Voi miten nautinkaan keväästä Airisrannassa! Maalaiselämästä luonnon keskellä. Kurjet huutavat pellolla, ja hanhet kaakattavat rannassa. Välillä hirvet seisoskelevat metsän reunassa. Niin, hanhet tosiaan. Niitä on välillä kyllä ihan yli oman tarpeen, nimittäin valkoposkihanhia. Ensiksi niitä tuli kaksi, sitten neljä ja nyt siellä tepastelee rantatietä pitkin jo viideskin. Mutta jos viimekesäinen invaasio toistuu, hanhia purjehtii rantaamme pikapuoliin melkoinen joukko-osasto eli kaksi-kolmekymmentä.
Vaikka eläinrakas olenkin, viime kesänä alkoi jo hieman ahdistaa, kun valkoposkiset ystävämme tepastelivat muina miehinä terassille. Syöksyminen lauman sekaan sai aina jonkinlaisen hajaannuksen aikaan ja velton vetäytymisen rantaveteen, mutta melkein sillä siunaamalla, kun käänsi selkänsä ja palasi takaisin, hanhet vaappuivat jo perässä pihalle.
Samoihin aikoihin luin sattumalta Iltasanomista jutun, jossa eräs nainen kertoi saaneensa hanhet pois pihaltaan pattereilla toimivan leikkikoiran avulla. Meillä sattui olemaan navetassa iänikuisen vanha pehmokoira, ja ajattelin kokeilla sitä paremman puutteessa hanhipaimeneksi. Ja uskokaa tai älkää, se toimi. Ensimmäisellä kerralla kävelin hanhilaumaan heilutellen koiraa kädessäni, ja koko lauma juoksi suoraa päätä mereen. Siinä sitten päivystin koiran kanssa rantakivellä niin kauan, kunnes hanhet hävisivät näkyvistä.
Mutta kukapa sitä jatkuvasti voi ryntäillä pehmokoiran kanssa pitkin pihamaata, joten laitoin koiran vahdiksi rantaan. Ja hyvin se hoiti hommansa. Kun koira makasi nurmikolla, hanhet ottivat välittömästi uuden kurssin purjehdukselleen. Lopullisesti ne eivät tietenkään lähteneet rannastamme, mutta vierailut vähenivät selvästi.
Tänään kaivoin Rekun varastosta, ja kävimme vielä erikseen ottamassa potretin rannalla. Samalla testasimme, onko vuoden takainen taito vielä tallella. Ja olihan se. Yksi kaakattaja kaarsi juuri rantaamme täydellä vauhdilla, mutta kurvasi motkottaen samantien takaisin taivaalle, kun huomasi koiran. Pehmokarkotin toimii! Onko kenelläkään muulla kokemuksia yhteiselosta hanhien kanssa? Ei minulla muuten niitä vastaan mitään ole, mutta pikkuisen vähempikin määrä pihamaalla riittäisi.
Lenkillekin sitten aamulla lopulta päästiin, ja keskiviikkoisen sadepäivän jälkeen maisema oli oikein räjähtänyt vehreyteensä. Tätä ihanan hentoa vihreyttä olen odottanut, ja nyt se on täällä.
Aurinkoisen lämmintä viikonloppua!
-Airisrannan Päivi-
Ihania eläinhavaintoja!! Ja voi ei, tuossapa on kyllä hauskin karkotin ikinä! =) Ihanan lempeä ja "luonnonmukainen", ei vahingoita mitenkään hanhia. Mulla ei ole kokemusta hanhista, mutta valtavista naakkaparvista kyllä... minäkin tykkään eläimistä ja on kiva niitä seurailla, mutta joo, ne tuhat naakkaa yötä päivää metelöimässä pihassa oli kyllä jo liikaa...
VastaaPoistaIhanaa kun luonto on todellakin nyt räjähtänyt vihreäksi!
Aivan, olin tosi iloinen, kun kuulin että pehmoversiokin voi toimia karkottimena, ja pitihän sitä heti kokeilla. :)
PoistaMinusta toukokuu on yksi ihanimmista kuukausista juuri tuon hennon vihreyden ansiosta. Nautitaan!
Hih, enpä ole koskaan ennen nähnyt noin suloista pelätintä, enkä edes kuullut hanhenpelättimistä:D Hyvä idea ja aika lempeä tapa tiedottaa hanhille, että voivat oleskellä muuallakin:) Meillä on pikkuisen samansukuinen ongelma paatin pressun suhteen. Jostain syystä lokit ym. tykkäävät kokoontua sen päälle ja kakkia laikukkaaksi. Lelukäärme pressun päällä auttaa vain hetkeksi. Mahtaisiko lelukoira olla tehokkaampi vaihtoehto:D
VastaaPoistaEikö vain olekin mukava, kun voi pelotella 'kiltisti'. Luonnon ystävänä sitä yrittää ymmärtää eläinten toimintaa mahdollisimman pitkälle, mutta joskus täytyy toppuutella, etteivät valtaisi koko taloa. :)
PoistaMeilläkin lokin kakkaa on venevajan katto täynnä samoin rantakivet. Ehkäpä lokkeihinkin tehoaa pehmoturre. :)
Aika helpollahan ne hanhet lopulta lähti ja vanhasta pehmolelusta tulikin tarpeellinen kapine. :) Aivan samanlaisia havaintoja täälläkin on tehty, puhkeava vihreys puhuttelee joka kevät. Olen hirveästi nauttinut täällä maalla asumisesta ja siitä, kun ympäröivää luontoa tulee havannoitua jatkuvasti. Taloamme ympäröivillä pelloilla on myös nähty peuroja, hirviä, kettuja.. Meillä puolestaan fasaanit tahtovat viihtyä vähän liiankin hyvin talon liepeillä!
VastaaPoistaKyllä kannatti säilyttää koiraa 30 vuotta. :) Se on pikkusiskoni vanha, ja kiertänyt paikasta toiseen. Täällä taas fasaaneja ei näy lainkaan, mutta meriharakat ovat meille uusi tuttavauus täällä saaristossa.
PoistaIhanaa maalaiselämää ja hauska tuo karvainen hanhikarkotin. Enpä ole ennen moisesti kuullut. :D
VastaaPoistaNautin tosiaan tästä 'maalaisuudesta'. :) Enpä ollut itsekään ennen törmännyt tuollaiseen keinoon hätistellä liian rohkeita lintuja. Ihan kiva kuitenkin, kun ei tarvitse sen pahemmin puuttua niiden elämään.
PoistaUskaltautuivatpa nuo kauriit todella lähelle taloa. Siroja ja kaniita vieraita :)
VastaaPoistaTuo koira kivellä on kyllä ihanan hellyyttävä, ei lainkaan pelottava. Luin saman jutun viime kesänä tuosta pelottimesta. Toivottavasti hanhet pysyisivät vähän enemmän loitolla.
Mutta on teillä kyllä siellä aivan ihanat maisemat!
Ihme kyllä ne tulivat melkein portaille. Tavallisesti kulkevat vähän kauempaa talosta, tai ainakaan emme ole sattuneet huomaamaan. Kissat kyllä ovat monesti varovaisia, joten ehkäpä niitä liikkuu pihapiirissä. Koira on ihan hauska juttu ja ajattelin, etteipä tuo ota jos ei annakaan kokeilla sitä paimeneksi. :)
PoistaNautin kyllä näistä keväisistä näkymistä sydämeni kyllyydestä.
Tuleepa teillä nyt luonto ihan kotiovelle asti... Suloisin näkemäni vahtikoira! Ihanaa on tämä vihreys, meillä varsinkin koivut ja mustikan lehdet ovat nyt kauniin vaaleanvihreinä.
VastaaPoistaTotta, tämän lähemmäksi luonto ei varmaan voi tulla. Sitä olemme hakeneet tästä paikasta ja sen olemme saaneet. :) Mukava kuulla, että niin moni muukin nauttii juuri tästä herkästä luonnon vihreydestä.
PoistaKivoja vieraita teillä käynyt :)! Aika hauska tuo hanhenkarkoitin, hyvä että toimii! Se on niin totta että maalla on ihanaa, ei sitä pois kyllä vaihtaisi!
VastaaPoistaOli kyllä oikein tervetulleita vieraita! Tänään kauppaan mennessäni näin viisi kaurista pellolla syömässä. Näin keväällä vilskettä luonnossa riittää ja sitä on kiva seurailla. :)
PoistaHih! Ihania yllätysvieraita kotipihassa. Meidänkin mökkitontin poikki kulkee useampikin peurapolku, pienten sarvipäiden käyskentelyä on mukava seurata.
VastaaPoistaHanhia on meidänkin rantakaislikossa pesemässä. Onneksi ne ovat niin arkoja, että ihmisen lähestyessä lehahtavat lentoon, ei puhettakaan että terassille uskaltaisivat tulla.
Hauska tuo karvainen hanhikarkotin, jollain on ollut hoksottimet paikoillaan kun moisen niksin on keksinyt :))
Iloista äitienpäiväviikonloppua Airisrantaan <3
Sama juttu täällä, peuroilla on omat polkunsa, joita ne yleensä kulkevat. Nyt niitä taisi vähän kevättää, kun heittäytyivät noin rohkeiksi. :)
VastaaPoistaHanhet ovat varmaan tottuneet meidän rantaamme, koska niitä ei ole ajettu koskaan pois. Naapurit kyllä hätistelevät niitä pihoiltaan, joten ajattelimme, että on parempi, että mekin yritämme vähän osallistua talkoisiin, mutta lempein keinoin. :)
Kiitos, samoin sinulle kivaa viikonloppua!
Ompas suloisia otuksia!! :)
VastaaPoistaEikö vain, niin minustakin! :)
PoistaIhana tarina ja kuvat :D Ei ole kyllä kokemusta kuin lemmikkihanhista. Ja vaikka minäkin eläinrakas olen, niin ne hanhet olivat rasittavia. Olivat äkäisiä, seurasivat ja hyökkivät milloin mistäkin jalkoihin.
VastaaPoistaOnneksi meidän hanhet eivät ole sentään käyneet päälle, mutta asettuvat taloksi vähän turhan helposti. :) Terassilla olevat jätökset pikkuisen harmittavat.
PoistaEi ole hanhista kokemusta meillä päin, mutta voisin kuvitella, ettei varmasti tunnu mukavalta liian tuttavallinen ja iso määrä valkoposkihanhia. Hyvä idea tuo pehmokoira ja hienoa jos toimii!!
VastaaPoistaKauriita ottaisin mielelläni meillekin. Ovat niin suloisia. Mutta blogien kautta on senkin oppinut, että osaavat olla melkoisia tihulaisia nekin, jos kaikki kukat popsivat suihinsa;)
Valtavan kaunis on tuo teidän portaikko, jota edellisessä postauksessa esittelit, ihana;)
Hanhista on se ongelma, että jätöksiä tahtoo tulla paljon, ja terassilla ne eivät ole yhtään mukavia. :) Kauriit eivät ainakaan vielä ole aiheuttaneet mitään vahinkoja, mutta meillähän onkin aika luonnonmukainen piha.
PoistaKiitos, kiva kuulla, että tykkäsit portaikosta! <3
No olipa hyvä oivallus tuo karvakasa :)
VastaaPoistaMinustakin se oli mainio tapa osoittaa hanhille lempeällä tavalla, että ehkä jossakin muuallakin voisi välillä asustella. :)
PoistaMeillä on näitä mökin rannassa aivan liiaksi, koko pieni ranta on huonoimmillaan täynnä kavereiden ulosteita. Täytyykin kokeilla tuota pehmokarkoitetta tänä vuonna. Sitä vain ei oikein raaski jättää viikolle yksin sinne rantaan :) Minä otan vastaan mielelläni vinkkejä jo lokkien varalle, jotka kehtaavat tulla sotkemaan laiturimme kesän kuluessa aikamoiseen kuntoon :)
VastaaPoistaSepä se, ne ulosteet! Lokit ilmestyvät meille useimmiten vasta sitten, kun mennään verkoille tai perataan kaloja, joten niistä ei ole kovasti ollut haittaa. Joku taisi mainita muovikäärmeen lokkien pelotteluun, joten ehkä sitä voisi kokeilla. :)
PoistaHahaa, mikä oivallus! Jossain vaiheessa saattavat älytä pedon harmittomaksi, mutta sitten hommaatte vaikka patterilla toimivan lelukoiran, jonka saa kaukosäätimellä räksyttämään. Kyllä taas hanhet toven miettii kannattaako tulla ollenkaan.
VastaaPoistaPeurat <3 On ne niin kauniita. Täälläkin on nyt ollut poikkeuksellisen paljon sekä peuraa että hirveä liikkeellä. Harva se päivä jompaa kumpaa tuolla sorjasti jolkutellen juoksee, joskus molempia ja useita samaan aikaan. (kunhan eivät tule lounaalle, ihastelua riittää)
No niinpä siinä taitaa käydä, että Rekun karisma karisee vähin erin. :D Vielä ei tosin ole mitään hanhihyökkäystä pihalle tullut, vain satunnaisia piipahtelijoita. Saattaahan olla, ettei niitä tänä kesänä edes tule enempää! :)
PoistaPeurojen kanssa meillä on ihan hyvät välit, ja kiva niitä on ihastella. En tiedä, ovatko peuroja vai hirviä, mutta olen oppinut haistamaan (!) ne, kun olen lenkillä. Sellainen eläimellinen löyhkä lehahtaa välillä nenään. :)