Jälleen kerran unohduin katselemaan kaappia ja samalla mieleeni tulivat pihakalliolla lipputangon ympärillä valtoimenaan kasvavat harmaahärkit. Nehän sopivat täydellisesti astiakaapin koristajaksi, joten siltä istumalta lähdin pihalle keräämään kukkakimppua. Noloa tunnustaa, mutta vasta tänä keväänä sain etsittyä nimen noille hennoille valkoisille kallion kaunokaisille. Pikkutytöstä asti olen rakastanut kukkien poimimista pelloilta ja pientareilta, ja kesällä meillä koristavatkin kukka-asetelmat pöytiä ja hyllyn reunoja oikeastaan koko ajan.
Siskolta lahjaksi saatu sinkkikannu hentoine kukkineen on kuin tehty talonpoikaisen kaapin päälle. Ylähyllyllä olevat pienet vihreät lasit löysin muutama vuosi sitten Tallinnasta. Sitä en tiedä, minkä juomien tarjoiluun ne on varsinaisesti suunniteltu, mutta meillä niitä on käytetty liköörilaseina. Minua kiehtoo lasien epäsymmetrisyys ja tietynlainen rosoisuus, ja siksi ne sopivat mielestäni hyvin Airisrannan vähemmän steriiliin tunnelmaan.
Harmaahärkki on kaunis paitsi sinkkikannussa myös kalliolla. Sitä vain en ymmärrä, kuinka saisin kitkettyä ärsyttävät heinät pois kallion rinteellä kasvavien kukkien joukosta. Keväällä sain nyljettyä kallion kuta kuinkin siistiksi heinien vallasta, mutta siellä ne taas rehottavat härkkien joukossa entistä ehompina. Jos joku osaa neuvoa hyvän ja helpon kitkemistekniikan, otan vinkit ilolla vastaan.
Astiakaapin keskiosassa on ulospäin avautuva luukku. Se kätkee sisälleen pienen kolmiosaisen laatikoston, jonka molemmin puolin on avointa säilytystilaa suuremmille esineille esimerkiksi kannuille tai vaikkapa maljakoille. Laatikosto toimii minulla hopealusikoiden ja juhlavampien aterimien säilyspaikkana.
Kahdentoista kupin kahvikalustoon kuuluu myös siro kermakko ja sokerikko sekä tarjoilulautanen. Astiat ovat todella ohutta posliinia, joten kovin ronskisti niitä ei pidä mennä tiskaamaan. Vaikka kahvikalusto onkin varovasti käsiteltävä, vain yksi ainoa kakkulautanen on mennyt vuosien varrella rikki. Kyllä näistä kupeista kelpaa kesäsunnuntaina päiväkahvit auringonvarjon alla siemailla.
Mukavaa loppuviikkoa sitä oikeaa kesää odotellessa!
-Airisrannan Päivi-
Todella upea astiakaappi! Voi tuollaisen kaunottaren huolisin meillekin.
VastaaPoistaNiin kauniit astiat ja kaikki :)
Kiitos Jenna! <3 Ennen osattiin tehdä tosi kestäviä ja tukevia huonekaluja. Tämäkään ei nitku eikä nitise. :)
PoistaVoi miten kaunis kaappi! :)
VastaaPoistaKiitos Elise! <3 Kaappi on kyllä yksi suosikkikalusteistani Airisrannassa.
PoistaEi ihme että jäät katselemaan kaapia, se on kyllä kaikkinensa todella kaunis. Ihastuttavia ovat myös harmaahärkit!! Kitkemiseen en kyllä osaa antaa neuvoja, muutakuin sen että jos saisi vuorokauteen lisää tunteja niin voisi kitkeä enemmän. :) Hihih. Mukavaa loppuviikkoa myös Airisrantaan.
VastaaPoistaNiinpä, kunpa niitä tunteja olisikin lisää ja samalla energiaa tehdä sitä, mikä vähiten huvittaa. :)
PoistaKiitos Helinä, iloa loppuviikkoosi!
Kaunishan tuo kaappi on. Maalilla saa ihmeitä aikaan.
VastaaPoistaMyös meijjän talon valkostumiseen on sulta pöllitty ideoita, eniten väriyhistelmiä. Kiinnostais tietää millä maalilla oot sisäpanelit maalaillut. Meillä on pieni veto lyöty, kun kumpikin ollaan varmoja värin numerosta tai nimestä. :D
Mukavaa loppuviikkoo sulle sinne!!
Totta, maali on oiva keksintö. Ennenhän tuokin oli sinapinvärinen eikä ainakaan minun makuuni. :)
PoistaVau, onpa kiva kuulla, että kuvat ovat inspiroineet värien suhteen. Verannan siniset seinät ovat Tikkurilan(??) Bungalow-sävy. Muuta en sitten heti muistakaan. En ole edes varma oliko se öljymaalia vai jotain muuta. Portaikon värisävy oli muistaakseni Paperi. Keittiössä on hieman Bungalowista poikkeava värisävy, mutta nyt en kertakaikkiaan muista, mikä se oli. Taisi olla jopa eri värikartasta. Toivottavasti näistä on edes jotain hyötyä. :)
Kiitos, sitä samaa sinulle!
No on kaunis kaappi, ja kaunis sisältökin :)
VastaaPoistaKiitos Katja! <3 Kaappi on kyllä yksi mun lemppari meidän talossa. Käytännöllinen mutta kaunis katsella. :)
PoistaVielä tuli mieleen, että voisitko laittaa tuohon sivupalkkiin lootan mihin vois kirjottaa mitä halua lukea sun plokista. Kuten esim. portaat, niin blogisi näyttäis kaikki postaukset missä on sana portaat. :)
VastaaPoistaTerveisin lukija nro 57!
Tervetuloa lukija nro 57, kiva juttu! Ihan hyvä huomio, kiitos vinkistä. Yritän lähiaikoina laittaa sivulle sellaisen tunnistelistan. :)
PoistaVau miten kaunis ja upea astiakaappi, tykkään! :)
VastaaPoistaOi miten ihana kuulla, Aidafoun! <3
PoistaYmmärrän hyvin, miksi unohdut ihailemaan tuota astiakaappia. Itselle kävisi varmasti samoin. Varsinainen kaunotar! :)
VastaaPoistaOi, kiva kuulla, että tykkäät. <3 Olen onnellinen, että saimme pelastettua kaapin itsellemme. :)
PoistaKaappu on ihan namu! Heinä kasvaa niin nopeasti takaisin, että ei siinä muu auta kun nyhtää niitä pois sen minkä viitsii ja jaksaa. Härkit ovat kauniita tuossa maljakossa. Voisin kuvitella ruustinnan juomassa kaffet noista ruusukupeista teidän ruokasalissa :) Kupit sopivat sinne tyyliin hyvin. Minulla on samankaltaiset kupit perintönä tuolla kaapissa, joskin pienemmillä kukilla. Kupit kaivetan juhlissa esiin.
VastaaPoistaKiitos Anu! <3 Niin, olisihan se kallio mukavamman näköinen, kun jaksaisi koko ajan olla nyhtämässä heinikkoa pois. Mutta maljakossa härkit tosiaan pääsevät oikeuksiinsa. Kiva kuulla, että sinäkin omistat samantyylisiä kuppeja. :)
PoistaKyllä on kaunista..kaappi astioineen ja kukat noin kauniissa kannussa kruunaa koko kokonaisuden! Noista kupeista kyllä päiväkahvit kelpaa juoda, niin kuin ennen vanhaan :)
VastaaPoistaKyllä tulee vähän sellainen vanhanajan tunnelma, kun nuo kupit kaivaa esiin. Niitä käytetään enimmäkseen vain juhlissa, sillä olen aika laiska tiskaamaan käsin. :))
PoistaIhan mieletön kaappi! Henkii historiaa ja on vielä kaunis ja käytännöllinen.
VastaaPoistaVoi kiitos Elina! <3 Ihan noista kahdesta syystä minäkin tykkään kaapista. Tietysti sekin on tärkeää, että se on kuulunut joskus vaarini vanhemmille. :)
PoistaMiten hurmaava kaappi! Tuossa on niin viehättäviä yksityiskohtiakin, kuten vetimet, jalat ja hillityt koristeleikkaukset. Todella valtavan kaunis kaappi!
VastaaPoistaJa onnittelut veneestä, Oh, mama, mikä paatti! Kyllähän sitä pitää paatti rannassa olla, kun tuollaista taloa asuu ;) Itsekin olen taas saanut venekuumetta, kun katselee laineilla keikkuvia veneitä täällä lähivesillä. Ollaan joskus sellaisesta puhuttukin. Jospa ensi kesäksi vaikka.. Joku sellainen puksuttava purtilo vailla purjeita. Me kun ei sellaisten kanssa osata pelata laisinkaan ;)
Kiitos Johanna! <3 Mies piti alunperin sinapin väristä kaappia niin rumana, että ei olisi halunnut ottaa sitä lainkaan mukaan, kun vaarini kotitaloa tyhjennettiin. Onneksi sain tahtoni läpi.
PoistaKiitos Mama-onnitteluista! Eihän mekään mitään purjehtijoita olla, mutta kun eteen sattui niin sopivan hintainen vene, sitä ei kerta kaikkiaan voinut ohittaa. Ja intoa tuntuu riittävän uuden opetteluun. Monta vuotta kuitenkin pärjättiin ilman. :)
Klassisen kaunis astiakaappi! Ihanat nuo keskilaatikot. Lapsuudenkodissani oli samanlainen ruusuastiasto! Tuli nostalginen olo, kun näin tuon kuvasi sokerikosta ja kermakosta :).
VastaaPoistaKiitos Ninnu! <3 Keskilaatikot on kyllä kivat ja todella käytännölliset, tykkään niistä kovasti. Ruusukupit kuuluvat varmaan aika monen lapsuusmuistoihin. Välillä niitä ei osannut arvostaa lainkaan, mutta nyt olen tyytyväinen, kun olen saanut ne tuon vanhan kaapin täydentäjäksi. :)
PoistaKaappi ja siellä olevat astiat sopivat hyvin keskenään. Sinulle on muuten haaste blogissani. :)
VastaaPoistaKahvikupit henkivät jonkinlaista vanhanajan tunnelmaa, vaikka eivät kaapin ikään tosia ylläkään. Ainakin punaiset ruusut tuovat vähän pirteyttä vaalean kaapin sisältöön. :)
PoistaKiitos haasteesta! Käynpä mielenkiinnolla kurkkaamassa heti blogiasi. :)
Kyllä entisajan kaapit olivat paljon kauniimpia ja kestävämpiä kuin
VastaaPoistanykykalusteet! Tuo teidän astiakaappi on kyllä todella upea, se sopii
Villa Airisrannan miljööseen aivan täydellisesti <3
Ennen vanhaan panostettiin tosiaan kauneuteen ja käsityötaito oli arvossaan, ei niinkään tehokkuus. :)
PoistaKiitos Teija! <3
Voi mikä kappisulotar ja niin ihania astioita. Tuo sinkkikannu sopii tosiaan hyvin kaapin tunnelmaan. Tykkään myös tuosta sirosta valkokukkaisesta hopeahärkistä ja sen herkkyydestä. Meillä on sama ongelma heinien kanssa, nekin ilmeisesti tykkäävät tuosta kukasta:D Olipa ihanan esteettinen postaus<3
VastaaPoistaVoi että, ihana kommentti, kiitos SisustEllen! <3
PoistaKun itse ei ole mikään viherpeukalo, sitä aina ajattelee, että joku kikka on kokeilematta noiden rikkaruohojen kanssa. Täytyy tietysti vain jatkaa hikipäässä heinien nykkimistä, etteivät valtaa koko kalliota. :D