Follow my blog with Bloglovin

Tausta

lauantai 23. toukokuuta 2015

Kielojen tuoksua ja luonnonihmeitä

Tänä keväänä olo tuntuu tyytyväiseltä: lähes joka aamu olen lähtenyt lenkille. Välillä yksin, välillä miehen kanssa. Liikunta tekee hyvää, mutta ainakin minulle säännölliset lenkit merkitsevät myös tilaisuutta seurata kevään etenemistä luonnossa. Ensiksi tien varrelle ja metsikön reunaan ilmestyivät sinivuokot, sitten valkovuokot. Nyt ne ovat täynnä käenkaalta ja juuri avautumassa olevia kieloja. Välillä jossakin pilkistelee keto-orvokki.


Eilen aamulla kukkivia kieloja näkyi jo niin paljon, että niitä saattoi hyvällä omallatunnolla poimia mukaansa. Tai mies halusi poimia kimpun minulle. Niin huomaavaista! Joka kevät ensimmäisten kielojen tuoksu on suorastaan huumaava. Laitoin kimpun makuuhuoneeseen, ja tuoksu täytti hetkessä koko huoneen.


Vanha lipasto on siitä mukava, että sitä pystyy somistamaan aina tilanteen ja vuodenaikojen mukaan. Niin kuin nytkin näillä kieloilla. Innostuin ottamaan kimpusta kuvia, kun ilta-aurinko paistoi niin kauniisti makuuhuoneeseen. Tuosta tunnelmasta pidän makuuhuoneessamme aivan valtavasti, vanhan talon ja kesäillan rauhasta. Muutenkin kesäinen ilta-aurinko viehättää minua, koska se valaisee monia sellaisia paikkoja pihallakin, jotka muuten jäävät usein varjoon.

Mutta,  kuten kuvia ottaessani useimmiten käy, niin nytkin kameran linssiin ilmestyi pörröinen pää. 'Hei, näitä kukkia mä en ole tässä ennen nähnytkään!'


Meillä kävi toissailtana myös alivuokralaiskandidaatteja tutustumassa tarjolla oleviin tiloihin. Pääskyspariskunta tutki nimittäin antaumuksella räystään alustoja, josko sieltä löytyisi sopiva paikka yhteiselle uudelle kodille. Herra Pääskynen tosin istuskeli ulkolampun päällä koko ajan, kun rouva tutkaili vaihtoehtoja. Vai oliko se toisin päin? Taisi kuitenkin käydä niin, että ikkunan takaa kiinteästi tuijottava kissankatse sai pariskunnan vielä harkitsemaan muita mahdollisia vaihtoehtoja.



Olisihan aivan upeaa, jos pääskyset tekisivät pesän räystään alle. Voin kuvitella, miten mukavaa verannalta olisi seurata, milloin ensimmäiset pienet päät pikistäisivät pesän reunalta. Mutta toistaalta voin myös kuvitella, miltä olohuoneen ikkuna näyttäisi kesän edetessä. Ei kovinkaan houkutteleva ajatus.


Käenkaali tai toiselta nimeltään ketunleipä kukkii siis nyt valtoimenaan ojanpientareilla ja metsiköissä. Sekin on kuulemma syötäväksi kelpaava villiyrtti, vaikka onkin toisaalta hieman myrkyllinen. Se sisältää oksaalihappoa, joka on suurina määrinä ihmisellekin myrkyllistä. Toisaalta luin Luontoportista, että käenkaali on oiva pari mustikoille kermavaahdon ja sokerin pehmentäessä hapokkuutta. Lisäksi se sopii todella monen muunkin ruuan lisäksi ja mausteeksi. Uskaltaisikohan kokeilla?

Näihin kuulumisiin tällä kertaa Airisrannasta.

Mukavaa viikonvaihdetta!

-Airisrannan Päivi-

26 kommenttia:

  1. Tuntuu että olisin itse kirjoittanut sinun tekstisi, tykätään ihan samoista asioista.. lenkkeily, ilta-aurinko, kielot..! Ihana mies kun keräsi kimpun sinulle! Ei voisi olla enää kauniimpi lipaston päällinen :) Odotan innolla pääskysten saapumista, ne pesii meillä hallissa joka vuosi, ne ovat kyllä ihania ja kiva niitä on seurata! Kiitos taas ihanista kuvista ja teidän kissa tuossa lipaston päällä..ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla - sielunsisaria siis! :) Kieloja aina odotan, vaikka muitakin kevään kukkia riittäisi. Kerron miehelle terveiset, hykertelee varmaan tyytyväisyydestä. :) Ihana kuulla, että pidit kuvista. <3

      Poista
  2. Kielojen tuoksu on niin ihana :) Antaakos teillä kissat kukkien olla rauhassa?
    Luonnon seuraaminen on kyllä niin ihanan rentouttavaa ja jopa meditatiivista. Voin sielujeni silmin nähdä ilta-auringon laskevan ja valaisevan teidän talon ja tienoon. Mukavaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä suurin osa maljakkokukista saa olla kissoilta rauhassa, mutta sellaiset kukkakaupan kimput, joissa on niitä pitkiä heinäntapaisia tuntuvat maistuvan vähän liian hyvin. :) Teräviäkin ovat, joten en ymmärrä himoa niihin.

      Kiitos samoin, rentouttavaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  3. Voi miten nostalgisia nuo kaksi ensimmäistä kuvaa ovatkaan! Ajatella, että samanmoinen asetelma on voinut
    somistaa lipastoa jo sata vuotta sitten! Hih! Kissat ovat kuin lapsia, aina kärppänä paikalla siellä missä tapahtuu :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten totta, nykyaika ei paljon kuvasta näy. Maine Coonit vain taitavat olla nuorempaa tuontitavaraa. :))

      Poista
  4. Kielot ovat vastustamattomia, pakkohan niitä on kimppu saada ja se tuoksu <3
    Hyvinhän tuo ihana pörröinen pää tuo asetelmaan istuu :D
    Pääskysten ja yleensäkin lintujen pesänrakennus touhut ovat mukavaa seurattavaa ja sitten kun kuuluu ne ensimmäiset poikasten piipitykset <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on kieloja todella paljon, joten toivottavasti kukinta-aika kestää kauan. Lintuja olisi kyllä kiva seurata pesäpuuhissa; pöntöissä on ollut asukkaista, mutta nyt huomasin ekan kerran lintujen katselevan myös räystään alustoja.

      Poista
  5. Käenkaali eli ketunleipä on hyvää. Lapsena niitä tuli aina joskus maisteltua muutama lehti suoraan metsästä. Täällä nykyisessä asuinpaikassa en ole siihen törmännyt.

    Voi teillä on kevät niin paljon edellä meitä :) Ihanat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten minäkin uskaltaudun maistelemaan käenkaalta! :)

      Kevät on jo pitkällä, mutta toisaalta meri pitää ilmanalan meillä viilempänä kuin muutama kilometri sisämaahan päin mentäessä. Syksyllä on sitten taas päinvastoin.

      Poista
  6. Tämä kevät on kyllä ihanaa aikaa ja ilta-aurinko saa kaiken näyttämään...hmm, lähes täydelliseltä. Ja jonkin aikaa blogiasi seuranneena täytyy sanoa, että sinun kuvissasi on kyllä aina hyvin elävä tunnelma. Tykkään! Mukavaa sunnuntaita sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Muusa! <3 Ja kiva kuulla, että kuvat välittävät tunnelman myös ruudun toiselle puolelle. :)

      Poista
  7. Maistele vaan ketunleipiä - sitä samaa oksaalihappoa on myös raparperissa. Vanha kemisti-isäni on aina tarkkana, että raparperin kanssa pitää olla jäätelöä tai maitoa neutraloimassa... ;)
    Blogissasi on ihanan rauhallinen tunnelma!
    t:Tiitiäinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiitiäinen ja mukava, kun kävit kommentoimassa! <3

      Niinpä onkin se sama oksaalihappo raparperissa. Olen isäsi neuvojen kanssa samaa mieltä, joten täytyy muistaa tuo myös ketunleipien kanssa. Ainahan noita ketunleipiä on ympäristössä näkynyt, mutta en ole tosiaan tiennyt, että niitä voi syödä. :)

      Poista
  8. Ilta-aurinko valaisee nyt niin kauniisti siivilöityessään meidän pihalle koivujen lehvästön lomasta. Kevät- ja kesäillat <3 Ja kielot! <3 Pitääkin lähteä katsomaan, joko täällä olisi kukkivia kieloja jossain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäillassa on sitä jotakin, vaikka niin on myös kesäaamuissa. :) Nyt niitä kieloja varmaan alkaa ilmestyä vähän joka puolella, kun ilmakin vähän lämpenee. Ihania ne kyllä on!

      Poista
  9. Kyllä nyt on hyvä nautiskella linnun laulusta ja kukkien kauneudesta;) Kauneutta on niin runsaasti ja lisää tulee, että tämän ajan muisto siivittää aina kylmempienkin vuodenaikojen yli. Mukavaa viikonvaihdetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Juuri nyt täytyy nauttia kaikesta, kun hetki on käsillä. Sitä paitsi luonto muuttuu niin nopeaan varsinkin alkukesästä, ettei perässä meinaa pysyä. :) Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  10. Kielot on ihania. Meillä kukkavarret vasta vasta nousemassa esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ne ovat viime päivinä kasvaneet melkein silmissä. Toisaalta, jos viileät ilmat jatkuvat, niitä saa ihailla kauan. :)

      Poista
  11. Mitä kaikkea ihanaa Airisrannassa onkaan tapahtunut sitten viime käyntini! Aivan ihania kieloja, kevätaamusta ovat kyllä aivan parhaita. Me olimme viime viikonlopun kaupungissa poikkeuksellisesti, paras hetki päivästä on heti aamu kun on ihan hiljaista, nurmikolla on vielä kastetta, mutta aurinko venyttelee jo jäseniään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin hieman kasteiset ja raikkaat kielot aamulla lisäävät tuoksuakin moninkerroin. Ja joka vuosi niitä on yhtä ihana ensimmäisen kerran poimia. :) Aamuhetket ovat kyllä ihan parasta.

      Poista
  12. Voi noita ihania turriaisia <3 Melkein tuntee tuuhean turkin täältä ruudun takaa :) Ja tottahan se pitää olla "tikkana" heti paikalla jos jokin pienikin yksityiskohta muuttuu tai tulee lisää :D

    Kauniisti on kesä herännyt siellä teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tämä Sarabi-neitikin on kunnon turriainen ja turkki kunnossa, kun sain kaikki mahdolliset ja mahdottomat takut viimein kynittyä pois! :) Metsiköstä tulee kaikenlaisia tikkuja ja roskia turkkiin, joista sitten kehkeytyy oikein kunnon möykky.

      Kesä on tosiaan jo pitkällä täällä. Kiva, kun piipahdit, ja hyvää viikonloppua sinulle Taru. :)

      Poista
  13. Kaunis pääskynen! Pidän niistä kovin.
    Teidän kissa on niin hurmaava. ..ja valokuvauksellinen :).
    Kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääskyset tuovat kesän. Eivät tainneet kuitenkaan ryhtyä pesäpuuhiin räystään alle, johtuisikohan juuri tuosta karvakasasta. :) Kiitos Ninnu!

      Poista

Kiitos kommentistasi!