Follow my blog with Bloglovin

Tausta

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Talomme tarina

Airisranta ei ole aina ollut Airisranta, kuten arvata saattaa. Se ei myöskään ole aina ollut kalastajatila, jollaisena se on tähän mennessä kirjoituksissani useimmiten näyttäytynyt. Alunperin talomme rakennettiin kokki- ja stuerttikouluksi, jossa koulutettiin ammattitaitoisia kokkeja turvaamaan laivojen elintärkeää ruokahuoltoa. Kun kerroin Airisrannan kaarevakattoisesta frontonista, tulinkin jo maininneeksi, että talon rakensi merimies, stuertti Hyginus Konstantin (Konsta) Nylund. Hän oli syntynyt 11.1.1883 Ruoppion (Ruopion) torpassa, ja Ruoppioksi kyläläiset taloamme edelleenkin kutsuvat.

vanha talo, hirsitalo, merenrantahuvila

Talon tarkkaa rakennusvuotta emme ole saaneet selville, mutta vuonna 1914 Konstantin peri syntymäkotinsa, joka silloin lohkottiin omaksi tilakseen. Nuoruusvuotensa Konsta Nylund seilasi meriä, mutta vuonna 1916 hän omien sanojensa mukaan palasi kotiin "maailman avaruudesta". Niihin aikoihin hän todennäköisesti alkoi myös rakentaa Airisrantaa eli silloista Ruoppion tilaa ja taloa. Alla oleva vanhin tilasta otettu kuva on ollut esillä myös verannan korjauksesta kertovassa postauksessa.

Kokki- ja stuerttikoulun oppilaat ovat tulleet katolle kuvattaviksi.

Kesänaapurinamme asuu mies, jonka lapsuudenkoti Airisranta on, ja häneltä olemme saaneet arvokasta tietoa talon vaiheista. Häneltä saimme myös kopiot Visa Auvisen kirjoittamasta Kokki- ja stuerttikoulun historiikista, jota tässäkin kirjoituksessa käytän tietolähteenä. Myös talon meille myynyt mies luovutti omat arkistonsa käyttöömme kaupantekotilaisuudessa.

Ruoppion talo 1950-luvulla. Kuvasta voi nähdä, että veranta oli jo sitä ennen muutettu suorakaiteen malliseksi.Yläkerran parvekkeen ovi on myös laudoitettu umpeen.

Kokki- ja stuerttikoulun perustaminen Ruoppioon tuli ajankohtaiseksi, kun Turussa vuosina 1901-1915 toiminut Suomen ensimmäinen vastaava koulu lopetti toimintansa. Konstantin Nylundin koulu aloitti toimintansa vuonna 1919, ja opetus jatkui talossamme vuoteen 1925. Alakerran isot salit olivat siis alkujaan luokkahuoneita, ja yläkertaan oli järjestetty majoitustilat sekä tytöille että pojille. Makuusijoina oli kymmenen samanlaista punkkaa samoin kuin sen ajan laivoissakin. Ihmettelen vain, kuinka yläkerrassa tarkeni talvella nukkua, sillä siellä on ja oli silloinkin vain yksi tulisija. Opetusta oli kuitenkin talvellakin. Koulun ohjesäännön mukaan kokkiosastolla järjestettiin talvisin kaksi kokkikurssia, ja kesällä pidettiin yksi stuerttikurssi.

Päärakennuksen lisäksi pihapiiriin rakennettiin erillinen "pakaritupa", joka toimi kokkikoulun opetuskeittiönä. Alla olevassa kuvassa näkyvä pakaritupa ei kuulu enää Airisrantaan, vaan jäi vuonna 2009 tehdyssä tilan lohkomisessa naapuritontin puolelle.


Kokki- ja stuerttikoulu oli merenkulkuhallituksen valvonnan alaisena, ja Konstantin Nylund toimi koulun johtajana koko sen olemassaolon ajan. Nylund oli luonteeltaan rehti mies, ja koulunkin opetusohjelmassa korostettiin hyvien elämäntapojen kuten raittiuden, puhtauden, säästäväisyyden ja täsmällisyyden arvossa pitämistä. Nämä ohjeet olisi varmasti hyvä myös talon nykyisten asukkaiden pitää mielessä. Opetuksessa Nylund käytti mm. itse kirjoittamaansa painamatonta vihkoa "Suomen Stuuertti Ulkomailla. Neuvoja kokeille ja stuuerteille eli Kokki- ja Stuuerttikoulun oppiaines. Stuertti H. K. Nylundin kokemuksia maailman avaruudesta vuosilta 1900 vuoteen 1916. Rymättylässä vuonna 1919."


Yllä Konstantin Nylund on oppilaittensa kanssa luokkakuvassa, joka on otettu talomme ulkoportailla kuistin edustalla. Kuvan laatu on huono, koska olen kuvannut sen paperikopiosta. Siitä voi kuitenkin nähdä taustalla olevan parioven, jollaisen tietämättämme itsekin valitsimme Airisrannan pääoveksi.



Kuvassa on koulun käytössä ollut virallinen leima, joka todistaa, että Kokki- ja stuerttikoulu oli valtion valvonnassa.

Konstantin Nylundin mieli halasi alati merille, vaikka hän olikin asettunut maihin ja perustanut perheen. Hänellä oli kuusi lasta. Kesäaikaan, kun koulussa ei ollut oppilaita, Konsta pestautui laivoille. Jos hän ei ehtinyt takaisin koulun alkaessa, koulun asioita hoiti hänen vaimonsa Aina Emilia Nylund.

Kun vuonna 1926 Suomen Merimieslähetysseuran taloushenkilökuntaa valmistava koulu aloitti toimintansa Helsingissä, Konsta kutsuttiin sen apulaisjohtajaksi. Nylund halusi kuitenkin lähteä vielä merille. Hänet pestattiinkin mielihyvin stuertiksi Winterhude-nimiseen kolmimastoparkkiin, jonka ahvenanmaalainen Ericssonin varustamo oli ostanut loppuvuonna 1925.

Tammikuun 28. päivänä 1926 Winterhude lähti hinauksessa Dublinin satamasta määränpäänään Swansea Walesissa. Seuraavana päivänä myrsky yltyi niin kovaksi, että alus menetti osan purjeistaan. Se pääsi kuitenkin hätäsatamaan Isle of Manin saarelle. Myrskyn aikana aluksen stuertti, Konstantin Nylund, löydettiin kuolleena purjesäilöstä puristaen pelastusliivejä lujasti kädessään. Lääkäri totesi myöhemmin kuolinsyyksi sydänkohtauksen. Hyginus Konstantin Nylund haudattiin Man-saarelle, "maailman avaruuteen".

Ruoppio vuonna 2009
Konstatin Nylundin kuolema oli lopullinen syy myös talossamme toimineen kokki- ja stuerttikoulun lopettamiselle. Koulutus siirtyi myöhemmin Suomen Joutsenelle. Leski Aina myi tilan naapuritalolle, eli aikaisemmin mainitsemani kesänaapurimme vanhemmille vuonna 1936. Näin Ruoppiosta tuli kalastustila, jonka uudet omistajat saneerasivat mieleisekseen. Heidän jälkeensä tilan omistajaksi tuli toinen perheen pojista, kunnes hän joutui luopumaan siitä 1990-luvun puolivälissä. Me olemme Airisrannan viidennet omistajat, ja tila tuli omistukseemme kesällä vuonna 2009. Tila oli lohkottu uudelleen juuri ennen meille myyntiä, jolloin talon nimikin oli muutettu Airisrannaksi.


vanha talo, hirsitalo, merenrantahuvila

Tähän on siis tultu talon ja tilan satavuotisessa kehitystarinassa. Mitähän Konstantin mahtaisi tuumia?



Saimme päärynäpuun lahjaksi aloittaessamme Airisrannan remonttia. Nyt se kukkii jälleen uutta kevättä Airisrannalle ja sen asukkaille. Tämän tarinan myötä toivon sen kukkivan nyt ja tulevaisuudessa myös talon menneille sukupolville.


Suloista sunnuntaipäivän jatkoa näissä nostalgisissa tunnelmissa!

-Airisrannan Päivi-



31 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen historia talollanne ja sen omistajilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut kyllä mukava saada selville talon vaiheita. Taloon liittyvien henkilöiden tarinoissa on aina jotain todella kiehtovaa.

      Poista
  2. Hyvin mielenkiintoista.. ja hyvin arvokasta tietoa talon historiasta! Upeita vanhoja kuvia.. ne ovat erittäin arvokkaita! Uskon että joku on hyvin tyytyväinen että talossa asutaan ja siitä pidetään hyvää huolta, sehän on kuin kaunein kukka puutarhassanne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että tuollainen tieto talosta ja sen asukkaista on arvokasta. Salaa toivon, että entiset asukkaat olisivat tyytyväisiä tekemiimme ratkaisuihin talossa. :)

      Poista
  3. Mielenkiintoista saada selville kotinsa historia. Talossanne on niin kaunis väritys. Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todella kutkuttavaa, kun kuulee, keitä talossa on ennen meitä elänyt. Kiitos, valitsimme kuulemma saman värityksen taloon kuin kalastajaperhe silloin 30-luvulla. Se vasta tuntuikin ihanalta. :) Mukavaa alkavaa viikkoa myös sinulle!

      Poista
  4. Mukavaa lueskella tällasta tarinaa. Kun taloa kattelee, huomaa siellä olleet työssä taitavat työmiehet. Ei tollasta kattoo jokapoika osaa tehä.

    Konstantin lienee tuumaillut, että oikeelle parille meni talo kun siitä noin hyvää huolta pitävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Timo! Kommenttisi lämmittää todella mieltä. Parhaamme olemme yrittäneet tehdä, että talo saisi arvoisensa elämän myös seuraavaksi sadaksi vuodeksi.

      Poista
  5. Oih, hieno ja arvokas tarina! Kiitos, että jaoit sen meillekin.

    Kyllä kuule Konstantin huokailisi, ihastuksesta. Se on satavarma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Taru, että tarina kiinnostaa! Monesti mietin, mitä sata vuotta sitten täällä asuneet olisivat sanoneet nykyajan kotkotuksista. Jospa Konstantin kuitenkin edes vähän tykkäisi. :)

      Poista
  6. Minä niin tykkään ja arvostan tällaisia postauksia! Kaikesta voi päätellä sen, että arvostatte taloanne ja sen menneisyyttä kovasti ja olette halunneet remontoida taloa vanhaa tyyliä kunnioittaen. Todella mielenkiintoinen historia kodillanne! Jos olisi mahdollista, herra Nylund olisi mukava tavata. Hän vaikuttaa historiikin perusteella oikein miellyttävältä ihmiseltä. Minä niin ihastelen aina tuota Airisranta-sanaa. Niin kaunis! Siinä on sellainen arvokas kaiku :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten mukava kuulla! <3 Minustakin olisi aivan mahtavaa tavata Nylund ja kysellä, millaista elämä ennen mahtoi täällä olla. Airisranta on kyllä kaunis nimi ja sopii paikkaan sijaintinsa perusteella, Airiston rannalla kun ollaan.

      Poista
  7. Kiva kun jaoit talonne tarinan, se olikin mielenkiintoista luettavaa. Ihanasti kukkii päärynä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Viherrilli! On hienoa, että muutkin haluavat kuulla paikan ja talon menneisyydestä. Päärynäpuu on juuri nyt ihanimmillaan, kuin huntu.

      Poista
  8. Kiitos mielenkiintoisesta historiikista! Konstantin olisi varmasti oikein mielissään kun tietäisi miten hyvissä käsissä talo nykyään on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Tiina! :) Sanasi lämmittävät mieltä.

      Poista
  9. Oi miten ihana tarina kauniin talonne takana onkaan!
    Hienoa, että talon historia on kirjoitettu muistiin ja
    noin runsaasti kuviakin on jäljellä.
    Konstantin hymyilee varmasti onnellisena pilven reunalta ja
    miettii, että olipa onni saada teidät Airisrannan isäntäpariksi.
    Niin suurella sydämellä ja kunnioituksella olette talovanhusta
    saneeranneet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Teija kauniista sanoistasi! <3 On kyllä meidän onni, että talosta on jäljellä kirjoitettua tietoa. Tuntuu melkein kuin tuntisi talon asukkaat, kun heidän vaiheistaan on voinut lukea.

      Poista
  10. Hieno tarina talolla, ja mikä parasta te tiedätte sen. Sanoisin, että Airisranta on arvoisissaan käsissä.

    VastaaPoista
  11. Ihana historiikki teidän talolla kyllä on. Seinät ovat kuulleet ja nähneet monta monituista juttua. On kyllä eritysisen upeaa, että juuri te, jotka arvostatte talon historiaa, löysitte talon ja kunnostitte sen pieteetillä. Talo on upea ja nyt on hyvä kirjoittaa uutta tarinaa talosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, on mukava ajatella, että ihmiset ovat sata vuotta sitten katselleet samoja maisemia, auringonnousuja ja -laskuja ja kokeneet monenlaista. Toivottavsti itse saamme hyvän tarinan aikaiseksi tuleville sukupolville. Kiitos Anu <3

      Poista
  12. Viehättävä tarina! Teillä on muuten kauniin väriset ulko-ovet ja ikkunan vuorilaudat talossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että väri viehättää sinuakin. <3 Valitsimme värin omien mieltymysten mukaan, ja vasta jälkeenpäin kuulimme talossa asuneiden jälkipolvilta, että talon väritys oli ollut alunperin samanlainen. Tuntui upealta!

      Poista
  13. Melkoinen tarina ihmisistä talon taustalla. Onpa hienoa, että talostanne on näin paljon historiaa tiedossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todella hienoa, että olemme saaneet tietää noinkin paljon talon historiasta ja ihmisistä. Tarinoista syntyy talon henki. :)

      Poista
  14. Olen täysin samaa mieltä kaikkien edeltävien kommenttien kanssa. :D Kaunista kesää sinne!

    - TarjaL

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! :) Kiitos Tarja ja aurinkoa sinunkin kesääsi!

      Poista
  15. On tosi tärkeää kirjata nämä vaiheet ylös - itseä varten, mutta myös tulevia ja menneitä Airisrannan asukkaita varten. Hieno, monipolvinen tarina talollanne on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin ajattelen. Siinä mielessä olemme onnekkaita, että talosta ja sen asukkaista on muistiinpanoja olemassa. Onneksi on sattunut kohdalle ihmisiä, jotka ovat pystyneet kertomaan meille talon menneisyydestä ja vinkkaamaan esimerkiksi juuri tuosta historiikista. :)

      Poista
  16. Olipa mukava katsaus historiaan. Itsellänikin on vanha talo vaalittavana. Tänä vuonna tulee 250 täyteen. http://takaloroppola.blogspot.fi

    Olemme selvittäneet asukkaat ja talon vaiheita, jotka aiomme koota jälkipolville kirjasen muotoon.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!