auringon valo ulottuu välillä portaisiin saakka. Lyhyeksi hetkeksi paperinvalkoiset helmipaneeliseinät muuttuvat pehmeän kellertäviksi ja portaikko näyttää taas ihan erilaiselta. Silloin on aina pakko kaivaa kamera esiin, jotta häivähtävä hetki tallentuisi kameran ja mielen muistiin.

Jouluisin ajatuksin,

-Airisrannan Päivi-