Kevätkimara

Meillä on ollut todella upeita kevätpäiviä koko alkuviikon. Onhan terminen kesä täällä jo uutisten mukaan alkanutkin. Viimeistään sen toteaa, kun katsoo ikkunasta ulos: ruoho vihertää, sinivuokot ja leskenlehdet ovat täydessä terässä. Meri kyllä viilentää ilmanalaa tuulineen, vaikkei jäässä ole ollutkaan koko talvena.

Pääsiäiseksi hankitut narsissit ovat vielä täysissä voimissaan ulkoruukussa, mutta ajattelin istuttaa ne maahan ennen kuin alkavat kovin ränsistyä. Parina edellisenä vuonna olen yrittänyt samaa operaatiota mutta laihoin tuloksin. En tiedä, onko vika sipuleissa vai istuttajassa, mutta maasta  ei ole seuraavana keväänä noussut tikkuakaan.

Syksyisin sipuleiden istuttaminen puolestaan unohtuu takuuvarmasti. Jotenkin puutarhainnostus vain lopahtaa kesän mentyä. Olenkin miettinyt, eikö tulppaanien ja muiden sipulikukkien istuttamisen voisi tehdä keväällä.  Olisiko siitä jotain haittaa kasveille? Sitkeitä ne näyttävät olevan ainakin kasvuun päästyään, sillä merenpuoleisen pensasrykelmän keskeltä nousee urhoollisesti vuodesta toiseen yksi punainen tulppaani.

Pajuangervo vihertää jo ihanasti. Verannan portaiden alla oli hankala tyhjä tila, ja ajattelimme pari vuotta sitten kokeilla naapurilta saatuja pajuangervoja sinne. Vaatimattomana kasvina ne ovat menestyneet hyvin, vaikka osa pensaista on täysin portaiden varjossa.

Ruusupensaan alle ja sinne tänne nurmikolle ilmestyy joka kevät valkoisia krookuksia. Olen kaivanut niitä kukinnan jälkeen maasta ja siirtänyt syreenin alle parempaan turvaan. Sieltä ne taas näyttävät nousevan.

Nalan kanssa tutkailtiin jälleen yhdessä pihapiiriä iltapäivän lämpimässä auringonpaisteessa. Tästä neidistä on seuraa vähän joka puuhaan toisin kuin rentoilua rakastavasta sisarestaan, joka viettää iltapäivänsä mieluiten paistattelemalla päivää ulkoverannalla.

Saaressa asuvalta naapurilta saadut pienet vuorenkilvet ovat sitkeää laatua. Istutin ne viime kesän alussa kuivaan ja vähämultaiseen rinteeseen ihan kokeilumielessä, ja siinähän nuo näyttävät aloittavan jo kukintaansa.

Pihalla jouduttiin kaivamaan viemäriputkia rakennusaikana, ja sen jäljiltä maa on vielä monin paikoin aika hankalasti muokattavaa soramaata. Multaa emme ole pihalle vielä tuottaneet, vaan ajattelimme ensin rauhassa katsoa, mitä pihalle yleensäkin halutaan istuttaa. Tarkoitus on pitää pihapiiri mahdollisimman helppohoitoisena ja luonnonmukaisena ainakin kuivan eteläpihan osalta.

Maanantaina näkyi jälleen vähän suurempi alus lähivesillä, kun telakalla rakenteilla oleva risteilijä oli koeajelulla. Kaikkein suurimmat Airisrannan liepeillä pyörineet risteilijät ovat kuitenkin olleet Oasis of the Seas, joka valmistui muutama vuosi sitten, ja hieman myöhemmin valmistunut sisaralus Allure of the Seas. Niiden ylimmät kerrokset näkyivät jopa vastapäisen saaren takaa.

Aurinkoa keskiviikkoonne!

-Airisrannan Päivi-