Follow my blog with Bloglovin

Tausta

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Runebergintorttuja

Tammi- ja helmikuu ovat minun päässäni vähän sellaisia mitäänsanomattomia kuukausia - arkisia välikuukausia. Eihän edes yhtään juhlapyhää osu tähän sydäntalveen. Siksi välillä tuntuu, että koti kaipaa tuoksuja ja makuja, jotka vähän poikkeaisivat arjen rutiineista. Koska en ole mikään himoleipuri, yritän aina etsiä mahdollisimman helppoja reseptejä, joilla saisi vähällä vaivalla herkkuja ja kotoisaa tunnelmaa aikaiseksi.



Olen muutenkin päättänyt, että kaupasta ei osteta pullia ja kakkuja ennen kuin vasta viimeisessä hädässä, eli silloin, jos joku yllätysvieras on tulossa, ja pakastin ammottaa tyhjyyttään. Tällä viikolla mieleeni muistuivat vuosia sitten kokeilemani runebergintortut, jotka olivat paitsi helppotekoisia myös oikein hyviä. Ei mitään punssille maistuvia pehmoversioita, vaan rapsakoita ja mureita pikku kakkusia. Jostakin syystä kyseisen herran juhlapäivä on sittemmin livahtanut aina huomaamatta ohi, ja tortutkin ovat jääneet tekemättä. Nyt ne olivat kuitenkin mainio herkku lauantain iltapäiväkahville.

RUNEBERGINTORTUT
(25 kpl)

200 g margariinia
2 dl sokeria
2 munaa
4,5 dl korppujauhoja tai 
juuri murskattuja korppuja tai pikkuleipiä
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

pinnalle:
vadelmahilloa
1,5 dl tomusokeria
n. 1 rkl vettä
sitruunamehua

Vatkaa rasva ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää vaahtoon munat yksi kerrallaan. Sekoita keskenään korppujauhot, vehnäjauhot ja leivinjauhe ja lisää seos taikinaan. Anna sen olla kylmässä n. 30 minuuttia.

Leivo taikinasta suuria pyöreitä, halkaisijaltaan n. 4 cm olevia pyöryköitä ja pane ne paperisiin leivosvuokiin. Tee syvennys jokaiseen pyörykkään ja täytä se vadelmahillolla.

Paista leivonnaisia uunin alaosassa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Jäähdytä leivonnaiset ritilän päällä. Pane nokare vadelmahilloa niiden pinnalle juuri ennen tarjoamista (ilman lisähilloakin toimi hyvin). Sekoita keskenään tomusokeri, tilkka vettä ja muutama tippa sitruunamehua. Pursota (itse laitoin lusikalla) kuorrutusta renkaaksi hillon ympärille.

Joissakin ohjeissa leivosten päälle valutetaan  1 tl punssia makua antamaan. Sen asemesta voi käyttää vastaavaa esanssia. (Ohje Parhaat leivonnaiset -kirjasta)




Nyt meilläkin näyttää taas jo ihan oikealta tammikuulta. Venevajan laiturillekin on vähitellen kertynyt jäätä kauniiksi kuorrutukseksi pikkupakkasten ansiosta.  Kipaisin perjantaina pihalle kuvaamaan, kun Airisrannan kulmille sattui pari sankkaa lumikuuroa.  Niiden ansiosta lähitienoo kirkastui kummasti.

Leppoisaa sunnuntaita!

-Airisrannan Päivi- 

4 kommenttia:

  1. Juuri tänään anoppilassa puhuimme ruokapöydässä siitä, että ennen leivottiin pakkaseen vierasvaraa ja herkkuja omiinkin tarpeisiin. Tämä tapa on jäänyt meiltä pois jostain syystä. Liekö syy ajanpuute vai mikä, mutta en muista, koska olisin esimerkiksi pullaa leiponut ja pakastanut.
    Teillä sataa jo ihan mukavanoloisesti lunta. Toivottavasti ei kovin pahaksi myräkäksi yllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se just tahtoo olla, että nykyisin ei ole leipomisille aikaa. Olen ihan tarkoituksella yrittänyt kuitenkin elvyttää tätä vanhanaikaista tapaa, kun Airisrannassa pyörähtelee vieraita tuon tuostakin. Silloin on tyytyväinen olo, kun kaapista löytyy tarjottavaa. ;)

      Lunta ei ole tullut vielä liiaksi asti, kun entiset ehtivät aina sulaa alta pois. Vähän valkoista saisi kuitenkin olla. :)

      Poista
  2. Runebergintortut ei oo koskaan oikein iskeneet meikäläisen makuhermoon - josko tällä reseptillä lykästäisi? Maisemakuva on kuin jostain postikortista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat - en ole oikein ihastunut kaupan torttuihin, mutta nämä maistuvat minullekin.

      Lumiset maisemat ovat kyllä kauniita, ja toivon niiden pysyvänkin vielä jonkin aikaa. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!