Terassielämää

Airisrannassa on saatu nauttia kauniista ja lämpimistä elokuun aamuista viimeisen parin viikon aikana, niin tänäänkin. Aikaisin aamulla, kun verannan ovesta astuu ulos vastassa on pehmeän lämmin meri-ilma ja loppukesän hiiskumaton hiljaisuus. Auringon nousun aikoihin pellolta on sen sijaan kuulunut jo jonkin aikaa kurkien kimeitä kauaskantoisia törähdyksiä, ja äänekkäästi kaakattava hanhilauma lentää yleensä Airisrannan yli, kun uni vielä maistuisi makeasti talonväelle. Makuuhuoneen avoimesta ikkunasta luonnon äänimaailma suorastaan ryöpsähtää sisälle.

Keittiön ikkunan alla olevalle terassille aamuaurinko paistaa ihanasti. Aamuja varten terassi oikeastaan suunniteltiinkin. Sinne me sitten kannamme puurokuppimme ja kahvimukimme uskollisesti koko kesän ajan aina, kun vain aurinko edes vähänkin näyttäytyy. Joskus on tänä kesänä jouduttu kyllä turvautumaan viltteihin, mutta periksi ei anneta kuin äkäiselle sadekuurolle.

Kyllä Airisrannassa taitaa aamuihmisiä asustaa, aamupalakin on suorastaan rituaali. Ja kiireellä ei kultaista aamuhetkeä pilata. Välillä on vain ollut hieman kaksijakoinen olotila, kun illalla ei malttaisi millään mennä ennen puolta yötä nukkumaan, ja toisaalta aamulla haluaa nousta viimeistään puoli seitsemältä ylös, oli vapaata tai ei. Aika lyhyiksi tuppaavat yöunet siis toisinaan jäämään.

Sunnuntaina menin laiturille istumaan hedelmäsalaattini kanssa. Oli kerrassaan upea aamu. Tällaisina lämpiminä, tyveninä aamuina haaveilen venevajan seinustalla olevasta puisesta penkistä. Ehkäpä sellainen on siinä jo ensi kesänä. Ainakin olen yrittänyt asiasta hienovaraisesti vihjailla toteuttavalle taholle. :)

Siinä istuessani ohitseni lipui yksinäinen pieni hanhenpoikanen. Se raukka on joutunut erilleen muusta laumasta, koska ei osaa vielä lentää. Nyyh! Olemme ihmetelleet koko kesän, miksi se on kokonsa puolesta täysin eri kaliiperia verrattuna muihin poikasiin. Ehkä se on jossakin vaiheessa joutunut emostaan erilleen ja kulkenut sen jälkeen satunnaisten hanhilaumojen joukossa. Mutta urheasti se on näyttänyt tähän mennessä selviävän. Airisrannassa sille pidetään kovasti peukkuja.

Terassikissa Sarabi on uskollinen seuralainen jokaisella aamiaisella. Sarabin reviiri näyttää rajoittuvan lähinnä puisille piha-alueille, joten siitä syystä lisänimi. Aamuisin sen suurinta hupia on hypätä pöydälle, ja odottaa, että pöydän keskellä olevasta rei'ästä ilmestyisi heinänkorsi. Kuka lienee opettanut mokomille tavoille! 

Annetaanpas äiskän ruohosipulinhaivenille vähän kyytiä! Meillä hyötypuutarha kukoistaa kahdessa kukkaruukussa, joihin on istutettu ruohosipulinhaivenien lisäksi ruokakaupan yrttihyllyltä löytyneet tillit ja persiljat. Noo-o, ehkä ensi kesänä ryhdyn kunnon puutarhuriksi. 

Koska talon meren puoli on etelään päin, aurinko porottaa terassille koko päivän. Ja vaikka onkin satanut paljon, on niitä aurinkoisiakin päiviä mukaan mahtunut. Pelargoniat ovat oikeastaan vasta nyt elokuussa intoutuneet kasvamaan ja kukkimaan kunnolla. Lämpöä ja aurinkoahan nekin ovat kaivanneet. 

Kun helteet vihdoin saapuivat, yläkerran parvekkeellekin tuli käyttöä. Tämä kesä on kyllä ollut poikkeuksellinen, sillä parvekkeen ovi on pysynyt tiukasti kiinni lähes koko kesän. Nyt siellä onkin sitten ollut oikein mukava taas vaihteeksi istuskella. Olo on ollut kuin ulkomailla.

Sain pari päivää sitten haasteen Sarilta Villi Varpunen -blogista, ja ajattelin vastata siihenkin tämän postauksen myötä. Kiitos haasteesta, Sari! Haasteessa pyydetään kertomaan oman pihan tai puutarhan lempinäkymästä. Koska minulla ei varsinaisesti ole mitään erityistä lempinäkymää pihallamme vaan tykkään valtavasti joka kolkasta, päätin esitellä vain yleensä näitä kesäisiä näkymiä pihaltamme.

Heitän haasteen ilmaan, joten napatkaa se vapaasti mukaanne ja kertokaa oman pihanne lempipaikoista ja-näkymistä!

Lämmintä ja aurinkoista viikonloppua!

-Airisrannan Päivi-