Ravintoa ruumiille ja sielulle

Verkkaisesti on syksy saapunut saaristoon. Koivuissa lehdet loistavat vielä suurelta osin keltaisenaan eikä vihreyskään ole niistä kokonaan hävinnyt. Vaahterat ovat sitten täysin oma lukunsa tässä syksyn värikylläisyydessä. Keräillessäni tänään värikkäitä lehtiä kuistin koristukseksi törmäsin pihanurmikolla vielä kirkkaankeltaisena hehkuvaan voikukkaan. Eipä uskoisi, että eletään jo lokakuuta.

Vaikka syksy sykähdyttää kauneudellaan, yksi asia aiheuttaa Airisrannan isäntäväelle harmaita hiuksia: sisälle tunkevat kärpäslaumat. Ne kansoittavat aurinkoisina ja lämpiminä syyspäivinä verannan ikkunat niin totaalisesti, että  välillä surina on kuin formulakisoissa ikään. Kärpäspaperit ovat siis olleet viime aikoina ahkerassa käytössä.

Syksyllä sisälle ilmestyy myös muita hyönteismaailman edustajia, joista jättihämähäkit ovat huomiota herättävimmät. Mutta uskokaa pois, niihin on alkanut tottua. Ensimmäiset vietiin aikanaan kädet ojossa ulos pitkävartisimmalla kihvelillä, joka talosta löytyi. Nykyään riittää se, ettei ötökän päälle astu. Luulen tunnistaneeni googlen avulla muutama viikko sitten suihkuseurana olleen otuksen varastohämähäkiksi. Voin kertoa, että iso oli.

Hiiret sen sijaan eivät ole Airisrannassa koskaan osoittautuneet mitenkään  erityisen suureksi ongelmaksi. Siihen lienee kissoillakin oma osuutensa. Näin lokakuussa ensimmäiset rapistelijat tapaavat kuitenkin ilmestyä välipohjaan, joten eipä kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Toisaalta hiiri-invaasioon on yritetty jo hyvissä ajoin varautua ja navettaan ja makasiiniin on kannettu loppukesällä ensimmäiset hiiribaarit. Toivottavasti ne latistavat hiirulaisten suurimman innon pyrkiä sisälle taloon. Ja meillähän ei olekaan kyse mistään pienistä kotihiiristä vaan kaksi kertaa niiden kokoisista metsähiiristä!

Näkymä verannan ikkunasta perjantai-iltana vähän ennen auringonlaskua myrskytuulten jälkeen.

Viikonloppuna ei kuitenkaan surtu hiiriä eikä hämähäkkejä, vaan tehtiin herkkuja. Syksyllä keittiössä puuhastelu kuuluu asiaan ja silloin Airisrannassakin tulee kokeiltua uusia juttuja enemmän kuin muina vuodenaikoina. Kyse ei ole välttämättä mistään kolmen lajin huippuillallisista vaan mukavista makuelämyksistä, joista on iloa vähän useammalle päivälle.

Marinoidut punasipulit ovat olleet kokeiltavien listalla jo kauan, mutta vasta viimeksi äitini notkuvassa ruokapöydässä istuessani muistin pyytää häneltä reseptin itselleni. Ne ovat sopivan etikkainen lisä mihin tahansa ruokaan ja salaatin päällä ihan mainio öljyn tai kastikkeen korvike. Niinpä tunsin itseni taas oikein ehtoisaksi emännäksi, kun sain lusikoitua herkun purkkeihin. Lisuke on niin nopea ja helppo tehdä, että laitan reseptin tähän muidenkin iloksi. Maku tietysti vain paranee mitä kauemmin sipulit saavat marinoitua liemessään.

MARINOITU PUNASIPULI

2 punasipulia

1,5 dl punaviinietikkaa

2 rkl sokeria

muutama mustapippuri

0,5 tl suolaa

1 dl öljyä

Kuori ja leikkaa sipuli ohuiksi viipaleiksi. Kiehauta etikka, sokeri, pippurit ja suola. Lisää joukkoon punasipuli. Kiehauta. Anna jäähtyä ja lisää öljy. Jäähdytä. 

Toinen herkku, joka alkoi kutkuttaa makuhermoja ja tirautti vedet kielelle jo aikaisemmin viikolla oli rocky road -palat. Suunnittelin ostoslistaa hartaudella monta päivää etukäteen, ettei vain minkään  oleellisen ainesosan puuttuminen pilaisi viikonlopun h-hetkeä. Ja voin vakuuttaa, ettei suunnittelu mennyt hukkaan. Kielenhän ne veivät mennessään!

Netistä löytyy monenlaisia reseptejä, ja tein niistä oman sovellukseni, johon laitoin muun muassa sekä tummaa että vaaleaa suklaata ja kaappiin unohtuneet, päiväyksensä aikapäiviä sitten ylittäneet kuivatut karpalot. Ai että sopivatkin mainiosti makean taittajaksi suolapähkinöiden lisäksi. 

Kaiken tämän makuhermojen hemmottelun lisäksi sain vielä kuluneella viikolla mieluisan paketin Airisrantaan. Olen tutustunut blogiystäväni Hammin kauniisiin kortteihin jo aiemmin äitini antamien korttien kautta, mutta nyt sain lahjaksi myös hänen maalaamansa upean mustavalkoisen taulun.

Mahtavan kokoinen taulu on tarkoitus sijoittaa lopullisesti yläkertaan toisen makuuhuoneen seinälle. Ajattelin kuitenkin ottaa siitä kuvan portaikossa, jossa kaunis valo ja valkoiset seinät tekevät taululle paremmin oikeutta. Minua viehättää Hammin töissä niiden puhtaat linjat ja suloiset pienet yksityiskohdat. Hammin blogissa kannattaa ehdottamasti käydä kurkkaamassa lisää hänen kauniita töitään. Tässä linkki Hammi's Design.

Taulun lisäksi sain vielä kasapäin suloisia kortteja, joilla aion ilahduttaa syksyn aikana synttäreitään viettäviä ja tietysti välittää jouluterveiset sukulaisille ja ystäville sitten, kun se aika taas koittaa.  

Mukavaa lokakuun ensimmäistä viikkoa!

-Airisrannan Päivi-

Vanhan ajan kaipuu

Syksyisin minuun iskee usein kaipuu vanhan ajan levolliseen tunnelmaan. Tekee mieli sulkeutua hämärään pirttiin, jossa kynttilät lepattavat ja liesi hohkaa kuumuuttaan. Eikä haittaa, vaikka ulkona sade ropisee ikkunaruutuun, ja tuuli ulvoo nurkissa. Sisällä on turvallista ja lämmintä, ja kiire ja vaatimukset ovat jossain muualla. Tänään on ollut juuri sellainen sunnuntai.

Tuli on ritissyt kakluunissa, on syöty mehevän pehmeää uunilohta, nautittu iltapäiväkahvit Mozartin Requiemin siivittämänä. Minun mielessäni syksyiset sunnuntai-iltapäivät ja klassinen musiikki ovat aina kuuluneet yhteen, ja edelleen tuo yhtälö tuntuu toimivan.

Myös vanhan ajan ruuat tulevat usein syksyllä mieleen. Ennen vanhaan metsän antimet kerättiin visusti talteen ja niitä myös käytettiin ruuanlaitossa ihan eri mittakaavassa kuin nykyisin. Vuosia sitten sain tuttavaltani syksyisen vanhan ajan puolukkapuuron reseptin. Hänen kotonaan sitä oli aina kutsuttu kuutamopuuroksi. Kun jossain vaiheessa yritin googlettaa kuutamopuuroa, sain tulokseksi kyllä jotain ihan muuta kuin puolukoista tehtyä puuroa. No, nimellä ei niinkään väliä, jos puuro vain maistuu hyvältä. Ja siltä tämä puolukoista ja ruisjauhoista tehty makea herkku tosiaan maistuu.

Puuro on niin yksinkertainen tehdä, että vaikka edellisestä herkuttelukerrasta oli vuosia aikaa, ohjetta ei tarvinnut kauan miettiä. Kaikkia ainesosia tulee nimittäin 3 desilitraa. Survotut puolukat, sokeri, ruisjauhot ja kiehuva vesi sekoitetaan keskenään ja vatkataan sähkövatkaimella niin kauan, että puurosta tulee vaaleanpunaista ja kuohkeaa. Puuroa kannattaa vatkata ainakin 15 minuuttia. Nykyvehkeillä helppoa, mutta on varmasti aikanaan vaatinut melkoiset käsivoimat. Lopputuloksena on kuitenkin ihanan pehmeä vaaleanpunainen unelma, jonka voi nauttia vaikka maidon kanssa.

Syksyn tunnelmaan kuuluvat myös tietyt kuvat. Minulle on tullut tavaksi hankkia joka vuosi keittiön seinälle Martta Wendelinin kaunis kalenteri. Se sopii tunnelmaltaan Airisrantaan, ja huomaan usein jääväni tuijottamaan sen kauniita kuvituksia päivämääriä miettiessäni. Kuvissa on juuri sitä vanhan ajan levollista tunnelmaa, hyvän elämän kuvausta. Olen säästänyt edellisvuosien kalenterit, sillä niitä ei vain kerta kaikkiaan voi heittää pois.

Pihapiirissäkin on aika seishtunut tunnelma, sillä kaikki, mikä puista on viikon varrella pudonnut maahan, on saanut siinä myös rauhassa olla. Aamupäivästä alkoi sade, joten haravointi sai vieläkin jäädä odottamaan. Minua eivät kuitenkaan syksyn lehdet ahdista, sillä mikä voi olla rauhoittavampi ja kauniimpi näky pihamaalla kuin maahan pudonneet isot vaahteranlehdet. Kuva on otettu kuistin ikkunasta, ja siksi ruma sähkökeskus tuli pakosta kuvaan mukaan.

Sisällä kuistissa kukat jatkavat elämäänsä. Pieni hortensia on muuttunut vihreäksi ja aina välillä pohdin, pitäisikö kukinto poistaa. Kaunishan se on vihreänäkin.

Kesän aikana löysimme kuvassa pilkottavan peilin komuutin yläpuolelle. Se on myyjän mukaan kuulunut vanhaan piironkiin, joten meidän mielestämme se sopi myös vanhan komuutin pariksi. Oikein tarpeellinen ja ilahduttava löytö.

Sunnuntai on jo illassa ja viikon tulevat puuhat odottavat. Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

-Airisrannan Päivi-

Ihanat taatelipallerot

Siskoni kertoi aloittaneensa vuoden alusta sokerittoman elämän. Minä tietysti innostuin oitis, kun kuulin, kuinka energisen ja hyvän olon hän oli saanut jättämällä ruokavaliostaan pois kaikki sokeria sisältävät syömiset. Ja vielä enemmän innostuin, kun kuulin, kuinka ihania herkkuja hän oli loihtinut makeannälän tyydyttämiseksi ilman sokeria. Snickersin makuisia taatelipalleroita! Melkein liian hyvää ollakseen totta.

Jos joku maistuu Snickersiltä ilman suklaata, sitä oli tietysti kokeiltava. Ja mikä parasta, resepti on yksinkertainen. Paketillinen taateleita pehmitetään paksuksi soseeksi pienessä vesimäärässä hetken keittämällä. Pehmenneen soseen sekaan lisätään suolatonta ja sokeritonta maapähkinävoita puolisen purkkia. Itse maistelin, mikä tuntuu sopivalta määrältä, joten sen tarkempaa ohjetta en osaa kertoa. Muuta ei välttämättä tarvita, vaan massasta pyöritellään pieniä palleroita, jotka pakastetaan.

Itse lisäsin massan joukkoon vielä murskattuja manteleita, sillä ne sopivat todella hyvin taateleiden seuraksi. Ja koska palleroiden ulkonäkö ei välttämättä hurmaa, ne voi vielä pyöritellä hienostuneemman näköisiksi vaikkapa kookoshiutaleissa.

Varsinaista raakaruokaahan nämä taatelipallerot eivät ole, koska taateleita keitetään. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla samaa herkkua ilman keittämistä. Olen usein miettinyt myös raakakakkujen tekemistä, joten ehkäpä tämä  kokeilu siivittää myös kakkupuoleen perehtymistä. Villa Idurin Pilviltä sain jo inspiraationpoikasen.

Tässä vielä sunnuntaiaamun leppoisia tunnelmia verannan ikkunasta.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

-Airisrannan Päivi-

Joulu mielessä

Välillä ajatukset hiipivät jo jouluun ja siihen liittyviin koristeluihin. Tällä viikolla tarkistin, että ikkunoille laitettavat kyntteliköt toimivat. Airisrannassa niitä tarvitaankin aika monta, jos haluaa sellaisen jokaiselle ikkunalle laittaa. Onneksi kaikki syttyivät hienosti, joten ei tarvinnut ryhtyä rikkinäisen lampun metsästykseen. Se vasta on toivotonta hommaa.

Sähkökyntteliköt joutuvat kuitenkin odottamaan vielä hetken, koska innostuin  tuunailemaan  kukkaruukkuista ja kynttilöistä koristuksia ikkunalaudalle. Viikonloppuna tuli mieleeni, kuinka lapsuudessani mummu tapasi laittaa portaikossa olleen kahden pienen ikkunan lasien väliin aina talveksi suloisen asetelman jäkälistä, kävyistä ja puolukanvarvuista. Ikkunan väli muuttui lapsen mielessä satumaailmaksi. Ihan niin suureen hommaan en itse jaksanut ryhtyä vaan kukkaruukut saivat ajaa saman asian.

Jouluiset ja talviset muistot saivat vielä syvemmän merkityksen, kun tänä aamuna kuulin, että lapsuudenkotiani ollaan parasta aikaa purkamassa pois.  Illalla siitäkin on jäljellä vain muisto. Sellaista on elämä. Onneksi me pystyimme antamaan Airisrannalle vielä uuden mahdollisuuden ja uusia jouluja ikkunalla loistavine kynttilöineen.

Pimeys ja kaamosmasennushan antavat marraskuussa oikein hyvän syyn herkutella ja syödä suklaata. Sellaisen vaikutelman ainakin saa, kun kuuntelee ihmisiä. Tiedä häntä, mistä suklaanhimo milloinkin johtuu, mutta me teimme tyttäreni kanssa muutama päivä sitten sellaisen kaloripommin, että sillä pitäisi ankeinkin kaamosväsymys taittua.

Tämä Nigellan makeansuolainen pähkinäsuklaa hakee kyllä vertaistaan suklaanhimon tyydyttäjänä. Se hyvä puoli siinä on, että sitä ei voi todellakaan syödä liika, ei vain yksinkertaisesti pysty. Meillä se laitettiin heti maistiaisten jälkeen pakastimeen, ja kun himo käy ylivoimaiseksi, sieltä sitä löytyy. Tässä linkki todellisille suklaan ystäville Nigellan makeansuolaiset suklaapatukat.

Suklaan kyytipojaksi tarjoilen vielä teen ystäville linkin Nainen Talossa -blogin arvontaan, jossa on mahdollisuus voittaa teen lisäksi peräti vedenkeitin. Näillä eväillä pitäisi jaksaa tämäkin marraskuu.

Huomiseksi on luvattu lumisadetta myös meidän leveysasteille! Sitä jään toiveikkaana odottamaan.

Antoisia herkutteluhetkiä!

-Airisrannan Päivi-