Päiväkahvit merimaiseman kera

Viime torstaina oli niin hieno aamupäivä, että oli pakko kipaista ulos näpsimään kuvia tyynenä uinuvasta merimaisemasta. Ei tuulen virettäkään, vain auringon kajon kultaama meri ja pihapiiri. Näkymä sai taas kerran pidättämään hengitystä ja vain ihmettelemään, voiko tällaista ollakaan.

Rantatie venevajalle.

Rauhoittava näkymä venevajan laiturilta.

Loppusyksyn valo värittää maiseman epätodelliseksi.

Eilen sitten juotiin päiväkahvit paitsi merimaiseman myös perjantaina tehdyn tiikerikakun kera. Voi kuinka ihana tuoksu taloon leviääkään, kun kakku paistuu uunissa - niin kotoinen. Jo pelkästään sen takia kannattaa leipoa.

Tänään päivä valkenikin jo harmaampana. Mutta se kai kuuluu asiaan näin pyhäinpäivän viikonloppuna. Jo illalla tuuli alkoi yltyä, ja yön aikana se muuttui oikein kunnon myrskyksi. Satoi ja tuuli ulvoi. Aamuun mennessä maailma oli rauhoittunut, ja käväisin ottamassa pari kuvaa tällä kertaa sumuisesta merimaisemasta.

Mutta nyt ovat vuorossa jälleen päiväkahvit ja tyttären leipoma mutakakku kermavaahdon ja mansikkasoseen kanssa. Mitähän tästä hulvattomasta herkuttelusta oikein seuraa?

-Airisrannan Päivi-