Kesätouhuja ja haaste

Tulihan se kesä lopulta meillekin. Raikas merituuli on tähän saakka ansiokkaasti pitänyt huolen siitä, ettei hiki ole noussut pintaan, vaikka aurinko on porottanutkin välillä ihan mukavasti. Ja lämmin kun on, piti tietysti ensimmäisen kerran laittaa hihaton t-paita päälle ja polttaa olkapäät siitä kohtaa, mihin hihansuu loppuu. Siltä kapealta kaistaleelta, joka aina jää jostain syystä vähäisimmälle määrälle aurinkovoidetta.

Aurinkotuolissa täällä ei kuitenkaan ole lekoteltu vaan aloitettu innokkaasti kesäkauden yksi must-jutuista eli mattojen pesu. Painepesuri vain terassille, vähän mäntysuopaa, juuriharja tehosteeksi, ja puhdasta syntyy alta aikayksikön.

Mutta parasta mattojen pesussa on ansaittu tauko hikisen työn lomassa. Arvaatte varmaan, kuinka ihanalta jääkylmä mansikkabanaanipirtelö maistui, kun mäntysuovalta tuoksuvat puhtaat matot lopulta kuivuivat rakennuspukeista kyhätyn kuivaustelineen päällä.

Aamulla Nalakin oli tyytyväinen, kun löysi keittiöstä kadonneet kynsien terotusalustansa pihalta roikkumasta. Pitihän ne heti merkata omiksi ennen kuin sisko ennättää vallata puhtaat matot itselleen.

Purjehdustaitojakin on ehditty hioa tekemällä pari pidempää reissua viikonloppuisin. Sunnuntaina lähdimme mukavassa myötätuulessa kohti Turkua. Tarkoitus oli vain seilata lähivesillä ilman sen kummempaa määränpäätä, mutta kun tyttäremme sattui soittamaan kesken matkanteon ja ilmoitti odottelevansa kaupungissa kyytiä kotiin, päätimme suunnata kokkamme kohti Aurajokea.

Vähän hirvitti, kuinka rantautuminen vierasvenesatamaan mahtaa onnistua ja saadaanko tyttö ylipäätään veneeseen, mutta hyvinhän kaikki loppujen lopuksi kävi. Naapuriveneet säästyivät kolhuilta eikä kukaan pudonnut Aurajokeen. Ehkä uskaltaudumme toisenkin kerran Turkuun.

Juhannuksena meri oli peilityyni, joten purjehtimisesta ei voinut hyvällä tahdollakaan puhua. Moottorin avustuksella sentään pääsimme pienessä vesisateessa siskon luo kyläreissulle. Siitä olikin jo vierähtänyt aikaa, kun viimeksi olin nähnyt sisareni talon mereltä päin. Ihanan idyllinen talo puutarhoineen, joka on ollut innoittajana ja esikuvana myös omassa kunnostusprojektissamme.

Palatessamme kotiin kyläreissulta maisema värjäytyi ilta-auringossa todella upeaksi, kun sadepilvet alkoivat vähitellen väistyä. Kyllä kesäinen ilta osaa olla kaunis.

Olen saanut edellisen postaukseni jälkeen myös haasteen Kivimäen emännältä Kaikkea hyvää -blogista. Haasteen tarkoituksena on esitellä kolme mielenkiintoista blogia ja samalla haastaa kyseiset blogit edelleen mukaan. Koska muita blogeja en seuraakaan kuin mielenkiintoisia, oli niiden joukosta kolmen löytäminen jo sinänsä haasteellista. Niinpä päädyin varsin rationaaliseen valintakriteeriin: mukaan valikoitui kolme sellaista hurmaavaa blogia, joihin olen tutustunut vasta hiljattain.

1. Mias gamla hus

Mias gamla hus on ihana blogi vanhan talon kunnostusprojektista, jossa kauniita yksityiskohtia riittää niin talon sisällä kuin ulkonakin. Talo on täynnä upeita vanhoja huonekaluja ja esineitä, jotka käsistään taitava Mia on saanut entistä ehommiksi. Taloa ympäröi unelmien puutarha, jonka väriloisto  hurmaa.

2. Kurpitsalaakso

Kurpitsalaakso on kuin pieni kartano tiluksineen, jossa tummarunkoiset rokokoo-kalusteet täydentävät tunnelmaa. Muhkea puutarha on täynnä toinen toistansa kauniimpia kukkijoita, ja entinen kauppiaan talo pursuaa Elise-rouvan tekemiä mielenkiintoisia antiikki- ja kirppislöytöjä.

3. Muusan elokuu

Muusan elokuu on blogi, jossa upeat kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa arjen kauneudesta ja elämän ohikiitävistä hetkistä. Muusa saa inspiraationsa vanhoista taloista ja kaupungeista sekä niiden historiasta. Miten kaunista tavallinen arkinen elämä voikaan olla!

Helteisiä päiviä toivotellen

-Airisrannan Päivi-