Juhlatunnelmaa

Meillä juhlitaan viikonloppuna valkolakkia, ja pitkästä aikaa on käyttöä myös valkoisille pöytäliinoille. Minulle on aina ollut kauhistus silittää isoja pöytäliinoja, ja siksi niitä ei meillä yleensä käytetäkään. Nehän likaantuvatkin heti! Nyt niitä kuitenkin tarvitaan, ja onneksi keksin silittää ne ruokapöydän päällä. Tämän käytännön ovat varmaan useimmat minua fiksummat hoksanneet jo aikapäiviä sitten, mutta minä koin ahaa-elämyksen vasta nyt. Silittäminenhän oli kuin leikkiä!

Innostuin silittämisen sietämättömästä keveydestä niin paljon, että päätin oitis tehdä juhlakattauksen valkoliinaiselle pöydälle, vähän niin kuin harjoituksen vuoksi. Tällaista ei kylläkään ole tulossa ensi viikonlopun juhliin, mutta jospa innostus riittäisi vaikkapa joulupöydän kattamiseen. Joskus on vain mukava tehdä jotain kaunista edes hetkeksi.

Suoria laskoksia oli todella tyydyttävää ihailla, ja vielä nautinnollisempaa oli asetella kauneimmat lasit ja lautaset hohtavalle liinalle. Meidän parhaimmat lautaset eivät kuitenkaan ole mitään perintöposliineja tai muutenkaan arvotavaraa. Niiltä uskaltaa reilusti syödä ilman, että tarvitsee koko ajan pelätä, että joku kolauttaa lautasesta palasen pois. Kaikki juhlavammat lasit ja aterimet olen puolestani saanut vuosien varrella lahjaksi, ja vanhimmat ovat jo kohta kolmekymmentävuotiaita .

Nyt kuitenkin täytyy rientää varsinaisten juhlavalmistelujen pariin. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

-Airisrannan Päivi-