Tallilyhdyn loisteessa

Tallilyhty liittyy mielessäni aina jouluun. Pihaltamme löytyy lyhtyjä kyllä jokaiseen lähtöön heti hämärien iltojen saavuttua elokuussa, mutta tallilyhdyn kaivan esille vasta viimeisenä, joulukuun alkupuolella. Täällä Airisrannassa se tuntuu olevan omassa ympäristössään, vaikka olenkin hankkinut sen jo vuosia sitten edelliseen kotiimme. Tallilyhtyyn liittyy satujen nostalgiaa nurkissa hiippailevine tonttuineen, ja tuntuu kuin meidänkin navettamme pilttuussa majailisi hevonen, kun lyhty nojaa navetan seinustaan.

Minuun teki lähtemättömän vaikutuksen kymmenisen vuotta sitten joulun alla esitetty dokumentti Eläinten vanhainkodin joulusta Ylistarossa. Siinä Wanhan Markin isäntä asteli jouluaattoaamuna navettaan viemään eläinvanhuksille jouluherkkuja tallilyhdyn valossa. Tunnelma oli jotenkin niin lämmin ja kodikas, että jaksan muistella sitä vielä vuosienkin jälkeen. Siksipä kai halusin itsellenikin samanlaisen lyhdyn.

Viime kesänä kävimmekin Wanhassa Markissa katsomassa, keitä vanhainkodissa nykyään majailee. Mukavan leppoisa paikka, jota voi kyllä suositella levähdyspaikaksi, jos sattuu ajamaan ohitse. Arvostan ihmisiä, jotka jaksavat tehdä pyyteetöntä työtä myös eläinten hyväksi.

Kuka tietää, ehkäpä meidänkin navetassamme asustaa joskus tulevaisuudessa ainakin kanoja ja kenties kukko.

Tämän joulun ensimmäiset hyasintit ovat alkaneet tuoksua Airisrannan kuistilla.

-Airisrannan Päivi-