Kirjoituspöydän on tehnyt vaarini setä Ananias Alfred (s. 1877) Rauman opettajaseminaarin lopputyönä 1900-luvun alussa. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi luultavasti 1904, joten pöytäkin on siis ihan noilta vuosisadan alkuvuosilta. Eikö vain ennen vanhaan ollutkin komeita nimiä! Lapsena muistan tosin nimen kuullessani ajatelleeni ensimmäiseksi ananasta. :)
Miten sitten pöytä kulkeutui meille noinkin kaukaa suvusta? Ananias kuoli jo vuonna 1942 ja nähtävästi sen jälkeen kenelläkään hänen perheestään ei ollut riittävästi tilaa säilyttää isoa ja raskasta pöytää asunnoissaan. Vaarini kaupan konttorista sille kuitenkin löytyi väliaikainen säilytystila. Vuodet kuluivat eikä kukaan koskaan tullut hakemaan pöytää takaisin. Niinpä kirjoituspöytä toimi samassa konttorissa myös isäni työpöytänä. Kun sitten vanhempani muuttivat pienempään asuntoon, pöytä etsi jälleen uutta kotia. Onneksi meillä sattui olemaan kirjoituspöydän kokoinen tila vapaana edellisessä kodissamme, ja niin se sitten päätyi meille. Mutta vasta Airisrannassa se tuli myös päivittäiseen käyttöön.
Kun saimme kirjoituspöydän lähes viisitoista vuotta sitten, veimme sen entisöitäväksi ammattilaiselle, ja se kyllä kannatti. Muuten pöytä oli hyvässä kunnossa, mutta pöydän keskiosan täyttävä kirjoitusalusta oli kokenut kovia. Ennen teettämäämme entisöintiä kirjoitusalustan korvikkeena oli ollut monta kymmentä vuotta säästäväisen vaarini laittama harmaa muovinen lattiamaton kappale. Enpä tuota erikoista alustaa kyllä lapsena koskaan kyseenalaistanut. Nyt pöydän keskusta on päällystetty tummanvihreällä pehmeällä nahalla, joka on kyllä vähän liiankin mieluisa alusta varsinkin Sarabin kynsien kopristeluun. Pieniä viiltoja ja nyppyjä on vuosien varrella ikävä kyllä ilmestynyt pöydän pintaan kuin huomaamatta.
Pöydässä on seitsemän laatikkoa, joissa jokaisessa on lukko ja siihen kuuluva avain. Ne on kaikki numeroitu täsmällisesti kaivertamalla jokaiseen vetimeen roomalainen numero.
Kuvat on otettu kesäkuun alkupuolella, jolloin syreenit kukkivat ihanasti ikkunan ulkopuolella ja tietenkin myös maljakossa. Koska herrainhuone on pohjoiseen päin, liika aurinko ei edes kesäisin haittaa työskentelyä ikkunan ääressä. Onhan välillä mukavampi tuijotella ikkunasta pihalle tietokoneen näytön sijaan. Yllä vielä muisto pihalla kukkineista valkoisista juhannusruusuista, joilla myös herrainhuonetta koristeltiin.
Mukavaa sunnuntaipäivää!
-Airisrannan Päivi-
Jos pöydästä voi sanoa hurmaava, niin tuo on! Meilläkin on vanha vihreällä pöytälevyllä varustetu kirjoituspöytä, mutta se ei ole ihan noin komea :).
VastaaPoistaKiitos Ninnu! <3 Tykkään kyllä itsekin pöydästä tosi paljon.
PoistaKomea pöytä! Voipi olla, että nyt harmittavilta tuntuvat kissankynnenjäljet ovat eräänä päivänä arvokkaita muistoja :)
VastaaPoistaNiinhän se usein on, että aluksi kaikki elämisen jäljet harmittavat, kun tavara tai huonekalu on uusi, mutta sitten niitä ei vähän ajan kuluttua edes huomaa. Ja kuten sanoit, niitä saattaa joskus jopa arvostaa muistojen takia. Kiitos Viherrilli!
PoistaKyllä on arvokkaan näköinen pöytä ja kyllä on ollut taitava tekijä. Onhan teillä ollut tuuria, kun saitte tuon kotiinne. Herrainhuone on tyylikäs ja nimi sopii tilaan upeasti. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle:-)
VastaaPoistaOlimme kyllä onnekkaita, kun saimme pöydän kotiimme. Ja vielä tyytyväisempi olen, kun se on nykyisin käytössä. Kiitos Kanneli! <3
PoistaKyllä on upea, tuossa kelpaa istuskella! Taitava tekijä on ollut ja mahtaava kun se on päätynyt teillle noin upealle paikalle! Se on niin hienoa kun huonekaluille on jokin tarina, kiitos tästä tarinasta!
VastaaPoistaOn sen äärellä tosiaan hyvä istuskella ja katsella vaikkapa talvella lintulaudalla käyviä lintuja. Mukava kuulla, että pöydän tarinaa oli kiva lukea. Kiitos paljon Mia! <3
Poistakomea pöytä!
VastaaPoistaKiitos Sussi! <3
PoistaUljaan kaunis pöytä arvoisessaan ympäristössä!! Tykkään kovasti kauniista kuvistasi!!
VastaaPoistaVoi, miten kiva kuulla, Marliska! Kiitos kovasti! <3
PoistaKomea pöytä ja hienoa että sen tarina on tallessa ja tiedossa.
VastaaPoistaMinäkin arvostan sitä, että pöydän historia on tiedossa ja muistissa. Monesti saattaa käydä niin, että tutut tavarat vain ovat aina olleet talossa eikä ole koskaan tullut ajatelleeksikaan, mistä ne on aikanaan saatu tai hankittu. :)
PoistaHuikean komea pöytä! Ihanaa, että tunnette sen tarinan ja olette mukana yhtenä linkkinä pitämässä siitä huolta. :)
VastaaPoistaKiitos Sari! Näin minäkin ajattelen. :)
PoistaUpea pöytä ja huone myös. Ihanan tummat verhot korostavat tyylikkäitä huonekaluja. Pöydästä tekee entistäkin arvokkaamman sen historia ja sukuun kuuluminen.
VastaaPoistaVanhat nimet ovat hienoja. Oman isoisäni toiset nimet olivat Abel Seth.
Kiitos Elise, kiva kuulla! Herrainhuone on tosiaan miehen työhuone ja hän sai valita sinne tapetit. Niinpä siitä tulikin tummasävyinen toisin kuin muista huoneista. Verhojen valinta oli vaikea, mutta lopulta päädyimme näihin, etteivät liiaksi pomppaisi seinästä ulos.
PoistaSinun isoisäsi nimi vasta komea onkin. Onneksi vanhat nimet ovat taas muodissa.
Kylläpä on kiehtovaa, että sinulla on säilössä vanha sukupöytä, joka vielä on noin persoonallisen näköinen. En yhtään ihmettele, että pöytä on sinulle tärkeä!
VastaaPoistaOn minusta kyllä hienoa, että saimme tuon upean pöydän itsellemme. Tunnearvoa lisää vielä se, että Ananias on sen itse tehnyt. :)
PoistaNo vau, mitä historian havinaa ja kunnon käsityötä! Todella komea pöytä, sellainen jylhä ja karismaattinen :) Aivan varmasti on päivittäinen ilo käyttää.
VastaaPoistaVoi kiitos Taru komeasta kommentistasi! :) Käsityötaidonnäyte se on todella. En tiedä, tehdäänkö opettajaoppilaitoksessa nykyisin noin valtavia puutöitä. Tulipa muuten mieleeni, että on mahtanut olla aikamoinen homma kuljettaa se kotiin, kun opiskelu loppui. :)
PoistaAnanias Alfred on tehnyt kyllä upean pöydän. Hienoa, että se saa olla nyt käytössä. Ottamasi kuvat ovat valtavan kauniita! :)
VastaaPoistaKiitos kovasti! Olipa mukava kuulla kommenttisi kuvista. :)
PoistaSe minustakin on juuri hienointa, että vanhalle pöydälle löytyy yhä päivittäistä käyttöä eikä ole pelkästään museotavaraa.
Upeat tummanpuhuvat verhot ja koko tunnelma tässä huoneessa! Viehättävästi nimetty myös tämä huone! :)
VastaaPoistaKiitos Elina! Nimi oli aluksi vain hauska työnimi huoneelle, mutta niinhän se sitten jäi elämään. :)
Poista