Perinteet velvoittavat

Airisranta on ollut suurimman osan historiaansa kalastustila. Vieläkin naapurit ja kesäasukkaat muistelevat mielellään, kuinka mainio rysäpaikka tilalla aikanaan oli kahden edustalla olevan saaren takana. Osa kyseisestä vesialueesta kuuluu edelleen Airisrantaan, mutta meistä ei taida rysäkalastajiksi olla. Sen sijaan saaren päähän, lähelle laivaväylää näyttää joka kevät ilmestyvän todella suuri ammattikalastajien asettama rysä.

Tilalla on jossain vaiheessa ollut myös oikea troolari, jolla on kalastettu ammattimaisesti silakkaa. Välillä saaliit olivat kuulemma niin suuria, että silakoita jouduttiin hautaamaan jopa pellolle. Venevajan eli täkäläisittäin suulin edustalla kuorma-autot olivat valmiina odottamassa troolarin saapumista, ja siitä alkoi kalasaaliin matka kaupunkilaisten herkuksi. Vuosikymmeniä sitten Airisrannan suulin laituri toimi myös yhteysalusten pysähdyspaikkana.

Sen verran meistäkin on tullut kalastajia, että verkot heitetään mereen keväällä heti säiden salliessa. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että kyllä se on mies, joka meidän perheessä kalastaa, itse katselen vain rannalta. Alkuvaiheessa olin tosin soutamassa. Ja ei, sen takia kalastusyhteistyömme ei päättynyt. Miehestä vain tuli niin taitava, että hän saa yksinkin hanskattua koko homman. :)

Olisi kai se melko noloa ellemme ranta-asukkaina lainkaan harrastaisi kalastusta. Aluksi meillä ongittiin ja virvelöitiin, sitten keksittiin katiska, ja lopulta ne verkotkin uskallettiin hankkia. Jättimäiset lahnat, simput ja myrskytuulet vain aiheuttavat silloin tällöin harmaita hiuksia verkkokalastajalle.

Tänä keväänä verkot laskettiin ensimmäisen kerran mereen pari päivää sitten. Ne käydään kokemassa aamuin illoin, ja joka kerta saalista on tullut. Tuntuu kyllä aika ylelliseltä syödä siika- ja ahvenfileitä, joiden tuoreutta ei tarvitse arvailla. Mies on opetellut fileoimaan kaikki verkoilla saadut kalalajit, joten ruodoistakaan ei tarvitse murehtia. Kalan suhteen yritämme pysyä omavaraisena koko kesän, sillä sitä meillä syödään paljon. Jospa vielä saisimme aikaiseksi oman pienen perunamaan, vähän porkkanoita, sipulia, salaattia... No, ehkä nekin ovat jossakin vaiheessa toteutuslistalla. Tähän mennessä kasvatusyritykset ovat kirjaimellisesti kuivahtaneet kokoon.

Kuvat ovat eilisaamulta, jolloin koko tienoo peittyi sankkaan sumuun. Meri oli kuitenkin peilityyni ja ilma täydellinen aamuverkkojen kokemiseen. Saaliiksi saimme yhden ison siian ja viisi pulleaa ahventa.

Jos saalista tulee enemmän kuin syöjiä riittää, laitamme kalat laiturin päässä olevaan sumppuun. Siinä ne säilyvät hengissä pari kolme päivää. Aina ei myöskään ole mahdollisuutta perata kaloja saman tien, joten siinäkin mielessä sumppu on korvaamaton. Jos kalaonni jatkuu tällä menolla, pakastin alkaa täyttyä pikavauhtia.

Aamun harmaudesta ei ollut iltapäivällä enää tietoakaan. Meillä taidetaan leikata nurmikko jo vappuna.

Mukavan keväistä loppuviikkoa!

-Airisrannan Päivi-