Muistan jokin aika sitten lukeneeni erään kovia kokeneen naisen haastattelun, jossa hän kertoi käyttävänsä joka päivä parhaita kahvikuppejaan ja pöytähopeitaan, koska jokainen päivä oli hänelle juhlapäivä. Aloin itsekin miettiä tätä filosofiaa ja kaivoin esiin kaapin ylähyllyltä häälahjaksi saadun hopeatarjottimen.
Siellä se oli ollut kaapissa käyttämättömänä kaksikymmentäviisi vuotta, odottamassa - niin mitä. Nyt se on joka tapauksessa saanut arvoisensa paikan olohuoneen pöydältä niiden parempien kynttilänjalkojen alustana. Hieman se on tummunut vuosien saatossa, koska sitä ei ole milloinkaan kiillotettu, mutta minulle se kelpaa tuollaisenaankin vallan mainiosti. Voihan olla, että jonain päivänä innostun jopa kiillottamaan sen.
Kuten jo aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, löysin kirpputorilta myös metallisen tarjottimen, jota ajattelin käyttää esimerkiksi juhlajuomien tarjoilussa. No, tarkemmin ajateltuna niitä juhliahan ei todellakaan ole niin paljon, että sen takia kannattaa erikseen hankkia kaapintäytettä. Siispä parempi ratkaisu oli ottaa tarjotin kokoaikaiseen käyttöön, ja sen lastasin puolestaan täyteen tuikkuja. Yksinkertaista mutta niin kaunista.
Minulla on myös kaksi Airisrannan alkuaikoina mieheni hankkimaa tuikkulyhtyä, jotka eivät ole kuitenkaan olleet talon peruskorjauksen jälkeen käytössä. Toisesta oli jossain vaiheessa rikkoutunut sisällä oleva ohut lasikuppi, ja niin ne sitten jäivät molemmat lojumaan varaston uumeniin.
Kesällä haeskellessani muita tavaroita varastosta lyhdyt tulivat kuitenkin taas vastaan ja päätin etsiä jostakin niihin sopivat lasikupit. Lopulta löysin ostosreissulla ihan sattumalta tarjottimellakin näkyvät pienet lasialustat, ja ne sopivat täydellisesti myös lyhtyihin. Nyt nämä todelliset Strömsö-lyhdyt odottavat vain, että joku ruuvaisi kuistin kattoon koukut, että saan ripustettua ne ikkunaan.
-Airisrannan Päivi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!