Follow my blog with Bloglovin

Tausta

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kuistin somistelua

Eilen oli oikein vanhanajan lauantaitunnelma, kun iltapäivällä ulkona leijui savun haju vähän joka puolella. Mökkiläiset olivat tulleet siivoilemaan pihojaan ja polttivat risuja ja muita talven aikana kertyneitä roskia kokoissaan. Lähikaupassakin oli vilskettä ihan toiseen malliin, kun ihmiset täydensivät eväsvarastojaan mennessään huviloilleen.

kuisti

Minuun iski taas kevään tullen somistusvimma, ja niinpä kuistiinkin on ollut kiva hankkia välillä tuoreita kukkia ränsistyneiden pelargonioiden ja muiden siellä talvehtineiden ruukkukukkien rinnalle. Siinä mielessä olen ollut laiska puutarhuri, että pistokkaiden ottaminen ja mullan vaihdot ovat vielä kokonaan tekemättä. Kohta taitaa tulla kiire. 



Kun tammikuussa vein varastoon joulukoristeita, huomasin nämä hyllyn nurkassa nököttävät kaksi vanhaa vaatekoukkua. Nekin ovat niitä vaarini kotitalosta pelastettuja 'romuja'. Minulle ne ovat kuitenkin aarteita, joille yritän keksiä sopivaa sijoituspaikkaa Airisrannasta. Aika lailla ovat ruosteen peitossa, joten jollakin konstilla niitä pitäisi yrittää hinkata puhtaaksi. Kuinkahan teräsvilla mahtaisi toimia?




Ennen vanhaan vaatekoukutkin olivat pieniä taideteoksia. Harvemmin tällaisia enää voi ostaa Bauhausin hyllyiltä. Suvun vintiltä löytyi myös vanha isokokoinen ruosteinen tarjotin, jota yritin viime kesänä puhdistaa. Ruoste ei lähtenyt millään irti, ja aikani yritettyäni heitin koko tarjottimen roskikseen. Ja nyt harmittaa niin vietävästi. Olisihan se toiminut ulkona hyvänä kukkien tai lyhtyjen alustana! Taas kerran päätin, että en enää koskaan, ikinä heitä mitään menemään.

Ymmärrän hyvin, että turhan tavaran karsiminen on järkevää, ja itsekin hankin uutta todella harkiten. Mutta sitä en ymmärrä, miten aina juuri se tavara osoittautuu maailman tarpeellisimmaksi kapineeksi, jonka juuri hetki sitten heitti pois. Sama ongelma minulla taitaa olla vaatteidenkin kanssa.



Airisrannan ruusut eivät ole hopeamaljassa, vaan ne viihtyvät mummulta perityssä hempeän sinisessä teekannussa komuutin päällä. Kahvi-ihmisinä teekannu on meillä vähemmällä käytöllä, joten siitäkin syystä se ansaitsee olla esillä muussakin kuin vain alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.



Ruusuista sunnuntaita!

-Airisrannan Päivi-

31 kommenttia:

  1. Kaunis tuo teidän komuutti! Vanhoissa esineissä on viehätysvoimaa. Itsekin yritän harkiten uutta hankkia. Tavoitteena olisi, että hankinnat miellyttävät vielä vuosienkien päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihan kiva ottaa uudelleen käyttöön sellaisia huonekaluja ja esineitä, jotka ovat seisseet vuosikymmeniä vintin nurkassa. Saa nähdä, kunnostetaanko komuutia ikinä, vai seisooko se tuollaisenaan kuistissa lopun ikää. :)

      Poista
  2. On kyllä tuttu tunne tuo, että juuri se, minkä on heittänyt pois, olisikin tarpeellinen. Me heitimme 7 kahvinkeitintä pois, kun niihin ei ollut pannuja. No, nyt niitä pannuja on löytynyt, mutta ei ole enää keittimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, onpas teillä ollut arsenaali kahvinkeittimiä! :)) Kuvauksesi on kyllä just naulan kantaan; sait hyvälle tuulelle. :D

      Poista
  3. Voisikohan jossain hiekkapuhalluttaa noita rautaesineitä? Tai kuulemma vielä mieluummin lasikuulapuhaltaa - sanoi automaalari-mieheni. Kysele jostain automaalaamosta tekisivätkö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli vinkistä! Hiekkapuhallus onkin hyvä ajatus, jos haluaa saada ne kunnolla kirkkaiksi. Niistähän tulee sillä konstilla varmaan kuin uudet. Toisaalta minulle kyllä riittää sekin, että saisin ainakin enimmät ruosteet putsattua pois. :)

      Poista
  4. Juu kyllä minäkin pidän noita koukkuja aarteina!! Jos koukuissa aikoisi roikottaa jotain muuta kuin vaatteita, niin ruosteen voi jättääkin. Ne ovat kauniin patinoituneet juuri noin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, minulle riittää se, etteivät ne sotkisi kovin paljon. :) Käyttötarkoituskin on vielä avoin, mutta kuistin seinältä niille ehkä paras paikka löytyy.

      Poista
  5. Tiedän tuon tunteen, että tarvitsisi juuri sitä, jonka on joku aika sitten heittänyt pois! Mutta kaikkea ei vaan voi säilöä! Kauniit on nuo koukut ruosteisinakin :-D

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentistasi Tuitiina! :)

    Niinhän se on, että ylimääräisestä roinasta on kerta kaikkiaan pakko päästä välillä erilleen. Eniten harmittaa silloin, kun joutuu ostamaan tilalle uuden. :)

    VastaaPoista
  7. Minustakin koukut ovat kauniit tuollaisina ruosteisinakin. Tein vähän samantapasista vanhoista koukuista naulakon: kiinnitin koukut valkoiseksi maalaamaani lautaan. Ruostetta poistin vain pikkuisen hiomalla santapaperilla. Blogissani on siitä kuvia viime kesältä, jos haluat käydä katsomassa:)
    Kauniita kuvia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä SisustEllen! <3 Pitääkin käydä kurkkaamassa sivullasi. Minullakin oli nimittäin ajatuksena kiinnittää ne lautaan, vaikka koukkuja onkin vain kaksi.

      P.S. Toivottavasti tämä vastaus tulee näkyviin, edellinen katosi taivaan tuuliin! :))

      Poista
  8. Kevät jotenkin herättä sisustusinnon :)
    Kaunis komuutti ja ihanat naulakot!
    Mietin juuri päivällä kun pihavarastosta kaivoin puutarhatuoleja esiin, että heittäisinkö vanhoja isoja lyhtyjä pois, ku neivät ole enää kovin kauniin näköisiä. Ajattelin kuitenkin säästää ne ja ottaa ne pienoiskasvihuonekäyttöön keveemmällä, kun taimia pitää karaista. Katsotaan toimivatko ne sellaisessa käytössä!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuinka ihana idea tuo pienoiskasvihuone! Niin, ehkä kannattaa säilöä lyhtyjä vielä hetken, jos suinkin mahdollista, suosittelee nimimerkki kokemusta on. :)

      Jos kasvatus onnistuu, odottelen innolla kuvia!

      Poista
  9. Sitruunahappo on hyvä ruosteenpoistaja. Laita pieneen pesuvatiin tms. vettä niin että esine peittyy, ja liota veteen sitruunahappoa, esine veteen yön yli-vuorokaudeksi ja ruoste on poissa! Sitruunahappoa saa ihan ruokakaupoista maustehyllystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan onkin hyvä idea! :) Meillä on omasta takaa sitruunahappoa vaikka kuinka, kun täällä taisteltiin kalkkisen veden kanssa aluksi parisen vuotta. Ruosteenpoistoon en arvannut sitä kokeilla. Kiitos vinkistä!

      P.S. Nyt ruosteisen tarjottimen pois heittäminen vasta kipristääkin! :D

      p.

      Poista
  10. Niin ihana lukea vähän joka blogista kevään tuntemuksia, melkoinen vaikutus sillä onkin meihin! Millään ei kyllä enään jaksaisi antaa talvelle jalansijaa.. vaikka kevättalvessa vasta mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin samaa mieltä! Oikein tuntee, kuinka energiatasot nousee auringon ja lämmön mukana. :)

      Poista
  11. Sait minut hymyilemään, ihana postaus :) Tiedän tuon tunteen jonkun esineen poisheitosta ja sitten sitä kaipaillaan... Ja tosi kauniita nuo koukut. Ihanaa viikkos sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amanda! Kiva, jos juttuni saavat suupielet ylöspäin. :) Mukavaa viikkoa myös sinulle!

      Poista
  12. Niin sievää! Nuo koukut ovat kyllä huikeita! Mitä huumoria!

    VastaaPoista
  13. Olipa mukavaa löytää tänne. Pidän vanhoista taloista ja kalusteista. Merta myös aina ihastelen, ja itsekin asun sen lähellä. Jään mielenkiinnolla seuraamaan blogiasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elisabet! <3 Mukava kun löysit Airisrantaan. Olet lämpimästi tervetullut lukijaksi! :)

      Poista
  14. Miten viehättävä vanha komuutti ja nuo koukut! Kauniit ne ovat ruosteisinakin :) Niin tuttu tunne tuo tavaran poisheittäminen ja jälkikäteen harmittelu. Monen monta kivaa esinettä on tullut vuosien saatossa heitettyä menemään ja sekös on harmittanut! Teräsharjalla saa myöskin ruostetta vähemmäksi. Kokeile :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaaru! Kohtalotovereita siis ollaan tavarankäsittelyssä. :) Mietin juuri tuota teräsvillaa tai -harjaa itsekin; sillä voisi ainakin aloittaa puhdistamisen.

      Poista
  15. Nuo miehenpääkoukut on ihania, mullakin on niitä muutamia kappaleita :) Omat koukut ovat yhtä ruosteisia kuin kuvissa mutta koin, että ruoste vain kaunistaa niitä. Joten hioin varovasti hiekkapaperilla ylimääräiset pois ja vedin lakan päälle, jotta ruosteesta ei tule tahroja. Tuossa ne ovat nyt meidän eteisessä vaatenaulakossa olleet käytössä jo parin vuoden ajan :) Mielestäni vanhan ei tarvitse näyttää uudenveroiselta, eli oma mielipiteeni on että ajan hammas saa tavaroissakin näkyä :)

    VastaaPoista
  16. Nuo miehenpääkoukut on ihania, mullakin on niitä muutamia kappaleita :) Omat koukut ovat yhtä ruosteisia kuin kuvissa mutta koin, että ruoste vain kaunistaa niitä. Joten hioin varovasti hiekkapaperilla ylimääräiset pois ja vedin lakan päälle, jotta ruosteesta ei tule tahroja. Tuossa ne ovat nyt meidän eteisessä vaatenaulakossa olleet käytössä jo parin vuoden ajan :) Mielestäni vanhan ei tarvitse näyttää uudenveroiselta, eli oma mielipiteeni on että ajan hammas saa tavaroissakin näkyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olen ihan samaa mieltä, että uudenveroisiksi niitä ei missään nimessä pidä tehdä. Taidan tehdäkin kuten sinä, koska ainoa ongelma on, että ruoste saattaa sotkea vaatteet. Millaista lakkaa olisi hyvä käyttää, sillä en ole mikään asiantuntija tuolla tuunauspuolella? Koukut ovat myös sellainen aarre, joka löytyi saman talon vintiltä kuin astiakaappikin. Kun ne olivat aina vintillä roikkuneet, niin ei niitä kukaan oikein enää kai huomannutkaan. :)

      Poista
    2. Koukut käsiteltiin kirkaslakalla, jota voi ostaa spraymaalina monista paikoista. Hyvin on tosiaan kestänyt meillä käytössä :)

      Poista
    3. Kiitos vinkistä! Pitääpä lähteä ostoksille. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!