Kaarevakattoinen frontoni

Airisrannan erityispiirteisiin kuuluu talon meren puolella sijaitseva kaarevakattoinen frontoni eli päätykolmio. Se antaa rakennukselle omaleimaisen ilmeensä, joka ei ole ihan tavanomainen suomalaisessa rakennuskulttuurissa. Useimmiten päätykolmio on nimenomaan kolmio eikä tällainen kaarevaan muotoon rakennettu katto.

Talon on rakentanut 1910-luvulla meriä seilannut stuertti Konstantin Nylund, joka lienee saanut vaikutteita rakennuksen ulkomuotoon muun muassa Tukholman saariston huvila-asutuksesta. Näin olemme ainakin itse päätelleet. Merimiehenä hän tietysti matkusti ympäri maailmaa, joten ideoita talon mallista on saattanut tulla muualtakin. Airisrantaan liittyy ihan mielenkiintoinen historia, jota yritän tässä matkan varrella vähitellen myös valottaa.

Kun ostimme Airisrannan, yläkerta oli kokonaan kylmää ullakkotilaa. Vintillä oli ainoastaan yksi kesähuone. Parvekkeelle menevää ovea ei ollut olemassakaan, mutta ikkunat olivat nykyisen kaltaiset. Heti ensimmäisellä käynnillä arvasimme kuitenkin ikkunoiden sijoittelun perusteella, että kaaren kohdalla on täytynyt olla joskus parvekkeelle johtanut ovi. Tämä olettamus osoittautui oikeaksi, kun korjausurakkaa aloittaessamme saimme käsiimme taloa esittävän vanhan valokuvan. Kyseinen kuva oli esillä jo aikaisemmassa postauksessa, jossa kerroin verannan peruskorjauksesta.

Merenrannan armottomat sääolosuhteet ovat varmasti olleet yksi syy parvekkeelle johtaneen oven poistamiseen. Kun myrskytuuli puhaltaa mereltä oikein kunnolla, ja sade iskee talon seiniin vaakasuorassa, täytyy ovien ja ikkunoiden olla lujatekoisia, jotta ne kestävät. Konkreettisesti tuulen voiman voi välillä aistia, kun myrskyisenä päivänä istuu yläkerran työpöydän ääressä. Silloin voimakas tuuli ravistelee taloa niin, että pöydällä oleva tietokoneen näyttö tärisee.

Vanhaa korjatessa rakenteiden osalta on varauduttava soveltamaan melkoisesti, ja suurin piirtein jokainen laudanpätkä on mitattava erikseen. Kuten kuvasta näkyy, meillä parvekkeelle mennään portaiden kautta. Toisessa päässä yläaulaa puolestaan laskeudutaan pari askelmaa, jotta päästään työtilaan. Nämä ovat toisaalta kuitenkin juuri sellaisia erityispiirteitä, jotka tekevät vanhasta talosta mielenkiintoisen. Rakennusvaiheessa ne ovat kylläkin työläitä ja  aikaavieviä toteuttaa.

Päänvaivaa aiheutti aluksi myös kaarevan osan sisäpuolinen kattorakenne, koska kenelläkään ei ollut kokemusta, kuinka se olisi kannattanut tehdä. Rakennusmiehet tulivat kuitenkin siihen lopputulokseen, että paras ratkaisu saataisiin, jos katto tehdään kipsilevystä. Ja niin vain kipsilevy taipui kaarelle ilman ongelmia, ja saimme haluamamme holvikaton. Tämä tietysti edellytti näppäriä ja asiansa osaavia rakennusmiehiä.

-Airisrannan Päivi-