Kirpparilöytöjä ja vähän muutakin

Viikonloppuna kävin pitkästä aikaa kirpputorilla. Kirpparimaailmaan olen tutustunut ensi kertaa vasta parisen vuotta sitten, kun haeskelimme vanhoja huonekaluja Airisrantaan. Olen siis aika myöhäissyntyinen kirppiskävijä. Sitä ennen ajattelin aina, että tavaraa on liiankin kanssa, joten miksi lähteä vielä lisäämään tavaravuorta toisten hylkäämillä vanhoilla romuilla.

Mutta - ajat ja mieli muuttuvat. Siskoni asuu myös vanhassa ihanassa talossa, ja siellä käydessämme ihastelin aina hänen kauniita vanhoja tarjottimiaan, kynttilänjalkojaan ja kaikkea muuta pientä vanhan talon miljööseen sopivaa rekvisiittaa. Ja mistäs muualta hän niitä oli hankkinut kuin kirpputorilta. Niinpä innostuin vähitellen itsekin ajatuksesta.

Ja tällainen kynttelikkö perjantaiselta kirpparikierrokselta sitten tarttui mukaani. Se vastasi juuri niitä toiveita, jotka olin etsimälleni kynttelikölle asettanut: tukevarakenteinen, tarpeeksi painava ja vanhan näköinen. Juuri sopiva Airisrannan ruokapöydälle ja varsinkin joulupöytään. Hinta oli seitsemän euroa, ja minun vajavaisella kirpparituntemuksellani se vaikutti aivan kohtuulliselta pyynnöltä.

Nyt ei siis tarvitse joulupöydässäkään pelätä, että kynttelikkö kupsahtaa nurin pienestä pöydän tönäisystä. Perinteisesti joulupöydässä ollut isovanhemmiltani peritty punainen puukynttelikkö on vanha ja kaunis, mutta hieman vaarallinen kiikkeryytensä takia, ainakin, jos väkeä on vähänkin enemmän pöydän ympärillä. Muutaman kerran olen laittanut joulupöytään joitakin vuosia sitten hankitun tukevan viisihaaraisen metallisen kynttelikön, mutta se taas puolestaan on turhan iso keskelle pöytää laitettavaksi.

Välillä kyllä tuntuu, että Airisrannassakin tekee kirppislöytöjä ihan omista jo unohduksissa olleista tavaroista. Esimerkiksi nämä pellavaiset pöytäliinat olivat olleet vuosia käyttämättöminä jossakin kaapin nurkassa, ja nyt ne tuntuivat yhtäkkiä täydellisiltä aarteilta. Saman tunteen olen kokenut monta kertaa ennenkin varsinkin kuluneena kesänä, kun olen löytänyt muuton jälkeen jo unohduksissa olleita tavaroita varastona toimivasta navetastamme.

Näitä 'uusiolöytöjä' tehdessä kyllä huomaa, kuinka vähällä ihminen loppujen lopuksi tulee toimeen, ja kuinka paljon turhaa materiaa vuosien varrella kertyy. Mutta sittenkin: on se vain ihana tehdä pieniä tarpeettomia ja tarpeellisia löytöjä, oli sitten kyseessä kirpputori tai oma varasto. Niin, ja tarttuihan sieltä kirpputorilta mukaan vielä viisi kohokasvuokaa, kolme euroa, ja metallinen 'kruusattu' tarjotin, viisi euroa.

Mukavaa viikkoa!

- Airisrannan Päivi-