Follow my blog with Bloglovin

Tausta

lauantai 3. tammikuuta 2015

Rakkaudesta rouheaan

Airisrannan pihapiiriin kuuluu vanha, hieman rosoinen navetta. Siinä se on nököttänyt vuosikymmenet, viime aikoina miettien, mihin suuntaan kaatuisi. Nyt se siis odottaa kärsivällisesti omaa ehostusvuoroaan. Isäntäväen voimavarat eivät kuitenkaan taida ihan vielä riittää niin mittavaan korjausurakkaan kuin navetan kunnostaminen vaatisi.


Jokin vanhassa navetassa kuitenkin kiehtoo. Omalla karulla ja rouhealla tavallaan se on lumen ympäröimänä minun silmääni jopa hellyttävän kaunis. Nämä kuvat on otettu joulun aikana, jolloin lunta vielä oli. Nyt maisema Airisrannan pihapiirissä on taas aika paljas ja musta.





Meillä on haave. Jospa jonakin päivänä pikkuriikkisessä navetassamme olisi taas asukkaita: kanoja ja ehkäpä myös kukko. Haaveilemme myös kesälampaista, jotka saisivat laiduntaa pienellä navetan takana olevalla niityllä ja talon vieressä olevassa kalliometsikössä.



Talvinen metsätie

Pieni, mutkainen tie metsän halki vie kotiin. Välillä postinhakureissulla tai mennessäni kauppaan tiellä saattaa törmätä peuroihin tai kauriisiin. Niiden kulkureitit menevät juuri tiemme yli pellolta metsikköön. Useimmiten vain lumi paljastaa muut tielläliikkujat, ja niitä näyttää olevankin aikamoinen joukko.




Kotitien varrella on myös naapurustoon kuuluva vanha vaja.


-Airisrannan Päivi-

6 kommenttia:

  1. Kaunis, idyllinen navetta! Onko jostain 20-30-luvulta? Olen lukenut, että silloin alettiin tehdä noita kivibetoniperustuksia (jollainen meillä on vuoden 1927 päätalossa). Kunnostus on varmaan jossain vaiheessa välttämätöntä, mutta ainahan siinä hieman menettää ulkomuotoa komistavaa rappioromantiikkaa. Onneksi vanha ja vähän vinksallaan oleva on juurikin kaunis eikä siis häiritse silmää pihapiirissä.

    P.S. Kaksikesäisenä lampurina voin lämpimästi suositella kesäkaritsoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa, Pilvi. Navetta on tietojemme mukaan 30-luvun vaihteesta, tarkempaa rakennusvuotta emme tiedä. Minulla on tarkoitus saada vähän enemmäkin aineistoa blogiin talon ja rakennusten historiasta, mutta tässä vaiheessa se on vasta mielessä :) Kaupunkiasumisen jälkeen arvostan itsekin tosi paljon hieman rosoisempaa elinympäristöä: eipä tarvitse jokaisen ruohonkorren olla niin ojennuksessa.

      Kiitos rohkaisusta lampaiden suhteen; ne ovat olleet haaveissa alusta asti. Katsotaan, jos ensi kesänä jo pystyisimme hankkimaan niitä :)




      Poista
  2. Voi että miten kaunis navetta <3 Justiinsa tuollaisena. Mutta varmaan vaatii pakollista remppaa, jos kerta meinaa kenolleen suunnata. Muuten olis ainakin mun mielestä just ihana ilman mitään toimenpiteitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin navetta on tosi viehättävä eikä tarkoitus olekaan tehdä siitä 'uutta'. Puuosat alkavat vain olla aika huonossa kunnossa, ja niitä joutuu pikapuoliin korjailemaan samoin kuin kattoa. Yritetään ensin tehdä se, mitä on ihan pakko, ettei navettavanhus kuukahda ;)

      Poista
  3. Kauniin rosoinen navetta. Tällainen navetta tuo ihan oman tunnelman pihapiiriin :)
    Toivottavasti haave kanoista ja kukoista sekä lampaista jossain vaiheessa toteutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Anu! Pihapiiriin se tuo oman säväyksensä, ja kyllä se oli juuri tämä miljöö, johon ihastuimme tullessamme ensimmäisen kerran Airisrantaan. Kiitos, toivotaan niin, sillä lampaat ovat jo ehkä-listalla ensi kesälle :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!