Kovin selkäystävällistä puuhaa marjanpoiminta ei kylläkään ole, ja välillä olen kävellyt kuin noita-akka koukussa monta tuntia metsäreissun jälkeen. Mutta pienistä kolotuksista viis, sillä minusta on niii-in ylellistä, kun voi kipaista lähimetsään vaikka hetken mielijohteesta. Saaressa asuu toinen yhtä innokas marjastaja, ja toissapäivänäkin kyykimme yhdessä Matin, 84 v., kanssa rintarinnan tienvarren metsikössä mukavia rupatellen. Matti tosin jäi vielä poimimaan päivätavoitteensa loppuun, kun itse jo luovutin. Aikamoinen seniorikansalainen! Minusta parin tunnin reissut ovat sopivia, mutta toisaalta saatan tehdä niitä kaksi kertaa päivässä. Suurempi urakka onkin sitten marjojen puhdistus.
Flow on ihana tila. Samanlaista innostusta koin myös lapsena, kun teimme serkkupojan kanssa pahvilaatikosta nukkekotia. Tuskin syömässä maltettiin välillä käydä, niin antaumuksella värkkäsimme sitä myöhäiseen iltaan saakka. Koko yön näin unta pahvitalosta liehuvine ikkunaverhoineen ja tulitikkuaskihuonekaluineen. Serkkupoika puolestaan eläytyi touhuihimme niin voimallisesti, että käveli unissaan sänkyni viereen mumisemaan keksimänsä ratkaisun päivällä askarruttaneeseen rakenneongelmaan.
Mutta palatakseni mustikoihin. Kun kerran tuoreita mustikoita on saatavilla, meillä tehdään niistä heti maailman ihaninta mustikkapiirakkaa. Mehevää, suussasulavaa herkkua. Kesän ensimmäistä piirakkaa oli niin kiire maistelemaan, että en ehtinyt ottaa siitä kuvaakaan, joten lauantain iltapäiväkahville täytyi tehdä jo toinen. Heinäkuun helle ei vain tälläkään kertaa suosinut kahvihetkeä, sillä heti kun sain pöydän katettua, aurinko vetäytyi pilveen eikä suostunut sieltä enää koko iltana näyttäytymään.
En pidä itseäni minään viherpeukalona, mutta tästä hentoisesta hortensianalusta olen onnellinen. Kun se nyt sattui mustikkakulhon kaveriksi, suotakoon sillekin muutama sananen. Keväällä, kun leikkasin kuistissa talvehtineen äidiltäni vuosi sitten saamani hortensian, otin siitä muutamia leikattuja oksia talteen. Alkukesällä sitten tökkäsin ne kokeilumielessä multaan, ja tässä on tulos. Sisko kasvaa yhtä vauhdikkaasti viereisessä ruukussa. En olisi ikinä uskonut, että pistokas alkaa jopa kukkia. Ulkona oven vieressä "äitikin" voi upeasti, mutta siitä laitan kuvia joskus myöhemmin.
Muutama päivä sitten kävin taas pitkästä aikaa kirpparilla, ja löysin ilokseni tämän pienen tarjoiluastian neljällä eurolla. Olen etsinyt vanhaa tarjotinta melkein epätoivon partaalla (vahingossa!?) poisheittämäni tilalle. Mikä mielenhäiriö lienee saikin minut viime kesänä laittamaan roskikseen sukutalon vintiltä löytyneen vanhan ison tarjottimen. Se harmitti jälkeenpäin niin vimmatusti, että päätin olla enää ikinä heittämättä mitään pois. Olihan se kulunut ja melko surkean näköinen, mutta sittenkin...
Tämä löydös on minusta kaunis, vaikka kulunut sekin on. Lautanen on melko painava, ja luulen, että se on alpakkaa. Osaisikohan joku vinkata, mitkä ovat nuo kaiverruksen kauniit kirjaimet? Itse arvelen, että siinä olisi S ja T? Vanhat koukeroiset kirjaimet eivät oikein kuulu osaamiseni piiriin. :)
Viikko sitten sain myös haasteen Ninnulta Kuvittelun ilo -blogista. Kiitos Ninnu siitä! Haasteessa pyydetään esittelemään kolme mielenkiintoista blogia ja haastamaan samalla nämä blogit edelleen mukaan. Koska osallistuin tähän samaan haasteeseen jo muutama viikko sitten, en tällä kertaa esittele lisää blogeja. Sen sijaan kehotan teitä, rakkaat lukijani, tutustumaan Ninnun kauniiseen ja herkkään Kuvittelun ilo -blogiin, jossa Ninnu esittelee omia upeita piirroksiaan ja kauniita akvarellitöitään.
Suloista sunnuntain jatkoa!
-Airisrannan Päivi-
Mustikkametsässä on mukavaa mutta kyllä se vähän selän päälle käy. Minä poimin käsin sillä en voi sietää mustikoiden putsaamista, taisin saada lapsuudessa siitä tarpeeksi :)
VastaaPoistaKaunis lautanen, minäkin sanoisin kirjaimista S ja T.
Käsin poimimalla kyllä välttyy tuolta vähemmän mukavalta puuhalta. Minä olen vain niin ahne noiden mustikoiden kanssa, että poimuri on siksi tullut otettua käyttöön.:) No, taisin arvella sitten oikein noiden kirjainten kanssa. Kiitos, olin oikein iloinen lautaslöydöstäni.
PoistaOnpa sinulla ollut ihanaa flow-tunnelmaa. On kyllä aika mukavaa, jos metsässä pääsee käymään ihan vaan kävellen. Silloin poimimisen voi tehdä sopivan pienissä annoksissa. Mustikkametsään pitäisi nyt kyllä ehtiä<3
VastaaPoistaTarjotin on mahtava löytö ja vielä tuohon hintaan! Itse olen niin mökki- ja kotihöpertynyt loman aikana, etten edes kirppiksiä ole pahemmin kolunnut. Sateen uhan vuoksi ei tee mieli mustikkametsään, mutta jospa noita oman pihan punaviinimarjoja poimisin vielä tänään.
Mukavaa sunnuntai-iltaa<3
Minusta on tosiaan oikein luksusta, kun pääsee pihalta suoraan metsään. Enkä taitaisi jaksaa koko päivää ollakaan marjassa jossakin kauempana. :) Meillä punaherukat on tosi surkeita, pieniä ruppusia ja ihan muutamia vain oksassa. Vissiin joku tauti vaivaa tai sitten hoidon puute. :) Mustaherukoita on kyllä onneksi tulossa paljon.
PoistaTarjotin oli kyllä mieluinen löytö. Harvoin tulee kirpparilla käytyä, joten siinä mielessä oli hyvä tuuri. Leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa myös sinulle! <3
Herkkusen näköistä piirakkaa! :)
VastaaPoistaKiitos Marliska!<3
PoistaPiirakka saa mehevyytensä kermaviilistä ja isosta satsista mustikoita. Sitä meillä on tehty kohta 15 vuotta putkeen. :)
Samaa mieltä kirjaimista, Sja T ne ovat.
VastaaPoistaKäytiin muuten Mr:n kanssa menneellä viikolla Turusta Tukholmassa ja kovasti Amorellan kannelta tiirasin saaria, josko Airisrannan näköistä sattuisi silmään. En toki tiedä edes, onko se oikealla vai vasemmalla menosuuntaan katsellen, mutta silmiäni silti lepuutin kauniissa maisemissa :)
Ja Tukholmassa kävin isolla kirppiksellä (Myrorna, Adolf Fredriks kyrkogatanin varrella) kun sellainen ihan kohdalle sattui. Laukut oli jo valmiiksi täynnä, kun ei oltu ollenkaan ostosreissulla, mutten päässyt ohi uushopeisten leikkele/salaattihaarukoitten. Ostin niitä neljä hurjaan hintaan, 10 SEK/kpl! Nyt harmittaa, miksen ostanut koko puolta tusinaa ja veitsiä päälle, kun kerran niin halvalla olisin saanut. On siis mentävä pian uudelleen...
Eilen kävin mökkisaaressa myös mustikoita katsastamassa. Ihan eivät vielä ole valmiita. Saaliina pari desiä mustikoita ja toinen mokoma lakkoja. Sai niistäkin suunsa makeaksi ja kaipuun isompaa saalista kohtaan hyvälle alulle.
Terveisin Keekeläinen
Kiitos kirjainten tunnistusavusta, Keekeläinen! Nyt olen aika varma, että S ja T siinä tosiaan on. :)
PoistaVoi kun kiva kuulla, että olet muistanut Airisrantaa, kun olet mennyt ohi. Me olemme Turun suunnasta katsottuna oikealla. Mereltä on vain älyttömän hankala nähdä ja tunnistaa rantoja, kun kaikki näyttää niin samalta. Aamulla näkyy tosin paremmin, kun aurinko paistaa meille päin, mutta aika pieni piste olemme laivalta katsottuna. Hassua sikäli, kun laiva tuntuu kuitenkin menevän niin läheltä meitä.
Ihanan löydön teit kirppikseltä ja mihin hintaan! <3 Ymmärrän tunteen, kun joku jää harmittamaan. Olenkin päättänyt, että ostan aina sen, mihin ihastun (hintarajoite tietysti!), sillä useimmiten ostos osoittautuu hyväksi myös jälkeenpäin. No, uusi reissu sitten Tukholmaan ja tähystele sitten menomatkalla oikealle. :)
Oo, lakkojakin olet saanut! Ne ovat tosi herkkua myös. <3 Osa mustikoista on täälläkin vielä raakoja, mutta onpahan sitten kauemmin aikaa poimittavaa. Onnea tuleville marjastusreissuillesi!
Sama flow täälläkin! Joka päivä olen keräillyt litran-pari ihania sinisiä pullukoita. Mahtavaa kun pääsee metsään muutamalla askeleella.
VastaaPoistaOi, tiedät tunteen <3 On mahtavaa, kun voi vain poiketa välillä metsään eikä ole niin kovaa painetta saada koko saalista heti kerralla. Onni on läheiset mustikkametsät! :)
PoistaOlen jo monta päivää ajatellut mustikoita - nyt viimeistään tarttui flow tännekkin! Meilläkin on metsä vieressä ja jos sitä heti huomenna menis :) Voi kun olisit laittanut mustikkapiirakan ohjeen - näytti herkulliselta! Upean löydön olet tehnyt, minullakin on ollut hakusessa tuollainen vanha tarjoitin/lautanen, mutta ei ole vielä tullut vastaan!
VastaaPoistaKiva, kun sain taudin tarttumaan! :) Kyllä mustikat nyt vähitellen alkavat kypsyä vähän joka puolella, vaikka raakojakin on vielä joukossa täälläkin. No voi harmi, kun en hoksannut laittaa ohjetta mukaan. Jos vain muistan, yritän vaikka seuraavaan postaukseen ujuttaa sen mukaan. Herkkua se kyllä on.
PoistaOlin kyllä tosi iloinen tuosta tarjottimesta. Sattui hyvä tuuri tällä kertaa. :)
Herkullisen näköisiä mustikoita! Tänään juuri tehtiin lenkki metsään ja tarkistettiin mustikkatilanne. Huomenna aikomuksena kerätä piirakkamarjat täälläkin. Ja sekaan metsämansikoita, joita näyttää olevan paljon! Olen itse sellainen enintään litran tai kaksi lähimetsästä kerralla kerääjä. Sankollinen on täyttä utopiaa;) Ja totta, kuten sanoit, hyvään flow-tilaan siinä pääsee;)
VastaaPoistaErittäin kauniin vanhan tarjottimen olet löytänyt! Ja se varmaan kuuluu elämään, että joskus erehtyy jotain sellaista heittämään pois, jota sitten katuu jälkeen päin ja monta kertaa. Olen kerran muuton tavarapaljouden yhteydessä laittanut roskiin sellaisen esineen, että kadun sitä vuosien päästäkin vielä;)
Luin edellistä postaustasi Myrskyluodon Maijasta. Katsoin kaksi uusintaa peräkkäin ja olin niin iloinen, että sen näyttivät. Taitaa olla paras sarja, joka televisioon on tehty! Ymmärrän rakkautesi saaristoon!
Mustikat ovat nyt meheviä, kun on satanut niin paljon. Ja metsämansikat, aah! Niitä meilläkin on ollut pihapiirissä ihan kerättäväksi asti ja tien varret täynnä. Kyllä minullekin sankollinen poimittavaa tahtoo olla vähän liikaa; useimmiten vajaaksi jää. :)
PoistaTavaraa taitaa olla liiaksikin, ja järkikin kehottaa heittämään ylimääräiset pois. Silti monesti kaipaa juuri sitä pois heitettyä.:)
Mukava kuulla, että sinäkin nautit Myrskyluodon Maijan tarinasta. Vaatimatonta ja kovaa elämää, josta voisi paljon nykyihmiset oppia. Mukava jakaa myös tuntemukseni kaltaistesi kanssa! <3
Mustikka on kyllä yksi parhaista marjoista - ja terveellinenkin. Ymmärrän flow-tilasi, vaikka itse olenkin kehnon puoleinen marjastaja :).
VastaaPoistaKiitokset ihanista sanoistasi blogiini viitaten!
Sitä nimenomaan, terveellinen. Meillä syödään mustikoita joka aamu puuron kanssa. :) Tuskin olisin itsekään niin aktiivinen marjastaja muuten, mutta lähimetsikköön on niin kiva aina kipaista ilman sen suurempaa varustautumista.
PoistaOle hyvä vain! Kaunista blogia on ilo esitellä. :)
Todella kaunis lautanen. Veikkaisin myös että S ja T. Se on kyllä jännä miten joskus on heittänyt jonkun pois ja se tulee yhtäkkiä mieleen, että sitä tarvitseekin. Onneksi löysit kauniin tilalle :)
VastaaPoistaOlen kyllä iloinen löydöstäni, kiitos Aidafoun! <3 Kirjainten täytyy tosiaan olla S ja T, kun niin moni muukin on sitä mieltä. Joskus noita koukeroita on vain niin vaikea tulkita. :)
PoistaOlen aika monta kertaa kokenut tuon ikävän tunteen, kun olen heittänyt tai antanut pois jonkun tavaran tai vaatteen, ja sitten joutunut hankkimaan tilalle uuden. Milloinkahan sitä oppisi! :)
Onpas komean kokoisia mustikoita! Meillä lapset (5 ja 7 v) ovat innostuneet poimimaan litrakaupalla mustikkaa. Minulle jää perkaaminen. Samanmoista piirakkaa on gluteenittomana jääkaapissa odottelemassa, se on niin ihanaa kylmänä :) Hienosti on pistokas kasvanut, mielestäni epäilet turhaan oman viherpeukalosi olemassaoloa :)
VastaaPoistaMustikat ovat nyt upeita, jotakin hyötyä sateistakin. :) Lapset vasta ovat niin ihania apulaisia marjojen poimimisessa. Vielä tuossa iässä metsäreissutkin kiinnostavat.
PoistaKiitos kohteliaisuudesta! <3 Hortenisia onnistui kyllä yli odotusten, mutta ulkona istutusten kitkeminen tahtoo ottaa lujille. Siispä pihakasvit eivät sitten oikein kukoistakaan, toisin kuin sinun upeassa puutarhassasi. :)
Ihanaa mustikkaa! Palasimme juuri Saimaalta ja siellä saaret olivat pullollaan mustikkaa. Harmi vaan, ettei niitä veneellä voinut säilöä:) Haaveilin viikon aikana mustikkakukon tekemisestä ja taidan sitä tällä viikolla valmistaakin.
VastaaPoistaIhanan lautasen olet löytänyt. Mukavaa alkavaa viikkoa sinne!
Voin kuvitella, että Saimaan rannat suorastaan notkuvat mustikoista. :) Mustikkakukkoa pitäisikin kokeilla, sillä en ole sitä koskaan tehnyt; herkkua kuuluu olevan. Mustikasta saa vaikka mitä ihanaa.
PoistaLautanen oli kyllä piristävä löytö. Joskus onnistaa. :) Kiitos, mukavaa kesäviikkoa sinullekin!
Ensinnäkin, kiitos ihanasta hyvänmielen blogistasi!
VastaaPoistaTunnen olevani sukulaissielusi niin monella tapaa, myös tässä mustikkaflowssa. Sinun innoittamanasi uskalsin ottaa poimurin mukaan mustikkametsään, tänä kesänä olen kerännyt ainoastaan muutamia litroja käsin. Ja kyllähän ne riittävän kypsiä olivat poimuria varten, märkiä vaan eilisten sateitten jäljiltä. Viime kesänä keksin ottaa metsään mukaan marjanpuhdistusritilän vai mikä ihmeen härpäke se nyt onkaan. Jokaisen poimurillisen jälkeen puhdistan marjat heti seisoen, siinä suoristuu selkä ja kotiin viemisenä on valmiiksi peratut marjat! Hartiatkin rentoutuu, kun ravistelee puhdistinta. Kannattaa kokeilla, ritilän saa kiinnitettyä jollain narupätkällä vaikkapa sankon ripaan.
Ihanan löydön olet tehnyt!
Ja aika viherpeukalo tunnut olevan, onnittelut pikku hortensiasta. Onko tuo pionin kukka myös omasta puutarhasta?
Mustikkaisin terkuin Sirkku
Oi, tuhannet kiitokset, Sirkku, mieltä lämmittävästä kommentistasi! Ihana löytää sukulaissieluja sieltä ruudun toiselta puolelta. <3
PoistaItsekin aloitin poimurin käytön vasta muutama vuosi sitten, ja onhan se roskaisempaa puuhaa kuin käsin poimimalla. Mutta tuo sinun ideasi on loistava, taidan ottaa puhdistusritilän heti tänään mukaan metsään. Selän oikomista siellä juuri kaipaa, ja muuten sitä ei tahdo tulla tehtyä, kun ahnehtii vain pulleita mustikoita. :)
Hortensian menestyminen on ollut kyllä todellinen ilon aihe tänä kesänä - sellainen pieni kasvun ihme. Pioneja meillä kasvaa etupihalla ruusupensaiden ympäröimänä. Tänä kesänä on vain satanut niin paljon, että ne ovat painuneet melkein maata myöten ja muuttuneet aika pian ikävän ruskeiksi. Tämän pelastin ennen kuin se ihan nyypähti sateen alle. Mukavan kesäistä viikkoa sinulle! <3
Ihana, energiaa pursuava postaus. Taitaa olla mustikat meilläkin päin niin kypsiä, että voisi jo alkaa keräämään. Edellisen kommentin ajatus marjojen puhdistamisesta metsässä kuulostaa hyvältä. Ei pitäisi olla niin kiire, ettei muka ehdi siihen puuhaan saman tien, sillä silloin marjat on vielä niin kuivia:-) .
VastaaPoistaOlen samanlaisen energian parissa ollut viime päivinä kun tyttäremme juhlamekkoa olen ommellut. Ajatuksissa ollessa silmissäni vilisee laskokset ja varsipistot:-)
Kaunis on lautanen, niin arvokkaan näköinen ja kukka herttaisen kaunis.
Mukavaa viikonjatkoa sinulle!
Voi kiitos paljon, Kanneli! <3 Mukava kuulla, että sinulla on myös virranneet samanlaiset energiat ompelun parissa. Minä olen muuten siinä puuhassa ihan avuton. Hyvä, kun saan irronneen napin paikoilleen. :) Tuollaisen energiapiikin kokeminen antaa niin paljon voimaa myös moneen muuhun asiaan.
PoistaLautanen oli kyllä ilahduttava löytö; pienet asiat ovat joskus tosi piristäviä. :) Aurinkoista viikkoa myös sinulle!
Voi tarjotin...ST eli mun nimikirjaimethan ne siinä ovat! Olis 100% varmaan lähtemyt matkaan jos olisin mokomaan törmännyt! Mustikkamaidot suupielessä ihailen täällä kuviasi :) Kaunista! Hortensiat on ihania ja ne säilyy mukavasti talven yli viileällä terassilla, ei pakkasessa.
VastaaPoistaNo jopas sattui! Onneksi ehdin ennen sinua! :D
PoistaKiitos Sanna! <3 Sinullahan ne vasta upeat hortensiat ovatkin. Taisin muuten uskaltaa leikata ison hortensian keväällä juuri sinun esimerkkisi perusteella. Meillä on hyvä tuo kuisti, jonka pidämme talvella viileänä; lähinnä säästösyistä mutta myös kukkien takia. Hortensia on kyllä ehdottomasti yksi lempparikukkani. :)
Onpa upeaa, että pääset poimimaan mustikoita noin lähellä kotia! Minäkin pidän mustikoiden poimimisesta, se on kuin meditaatiota. Poimiessani istun maassa eri tavoin ja välillä polvillani tai kyykistelen eri asennoissa, muuten reidet tulevat äkikseltään kipeiksi.
VastaaPoistaKauniin tarjottimen löysit kirppikseltä, tunnelmallisia tuollaiset esineet.
Pidän sitä suorastaan ylellisyytenä, että metsä antimineen on niin lähellä. Tuo on totta, mitä sanot meditaatiosta. Marjastaminen ja metsässä oleskelu hoitaa todn totta sielua. :)
PoistaKiitos, tarjotinlöytö ilahdutti kummasti päivää. Nimikirjaimet siinä ovat pientä ekstraa. :)
Olen pitänyt vähän kesälomaa tietokoneelta ja selasin nyt kerralla monta postausta sinun kesältäsi. Aivan hurmaavia kuvia olet julkaissut! Oikein ahmin niitä silmilläni. :)
VastaaPoistaMinä olen tänään lähdössä mökille mustikan kuvat silmissäni. Piirakkatarpeet pitää noukkia. Tuskin sentään pakkaseen asti saan hankittua, kun on niin monta pientä suuta mustikoita vailla :). Parhaita tuoreina toki.
Kiitos Katja! <3 Nyt mustikoita kyllä tuntuu olevan metsät pullollaan, joten varmasti saat äkkiä piirakkatarpeet kasaan ja vähän ylimääräistäkin. :) Minulle tulee aina sellainen alkukantainen hamstrausvimma marja-aikana ja olen kuin orava, joka yrittää kantaa piilopaikkohin herkkuja talven varalle. Marjastusonnea sinulle ja mukavaa mökkireissua! :)
PoistaKuulostaa ihanalta! Itse en ole töiltäni ehtinyt mustikkametsään, mutta äitini sentään vippasi minulle pari pussillista jo pakastimeen asti ehtineitä mustikoita. Vesi kielellä ajattelen jo tulevia herkkuhetkiä. :)
VastaaPoistaKyllä nyt kelpaa mustikoilla herkutella, ovat niin pulleita ja makoisia! Äidit ovat kullanarvoisia herkkuvarastoineen. ;)
PoistaLurps, mitä mustikoita! Viime kesänä jäätiin ilman, tänä kesänä toivottavasti ehditään marjametsiin! Tuntuu suorastaan häpeälliseltä, jos ei poimi tuota ilmaista superruokaa talteen.
VastaaPoistaSuperruokaahan se tosiaan onkin tuo mustikka. :) Viime vuonna olikin huono mustikkakesä, mutta jonkin verran sain tuskan hiki otsalla kerättyä niitä silloinkin helteessä. Hyviä ovat olleet, joten toivottavasti ehdit marjametsään. :)
PoistaIhana, hyvänmielen postaus:)
VastaaPoistaMustikan poimiminen on mukavaa puuhaa, ainoa huono puoli on äkäiset hyttyset, niistä minulla on tuore kokemus...
Kiitos Sussi! <3 Hyttysiltä tosiaan ei voi välttyä, mutta onneksi täällä niitä on ollut vielä ihan siedettävästi. Mukavia mustikan poimintaretkiä sinulle! :)
PoistaMun silmään tuon kauniin tarjoittimen monogrammi taas on JT. Ässää tietty tehtiin ja tehdään moneen malliin, mutta iän puolesta ässä voisi yhtälailla olla G:n näköisempi, kuten Sisu-askissa.
VastaaPoistaMua niin riipii joka vuosi se, etten voi kerätä marjoja. Mulla ei selkä kestä sellaista laisinkaan ja nyt sitä mustikkaa taas olisi niin paljon. Tuossa Gerdaa laitellessa näki ikkunan toisella puolella joka päivä ihmisiä lantsareeissaan ämpärit kourassa kulkemassa metsään ja sieltä takaisin. Naureskeltiin jo ajatukselle, että laitan Gerdan ikkunaan lapun, että ostetaan marjoja, kevennä kuormasi jo tässä ;D
Täällä muuten ei ole ollut hyttysiä juurikaan koko "kesänä" vaikka tuossa metsän laidallakin on tullut käytyä tpastelemassa. Ei täällä niitä yleensäkään paljoa ole, mutta tänä vuonna inisijät ovat likimain kadonneet kokonaan!
Niinpä tosiaan on, kun miettii Sisu-askin kirjaimia. Täytyy varmaan perehtyä vielä tarkemmin tuohon koukeroiden maailmaan. Kun sitä nyt katselee sillä silmällä, ihan hyvin se voisi olla J. :)
PoistaSe on varmaan aika monen ongelma marjastuksessa, että selkä ei kerta kaikkiaan kestä sitä jatkuvaa kumarassa oloa. Laita ihmeessä lappu, voitte pian vaikka toimia jälleenmyyjänä, onhan sitä mustikkaa nyt niin paljon tarjolla. :)