Follow my blog with Bloglovin

Tausta

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Vanhan ajan kaipuu

Syksyisin minuun iskee usein kaipuu vanhan ajan levolliseen tunnelmaan. Tekee mieli sulkeutua hämärään pirttiin, jossa kynttilät lepattavat ja liesi hohkaa kuumuuttaan. Eikä haittaa, vaikka ulkona sade ropisee ikkunaruutuun, ja tuuli ulvoo nurkissa. Sisällä on turvallista ja lämmintä, ja kiire ja vaatimukset ovat jossain muualla. Tänään on ollut juuri sellainen sunnuntai.


Tuli on ritissyt kakluunissa, on syöty mehevän pehmeää uunilohta, nautittu iltapäiväkahvit Mozartin Requiemin siivittämänä. Minun mielessäni syksyiset sunnuntai-iltapäivät ja klassinen musiikki ovat aina kuuluneet yhteen, ja edelleen tuo yhtälö tuntuu toimivan.

Myös vanhan ajan ruuat tulevat usein syksyllä mieleen. Ennen vanhaan metsän antimet kerättiin visusti talteen ja niitä myös käytettiin ruuanlaitossa ihan eri mittakaavassa kuin nykyisin. Vuosia sitten sain tuttavaltani syksyisen vanhan ajan puolukkapuuron reseptin. Hänen kotonaan sitä oli aina kutsuttu kuutamopuuroksi. Kun jossain vaiheessa yritin googlettaa kuutamopuuroa, sain tulokseksi kyllä jotain ihan muuta kuin puolukoista tehtyä puuroa. No, nimellä ei niinkään väliä, jos puuro vain maistuu hyvältä. Ja siltä tämä puolukoista ja ruisjauhoista tehty makea herkku tosiaan maistuu.


Puuro on niin yksinkertainen tehdä, että vaikka edellisestä herkuttelukerrasta oli vuosia aikaa, ohjetta ei tarvinnut kauan miettiä. Kaikkia ainesosia tulee nimittäin 3 desilitraa. Survotut puolukat, sokeri, ruisjauhot ja kiehuva vesi sekoitetaan keskenään ja vatkataan sähkövatkaimella niin kauan, että puurosta tulee vaaleanpunaista ja kuohkeaa. Puuroa kannattaa vatkata ainakin 15 minuuttia. Nykyvehkeillä helppoa, mutta on varmasti aikanaan vaatinut melkoiset käsivoimat. Lopputuloksena on kuitenkin ihanan pehmeä vaaleanpunainen unelma, jonka voi nauttia vaikka maidon kanssa.


Syksyn tunnelmaan kuuluvat myös tietyt kuvat. Minulle on tullut tavaksi hankkia joka vuosi keittiön seinälle Martta Wendelinin kaunis kalenteri. Se sopii tunnelmaltaan Airisrantaan, ja huomaan usein jääväni tuijottamaan sen kauniita kuvituksia päivämääriä miettiessäni. Kuvissa on juuri sitä vanhan ajan levollista tunnelmaa, hyvän elämän kuvausta. Olen säästänyt edellisvuosien kalenterit, sillä niitä ei vain kerta kaikkiaan voi heittää pois.


Pihapiirissäkin on aika seishtunut tunnelma, sillä kaikki, mikä puista on viikon varrella pudonnut maahan, on saanut siinä myös rauhassa olla. Aamupäivästä alkoi sade, joten haravointi sai vieläkin jäädä odottamaan. Minua eivät kuitenkaan syksyn lehdet ahdista, sillä mikä voi olla rauhoittavampi ja kauniimpi näky pihamaalla kuin maahan pudonneet isot vaahteranlehdet. Kuva on otettu kuistin ikkunasta, ja siksi ruma sähkökeskus tuli pakosta kuvaan mukaan.


Sisällä kuistissa kukat jatkavat elämäänsä. Pieni hortensia on muuttunut vihreäksi ja aina välillä pohdin, pitäisikö kukinto poistaa. Kaunishan se on vihreänäkin.

Kesän aikana löysimme kuvassa pilkottavan peilin komuutin yläpuolelle. Se on myyjän mukaan kuulunut vanhaan piironkiin, joten meidän mielestämme se sopi myös vanhan komuutin pariksi. Oikein tarpeellinen ja ilahduttava löytö.


Sunnuntai on jo illassa ja viikon tulevat puuhat odottavat. Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

-Airisrannan Päivi-






45 kommenttia:

  1. Päivi, postauksesi alku olisi voinut olla suoraan minun näppäimiltä kirjoitettua. Täällä saatiin juuri lapset nukutettua tupaan uunin hohkatessa lämpöä, kynttilöiden lepattaessa ja klassisen soidessa hiljaa. Vanhin kyseli ennen nukahtamistaan - äiti, oliko tällaista enen vanhaan. :)

    Tosi kauniita ja tunnelmallisia kuvia jälleen. Ihanaa syksyn jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kuulla, Elina, että teillä on nautittu samoista tunnelmista! Ja miten ihanaa, kun lapset saavat mennä tuollaisessa turvallisessa ja kodikkaassa ilmapiirissä nukkumaan. Kiitos Elina! <3

      Poista
  2. Voi päivi, ihana postaus joka vei mukanaan minutkin! Täälä on myös ollut vähän samanlainen sunnuntai. Ulkona on satanut koko päivän ja on ollut ihana käpertyä omaan kotikoloon kynttilöiden palaessa. Entisajan elämä kiehtoo minua kovasti, voi kun pääsisi katsomaan miten kaikki on ennen tehty :)
    Kaunis peili joka sopii täydellisesti komuutin päälle ja huikeen kauniita kuvia jälleen kerran!
    Ihanaa alkavaa viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että teillä on myös siellä kauniissa kodissanne viettetty samanlaista sunnuntaipäivää. Olisiko niin, että me vanhoissa taloissa asujat nautimme aika lailla samoista asioista? :) Vanhan ajan elämässä on jotain kiehtovaa, ehkä juuri se kiireettömyyden tuntu.

      Peili löytyi sattumalta, niin kuin monet hyvät löydöt. Kiitos Mia! <3

      Poista
  3. Tunnelmallista :) Yhdyn edellisiin; tunnistan kaipuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elise! <3 Syksyn eteneminen vain lisää kaipuuta, ja joulu on kai sen huipennus. :)

      Poista
  4. Miten ihanaa, että osaat nauttia tällaisista päivistä. Itselleni se ei käy juuri nyt tässä sateessa ja pimeydessä yhtään niin helposti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se toki niin, että toiset ovat enemmän syksyihmisiä ja toiset kevätihmisiä. Olen kai aina ollut vähän hassu, sillä räntäsadekin on minusta ihan mukavaa. :) Nautinnollisia syyspäiviä sinulle!

      Poista
  5. Ihanan tunnelmallinen postaus. Näkisinpä minäkin syksyn yhtä kauniina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! <3 Ehkä et ole vain sitä vielä huomannut. :) Luulen, että puutarhasi on valtavan kaunis myös näin lokakuussa.

      Poista
  6. En ole kuullut tuosta ruisversiosta aiemmin, mutta mannapuuroon tehty versio on tuttu ja myöskin hyvän makuinen :) Mukavaa viikkoa sinullekin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että se on joku keskipohjalainen perinneruoka. Minullekin se oli aikanaan ihan uusi tuttavuus, mutta oikein kiva helppoudessaan. Eikä siitä ole itselleni tullut edes vatsanpuruja. :)

      Poista
  7. Olen kanssasi ihan samaa mieltä. Minäkin eilen vain olin ja istuslkelin takkatulen äärellä, kun jotenkin voimia oli kerättävä uuteen viikkoon.
    Minun lapsuudenkodissa oli tapana rauhoittaa sunnuntai. Iltapäiväkahvien jälkeen saatoimme lähteä sunnuntaiajelulle, eli kiertelimme lähiseutuja ja katselimme maisemia. Siinä oli jotain erityistä.
    Kati 100% outdoor blogissa kertoi muuten armollisen vihjeen, eli haravointi ei olisikaan ihan pakollinen juttu!
    Älä leikkaa tuota kukintoa hortensiasta pois. Värin vaihtuminen johtunee ph arvon vaihtelusta.
    Ihanaa alkavaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kaikki päivät olisivat samanlaisia, elämä olisi raskasta. Onneksi on vielä sunnuntait. Ihania muistoja lapsuudestasi. Tuo on totta, että tuollaisiin muistoihin liittyy jotain erityistä, ja niihin on ihana palata.

      Mahtava kuulla, että haravoinnista ei tarvitse kehittää stressiä! :) Vaahteranlehdet vain tuntuvat niin älyttömän isoilta, mutta kaipa nekin jossakin vaiheessa maatuvat. Ja kiitos Anu hortensiavinkistä! Tuota neuvoa kaipasinkin. Hyvä myös tietää, mistä värimuutos johtuu. :)

      Poista
  8. Maalaa se sähkökeskus, niin tein minäkin!
    Meillä kans yks kissoista lämmittele melkein kiinni tulisijassa ja sieltä kun se tulee rinnan päälle makaamaan niin sen turkki tuntuu polttavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea, mutta millä värillä? :) Tuntuu, että talvella se sitten pompahtaa silmille, jos maa on valkoinen.

      Kissat osaavat tosiaan ottaa rennosti. Ja mitä lämpimämpi paikka, sen mieluisampi. :)

      Poista
    2. Mulla se on talon seinässä, joten maalasin sen talon väriseksi. Teillä sen voisi maalata joksinin pensaaksi tmv. :)

      Poista
    3. Olispa meilläkin seinässä! Sitä just mietin, että pitäiskö naamioida puunrungoksi. ;)

      Poista
  9. Jälleen kerran aivan ihana postaus! Näitä lukiessa tempautuu tunnelmaan täysillä mukaan :) Kuvat ja kaikki kohdallaan.
    Minä en haravoi syksyllä ollenkaan. Lehdet tekevät vain hyvää. Keväällä sitten rapsuttelen pihan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Jenna! Mukavaa, jos tunnelma tavoittaa muutkin.

      Totta, haravoinnista ei tosiaan kannata tehdä ongelmaa. Tähän pihaan lehtiä kyllä mahtuu. :)

      Poista
  10. Ihana postaus. Syksy on juuri sitä aikaa. jolloin hiljennetään tahtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Sussi! Nimenomaan, syksyllä rauhoitutaan, että keväällä olisi taas virtaa. :)

      Poista
  11. Ihania tunnelmia Airisrannassa <3 Jostain syystä päivitykset eivät tule virtaani, mutta täytyy aina välillä käydä kurkkimassa nurkan takaa :) Voi todella tuntea miten siellä sunnuntaipäivä tikittää eteenpäin omalla painollaan. Täältähän löytyi lisäksi hyviä vinkkejä siihen, että ryhdynkö pihan haravointihommiin, hortensiani lienee menetetty...Mutta sinun on todella kaunis!

    Ihanaa viikkoa sinulle <3

    p.s. minullakin on monen vuoden Martta Wendelinin kalenterit tallessa. Tosin väliin mahtuu jokunen Rudolf Koivukin. Joistakin kuvista on saatu kauniita tauluja vaikka saunan seinälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tuota puolukkapuuroa taidan kyllä kokeilla!

      Poista
    2. Kiitos paljon Milla! <3 Tuossa aikaisemmin pari kommentoijaa on antanut mielenrauhaa haravoinnin suhteen, ei kuulemma ole ollenkaan välttämätöntä. :)) Enemmänkin mietin lehtien liukkautta, joten jos sen verran viitsisi siivoilla. Hortensian muuten istutin maahan vielä pakkasten jälkeen.

      Rudolf Koivu on myös minun suosikkini. Taulut minullakin ovat olleet mielessä, ehkä jonakin päivänä ryhdyn niiden suhteen toimeen. :) Kokeile ihmeessä puuroa, makeaa ja hyvää se on varmasti.

      Poista
  12. Juuri eilen mietin, että näillä leveysasteilla pitäisi kyllä talviaikaan siirtymisen myötä lyhentää työpäivän pituutta ja vastaavasti lisätä villasukat jalassa & kissa kainalossa takkatulen tuijotteluun käytettävää aikaa. :) Mutta onneksi on edes nämä sunnuntait!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea! :) Ihmistenkin pitäisi voida noudattaa luonnon vuodenkiertoa. Mutta vielä täytyy tyytyä rentoihin sunnuntaipäiviin. Niistä pitää nauttia kunnolla. :)

      Poista
  13. Kauniit tunnelmalliset kuvat! Tykkään myös pudonneista lehdistä maassa, en raaskisi niitä haravoida...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa! <3 Maassa olevat lehdet ovat todella kauniita ja tekevät maisemaan oman tunnelmansa. Haravoida ehtii vähän myöhemminkin. :)

      Poista
  14. Tähän sinun tekstiisi kiteytyy juuri meidän suurperheen elämän suunta ja tarkoitus, levollinen vanhan ajan elämä. Omassa kuplassa elämme oman pirttimme piilossa, nauttien elämän jokaisesta hetkestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihana kuulla, että samalla tavalla ajattelevia löytyy ruudun takaa. Kuvailemasi perhe-elämä takaa varmasti hyvät lähtökohdat lapsillenne tulevaisuuteen. Itse ainakin ajattelen, että onni täytyy löytyä tästä hetkestä ja ympärillä olevista ihmisistä; onnea ei saa ostamalla. :)

      Poista
  15. Syksyn pimeys ja sateiset kelit tuovat juuri niin ihanaa kodikkuutta. On niin kiva sytytellä kynttilöitä.

    Sinulla on kaunis maku musiikin suhteen. Pidän Mozartin Requiemistä :-)

    Nuo Wendelin kortit ja kuvat ovat todella ihastuttavia. Miten joku onkin osannut tuottaa noin kaunista.

    Kauniita kuvia olet ottanut kodikkaasta ja ihanasta kodistanne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan niin, minustakin kotona voi tosiaan nauttia olostaan, vaikka ulkona olisi miten märkää ja mustaa.

      Näin syksyisin ja varsinkin pyhäinpäivän lähestyessä Mozartin ja myös muiden säveltäjien requiemit kuuluvat kuuntelulistallemme. Mukava kuulla, että nautit samanlaisesta musiikista. <3

      Kiitos Kanneli kauniista kommentistasi! <3

      Poista
  16. Tunnelmallinen ja ihana postaus. Minäkin pidän Martta Wendelinin töistä. Niistä huokuu vanhanajan nostalgia.
    Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Kruunu Vuokko! <3 Minua ovat aina viehättäneet vanhan ajan taiteilijat töineen. Jotenkin tuntuu, että he saavat kiteytettyä arkipäivän kauneuden niin käsinkosketeltavaksi. Wendelininkin taulujen maailmaan on ihana sukeltaa. :) Aurinkoa sinunkin viikkoosi! :)

      Poista
  17. Yhdyn edellisiin... siis ihana ja tunnelmallinen postaus... Ja olen itsekin nauttinut kaakeliuunin lämmöstä... vanhassa talossa kun vetää lattianrajassa ja kuistilta... meillä on kisuli hoidossa (astmastani riippuu jääkö pidemmäksi aikaa meille) ja se haluaisi kans lämmitellä uunin lämmössä ja livahtaa aina välillä huomaamatta sinne... olen kuitenkin allerginen, joten kaakeliuunin ollessa makkarissa, en päästä tietoisesti kissaa sinne... tollaisista pienistä asioista pitäisikin nauttia kaiken kiireen keskellä... löysin kyltin, jossa sanotaan, että "Find the wonderful in today" ja siinä on mielestäni juuri oikeanlainen sanoma : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Sanni Aleksandra! Nyt juuri on ihana aloittaa kakluunien lämmitys, kun ilmat alkavat olla kosteita ja kylmiä. Kissat ne tosiaan rakastavat lämpöä yli kaiken ja varmasti vilahtavat äkkiä kiellettyihinkin paikkoihin. Harmi tuo sinun allergiasi, mutta toivottavasti yhteiselo kissan kanssa kuitenkin sujuu ilman suurempia ongelmia.

      Olen samaa mieltä: jokaisessa päivässä on jotain ihanaa; sitä ei vain aina tahdo kiireen keskellä huomata. Nautinnollisia syysiltoja sinulle! :)

      Poista
  18. Kuinka osasitkin sanoa sen noin oikein! Ensimmäisen kappaleesi sanat kuvaavat juuri täsmälleen omia tuntemuksiani. Kiire ja vaatimukset jäävät ulkopuolelle. Sitä se juuri on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, mahtavaa kuulla, että jaamme samat tuntemukset. Voin kuvitella, kuinka sinäkin nautit vanhassa talossasi sen suomasta turvasta ja rauhasta ilman ulkopuolelta tulevia paineita. Itse nautin jopa synkän harmaasta räntäsateesta, kunhan saan katsella sitä rauhassa ikkunasta kahvimuki kädessä ja kynttilän lämmittäessä pöydällä. Siinä on sellaista selittämätöntä tunnelmaa ja levollisuutta, jonka haluan säilöä mieleni sopukoihin. Kiitos ihanasta kommentistasi! <3

      Poista
  19. Nostalgia on ihana asia. Samoin kun ovat hämärähyssy ja kodin lämpö. Joulua kohti mennään... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se on juuri se kiireetön, yksinkertainen elämä, mitä nostalgiassa kaipaa. Minäkin nautin hämäränhyssystä kynttilä ja kahvikuppi seurana - mukava tapa odotella joulua. :)

      Poista
  20. Ihanat kuvat ja tunnelmat. Minäkin pidän vanhoista esineistä, kodissani on niitä aika paljon, sekä perittyä että itse hankittua. Vanhat esineet kertovatt tarinaa ja luovat kerroksellisuutta kotiin.

    Tuota puuroa pitää kokeilla, kirjoitin ohjeen ylös. Kiitos ohjeesta...:)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, vanhat esineet antavat kotiin juuri kerroksellisuutta. Perityistä tavaroista on tullut ainakin minulle vuosi vuodelta merkityksellisempiä ja tärkeämpiä. Puuro on kyllä kokeilemisen arvoista. Kiva, että resepti kiinnostaa. Kiitos nainen.kuvastimessa! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!