Kevätmielellä

Eilen aamulla se tapahtui. Kuulin mustarastaan laulavan ensimmäisen kerran, kun avasin kuistin oven kissalle. Siellä se, mustarastas,  kukersi ja luritti huilumaista melodiaansa sydämensä kyllyydestä. Mikä huikaiseva tunne! Oli pakko huikata miehelle, että tulisi kuuntelemaan kevättä.

Linnut ja luonto ovat yksi ihanimpia asioita Airisrannassa. On mahtavaa, kun kevät etenee, ja yhä uusia lintulajeja ilmestyy pihapiiriin ja rannalle. Viikonlopun aikana viserrys monipuolistuikin melkoisesti. Aamulla kuljeskelin auringonpaisteisella laiturilla ja rannalla ja nautin tyynestä linnunlaulun täyttämästä maisemasta. Tuntui, että sydän pakahtuu siitä kaikesta.

Hieman vielä talviuninen peltomaisema kylpee auringossa, kun lähitaloista kuuluu traktorin pörinää heti aamusta. Meillä päin istutetaan jo perunaa! 

Viime viikolla sain myös vastaanottaa seitsemän kysymyksen haasteen Jovelan Johannalta. Kiitos siitä! Kovin helpolla Johanna ei aio minua päästääkään, mutta parhaan kykyni mukaan yritän hänen kysymyksiinsä pakertaa vastauksia.

1. Yllätysvieraat ovat saapumaisillaan juuri silloin, kun viimeksi haluaisit avata oven kenellekään. Se normaali kaaos-laiskuus-pystytukka-tyhjän kaapin dilemma. Miten selviät tilanteesta?

Taidan ensiksi saada hepulin, mutta kuin ihmeen kaupalla kokoan itseni ja alan toimia. Äänen korottaminen perheelle taitaa olla paheeni, mutta toimii useimmiten. Sängyn alle voi lykätä enimmät roinat, ja keittiön tasot tyhjenevät jonnekin, en edes tiedä minne. Jälkeen päin ihmettelen, miksi en aina toimi yhtä tehokkaasti.

Nopea vilkaisu vessan peiliin: saa kelvata. Sitten jo tunnenkin, kuinka posket alkavat kuumottaa. Huh, vaikka välillä yritän leipoa, ei sitä kaakkua silloin ole, kun joku on tulossa käymään. Mutta leipää meillä on aina! Kyllä ne vieraat siitäkin tykkää ja kahvista.  Näin homma on hanskasssa, ja kun vieraat saapuvat, talossa on jo rauha maassa. :)

2. Saat 200,- lahjakortin minne tahansa. Miten käytät sen?

Koska olen nuuka, säästän lahjakorttia niin kauan, kunnes viimeinen voimassaolopäivä alkaa uhkaavasti lähestyä. Vasta sitten ostan sillä jotain, useimmiten  hyödyllistä. Kestävääkin sen pitää olla, jotta siitä olisi iloa vuosikausiksi. Tulikin muuten mieleeni, että sain viime toukokuussa syntymäpäivänäni lahjakortin, josta on vielä melkoinen osa käyttämättä! Hmm, jos sittenkin hemmottelisin itseäni jollakin vähemmän käytännöllisellä. 

3. Koska viimeksi tarkistit/te palohälyttimen toimivuuden?

Remontin yhteydessä meille laitettiin sähköiset palohälyttimet, joten siinä mielessä niitä ei tarvitse tarkistaa. Tosin kerran ne alkoivat huutaa kaikki yhtä aikaa, kun yhdessä hälyttimessä olleet varaparistot olivat vetelemässä viimeisiään. Ja tämä tapahtui tietenkin keskellä yötä!

4. Jos joulua ei lasketa, mikä muisto jäi mieleen talvesta 2014-2015?

Hmm, tämäpä ei ollutkaan helppo. Ylipäätään kulunut talvi on jättänyt jälkeensä monta hyvää muistoa tavallisesta arjesta ja pienistä onnistumisista. Niitä hetkiä osaa myös arvostaa tietäen, että asiat voisivat olla toisinkin, paljonkin toisin.

5. Suklaa vai salmiakki?

Suklaa ehdottomasti: konvehdit, suklaalevyt, suklaakakku, suklaavanukas, suklaakastike.... Salmiakilla meikäläisen verenpaine nousee. :)

6. Jos pitäisit välivuoden siitä, mitä teet nyt, mitä tekisit?

Minusta tuntuu, että juuri tämä nykyinen elämä on sitä välivuoden pitämistä. En kaipaa muuta - olen tyytyväinen ja onnellinen.

7. Mitä kirjaa suosittelisit minulle ja miksi?

Täytyy sanoa, että kirjojen lukeminen on Airisrannan vuosina jäänyt minimiin. Elämässä on ollut niin valtavan paljon muuta. Siitä huolimatta lukeminen on edelleen yksi rakkaimmista harrastuksistani. Vuosia sitten uskaltauduin tarttumaan Dostojevskin suurteokseen Rikos ja rangaistus, ja se kolahti minuun heti. Olin varma, etten jaksaisi moista opusta kahlata loppuun, mutta kun alkuun pääsin, en malttanut päästää kirjaa käsistäni. Jos ihmismielen kiemurat vähänkin kiinnostavat, on kirja todellakin lukemisen arvoinen.

Haasteen eteenpäin viemiseksi minun kuuluisi nyt keksiä seitsemän uutta kysymystä, mutta mielestäni Johannan kysymykset ansaitsevat useampiakin vastauksia, ja siksi pitäydyn edelleen niissä. Jätän myös haasteen leijumaan bittiavaruuteen enkä nimeä ketään kapulan vastaanottajaksi, joten kaikki asian omakseen tuntevat voivat napata sen ilman tunnontuskia itselleen.  

Viikonloppuna nautimme ensimmäiset kupposet kahvia ulkoverannalla, samoin kuin eilenkin töiden lomassa. Se on sitä arkipäivän ylellisyyttä, elämän pieniä nautintoja.

Kun myöhemmin iltapäivällä käväisin postinhakureissulla, naapurit huhkivat edelleen perunapelloillaan. Jos kevät etenee näin vauhdikkaasti, toukokuun juhlijat saattavat jo saada uusia perunoita juhlapöytäänsä.

Mukavan keväistä viikkoa teille kaikille!

-Airisrannan Päivi-