Vanhan astiakaapin kätköissä

Veranta on lempipaikkani Airisrannassa, ja usein pöydän päässä istuessani ruuan tai kahvin jälkeen jään ajatuksissani tuijottamaan joko merelle tai sitten katselen vastakkaisella seinustalla olevaa vanhaa, rakasta astiakaappia. En tiedä, mikä tuossa aikaa nähneessä kaapissa kiehtoo, mutta jotenkin siinä silmä mielellään lepää.

Jälleen kerran unohduin katselemaan kaappia ja samalla mieleeni tulivat pihakalliolla lipputangon ympärillä valtoimenaan kasvavat harmaahärkit. Nehän sopivat täydellisesti astiakaapin koristajaksi, joten siltä istumalta lähdin pihalle keräämään kukkakimppua. Noloa tunnustaa, mutta vasta tänä keväänä sain etsittyä nimen noille hennoille valkoisille kallion kaunokaisille. Pikkutytöstä asti olen rakastanut kukkien poimimista pelloilta ja pientareilta, ja kesällä meillä koristavatkin kukka-asetelmat pöytiä ja hyllyn reunoja oikeastaan koko ajan.

Siskolta lahjaksi saatu sinkkikannu hentoine kukkineen on kuin tehty talonpoikaisen kaapin päälle. Ylähyllyllä olevat pienet vihreät lasit löysin muutama vuosi sitten Tallinnasta. Sitä en tiedä, minkä juomien tarjoiluun ne on varsinaisesti suunniteltu, mutta meillä niitä on käytetty liköörilaseina. Minua kiehtoo lasien epäsymmetrisyys ja tietynlainen rosoisuus, ja siksi ne sopivat mielestäni hyvin Airisrannan vähemmän steriiliin tunnelmaan.

Harmaahärkki on kaunis paitsi sinkkikannussa myös kalliolla. Sitä vain en ymmärrä, kuinka saisin kitkettyä ärsyttävät heinät pois kallion rinteellä kasvavien kukkien joukosta. Keväällä sain nyljettyä kallion kuta kuinkin siistiksi heinien vallasta, mutta siellä ne  taas rehottavat härkkien joukossa entistä ehompina. Jos joku osaa neuvoa hyvän ja helpon kitkemistekniikan, otan vinkit ilolla vastaan.

Astiakaapin keskiosassa on ulospäin avautuva luukku. Se kätkee sisälleen pienen kolmiosaisen laatikoston, jonka molemmin puolin on avointa säilytystilaa suuremmille esineille esimerkiksi kannuille tai vaikkapa maljakoille. Laatikosto toimii minulla hopealusikoiden ja juhlavampien aterimien säilyspaikkana.

Tällä hetkellä säilytän luukkukaapissa mummulta perittyjä suloisia ruusukuppeja. Ne ovat oikeita ruustinnan kahvikekkereiden unelmakuppeja, mutta sopivat minusta oikein hyvin Airisrantaan. Niin se maku näköjään muuttuu vuosien varrella - pelkistetystä krumeluuriin.

Kahdentoista kupin kahvikalustoon kuuluu myös siro kermakko ja sokerikko sekä tarjoilulautanen. Astiat ovat todella ohutta posliinia, joten kovin ronskisti niitä ei pidä mennä tiskaamaan. Vaikka kahvikalusto onkin varovasti käsiteltävä, vain yksi ainoa kakkulautanen on mennyt vuosien varrella rikki. Kyllä näistä kupeista  kelpaa kesäsunnuntaina päiväkahvit auringonvarjon alla siemailla.

Mukavaa loppuviikkoa sitä oikeaa kesää odotellessa!

-Airisrannan Päivi-