Viikonlopun satoa

Kesäisen kaunis viikonloppu sai aikaan jonkinlaisen tarmonpuuskan ja monenlaisia asioita ehti tehdä tavanomaisten lauantai - ja sunnuntairutiinien lisäksi. Käväisin muun muassa lähimetsikössä katsomassa, olisiko suppilovahveroita jo ilmestynyt, mutta ensimmäistäkään ei näkynyt. Tai no, kaksi jo hieman elähtänyttä yksilöä jätin nököttämään suosiolla kallion juurelle. Vakiopaikalta tosin löytyi nuppineulanpään kokoisia alkuja, joista voi vain toivoa joskus syntyvän kunnollisia sieniä. Muita sieniä metsässä kyllä oli, mutta koska suppilovahverot ovat tattien ja kantarellien ohella ainoat varmasti tuntemani lajit, muut saivat puolestani jäädä rauhaan.

Sunnuntaiaamuna teimme mieheni kanssa aikaisen ja mukavan virkistävän kävelylenkin. Säännölliset lenkkeilyt ovat viime aikoina jääneet vähälle parin vuoden takaiseen verrattuna, mutta kyllä niidenkin aika taas vähitellen varmasti koittaa. Lisäksi tähän "superviikonloppuun" kuului leipomista ja illallisherkuttelua, mutta niistä postailen myöhemmin tällä viikolla.

Laihaksi jääneen sienisaaliin sijasta pihapiiristä löytyi monenmoista kerättävää,  niin silmänruokaa kuin syötävääkin. Olin jo viemässä yläkerran portaalle unohtunutta koria parempaan säilöön, kun hoksasin, että siitä voisi saada ihan kivan piristeen kuistille. Niinpä keräisin korin täyteen ruusunmarjoja, pihlajanmarjoja ja erivärisiä lehtiä. Ja värikästä ainakin syntyi!

Kuistin penkki sai väriläiskän syyspäivien iloksi. Vanhoista kätköistä löytyi muutama kynttilä, jotka sopivat syksyisten värien seuraksi. Kohta kuistin valtaavat kuitenkin pelargoniat ja maljaköynökset, jotka ovat jo parina edellisenä vuonna talvehtineet viileänä pitämässämme kuistissa.

Ja pihlajanmarjoista riitti muuhunkin kuin koristeeksi. Marjojen painosta nuokkuvat puut innostivat minut jo loppukesällä suunnittelemaan pihlajanmarjahyytelön tekemistä, ja tällä kertaa se ei jäänyt vain aikeeksi. Tätä herkkua en ole aikaisemmin maistanut, saati tehnyt sitä, joten perheenjäsenet saivat luvan toimia koekaniineina. Ennakkoluuloisten ilmeiden jälkeen hyytelö sai kuitenkin hyväksynnän - kirpakan makeaa herkkua.

PIHLAJANMARJAHYYTELÖ

2 l pihlajanmarjoja

0,5 l vettä

7 dl hillosokeria/mehulitra

Puhdistettuja ja huuhdottuja marjoja keitellään hiljakseen kannen alla noin puoli tuntia, kunnes marjat ovat vaalenneet. Sen jälkeen siivilöidään marjoista mehu kattilaan, lisätään sokeri ja sekoitetaan, kunnes sokeri on liuennut. Mehua keitetään hiljalleen noin 10 minuuttia. Hyytymiskoe tehdään kastamalla kuiva lusikka keitokseen ja kokeillaan pisaroiden irtoamista. Kun viimeiset pisarat irtoavat lusikasta raskaasti venyen, hyytelö on valmista. Lopuksi kuoritaan vaahto ja kaadetaan puhtaisiin, kuumennettuihin lasitölkkeihin.

Tällä ohjeistuksella minulle tuli vaivaiset 6 dl mehua, joten yritin suhteuttaa sokerin määrän siihen. En tiedä, ovatko meidän marjamme jotenkin keskivertoa happamampia, mutta sokeria hujauttelin pussista vielä useamman kerran ennen kuin maku oli kohdillaan. Joissakin resepteissä lisätään myös hieman konjakkia. Lopputulokseen olin kuitenkin tyytyväinen.

Pirteää alkanutta viikkoa!

-Airisrannan Päivi-