Todellisuus tahtoo kuitenkin olla jotain muuta, ja maaliskuu lähenee ennemminkin loppuaan ennen kuin pääsen viherpeukalofiilikseen. Kummallisen ristiriitaista, sillä rakastan kukkia ja niiden hoivaamista; istutuspuuhat vain eivät oikein innosta sisätiloissa. Nyt pistokkaat ovat joka tapauksessa vihdoin järjestyksessä talon aurinkoisimmalla paikalla ja toivottavasti ponnistavat siitä myös reippaaseen kasvuun.
Siinähän tuo väliaikaiseksi tarkoitettu vanha pöytä jököttää edelleen verannalla, eikä meillä taida olla aikomustakaan siirtää sitä lähiaikoina mihinkään muualle. Tarpeellinen se on ainakin nyt, kun pieniä kukkapurkkeja täytyy sijoittaa vähän joka puolelle taloa. Keittiön ikkunallekin mahtuu toki muutama, mutta sen sijaan talon pohjoispuolella sijaitseva viileänä pidetty kuisti tuntuu vielä melko kylmältä kasvatuspaikalta.
Kuistissa talvehtineet pelargoniat ovat kolme vuotta sitten hankittujen emokukkien hengissä pysyneitä jälkeläisiä. Kesän aikana pelargoniat kasvoivat niin valtaviksi, että syksyllä jouduin jakamaan niitä kovalla kädellä voidakseni ottaa edes osan sisälle. Yläkerran makuuhuone koitui kolmen pelargonian kohtaloksi, mutta verenpisarat ovat kuitenkin sinnitelleet hengissä yläaulassa.
Tämäkin hieman karkeatekoinen vanha tuoli on sukuni peruja. Ennen vanhaan taloissa asui oman perheen lisäksi myös yksinäisiä vanhoja tätejä ja setiä, jotka osallistuivat talon askareisiin esimerkiksi kaitsemalla lapsia. Kuvassa oleva tuoli on kuulunut juuri tällaiselle vanhapiikatädille, "Hilima-Sofialle", joka isäni kertoman mukaan istui aina oven pielessä omalla pienellä tuolillaan.
"Hilima-Sofia" tai siis virallisesti Hilma-Sofia oli isäni isotäti ja piti kuulemma tarkkaa huolta siitä, ettei pikkupoika päässyt vahingossakaan penkomaan vielä silloin kotonaan asuneen nuoren Saara-tätinsä mielenkiintoisia laatikoita ja säilytysarkkuja.
Hilima-Sofialla oli myös oma käsityksensä ruuan parantavasta vaikutuksesta keuhokuumeesta toipumiseen. Kun isälleni eivät tahtoneet rankan taudin jäljiltä silakkaperunat vielä maistua, Hilima-Sofia ei hevin antanut periksi, vaan kannusti poikaa sanomalla: "Öysää, poika, öysää! Liekö siitä syystä silakkaperunat eivät ole myöhemminkään päässeet isäni lempiruokalistalle.
Tälläkin kertaa mannekiinin piti päästä mukaan kuvaussessioon. Tuoli on istumista varten, ajattelee Nala, ja emäntä kiikuttaa häiritsevän pelargonian kiltisti parempaan turvaan.
Mukavaa sunnuntaita!
-Airisrannan Päivi-
Ihana pöytä ja tomeria taimia!
VastaaPoistaKiitos Mimon Mami! <3 Taimet ovat tosi tomeria, kun pelargoniat viime kesänä kasvoivat ihan hurjina, ja varretkin paksuuntuivat merituulen tuiverruksessa. :)
PoistaOlipa kivaa historiatarinointia<3
VastaaPoistaSuunnittelen samalla tavalla itsekin taimikasvatusta siemenistä - jotenkin tuo kevät aina vaan tulee jotenkin puskista. Innostus pukkaa vasta toukokuussa ja silloin onkin myöhäistä:) Nyt on täällä chilin taimet nousseet pintaan, mutta muu toiminta tällä saralla odotuttaa itseään:D
Suloista sunnuntaita sinne♥
Kiitos SisustEllen ja ihanaa sunnuntaita sinullekin! Minäkin olen elementissäni vasta sitten, kun noita pelargonioita voi istuttaa ulos. Tällä hetkellä muutama paprikan taimen viheriöi ikkunalaudalla; kaikki muut kokeilut ovat menneen talven lumia. :) Toki toivoisin, että saisin kasvatettua ikkunalaudat täyteen kaikkia ihanuuksia, mutta näillä mennään.
PoistaOnpa upea tuoli! Ja kissa kruunaa asetelman täydellisesti :))
VastaaPoistaKiitos Pilvi! <3 Kuten sanottu meidän linssiluteet ovat aina paikalla, tai ainakin toinen niistä. :))
PoistaOlipa mukava, että kerroit tuolin tarinan. Heti siihen katse kiinnittyi :) Viimeisessä kuvassa kissa on kuitenkin upein ilmestys :)
VastaaPoistaVanhoissa tavaroissa viehättää juuri niihin liittyvät ihmiset ja tarinat. :) Nala poseeraa pyytämättä! :D
PoistaOi, tästä postauksesta tuli ihan oma mummola mieleen ♥︎
VastaaPoistaMummoni juurrutti pistokkaista keväisin aina uusia pelargonioita. Tunnen pelargonioiden tuoksun tänne asti - niin keväinen tuoksu :)
Ihana kuulla! <3 Pelargoniat ovat lempparikukkiani kesällä - niin helppohoitoisia mutta näyttäviä. Niissä on kyllä ihan oma tuoksunsa. :))
PoistaKaunis uusi tuttavuus tämä blogisi! Aivan mahtava talolla aivan mielettömällä paikalla! Saaristossa kasvaneena meri vain sykähdyttää aina <3 Itse laitoin viikonloppuna pelargonia pistokkaita uuteen multaan, kuin lupaus keväästä...joka odottaa nurkan takana.
VastaaPoistaMilla
Oi kiitos Milla! <3 Kiva, että olet löytänyt blogini. Meri ja kevät, siinä ainekset hyvälle mielelle. :)
PoistaJälleen kerran niin kaunista että.. ♥ Tuo pöytähän on aivan ihana!
VastaaPoistaKiitos Amanda! <3 Minustakin pöytä on kiva, kun se on tavanomaista korkeampi ja melko suurikin.
PoistaTaitaisi Hilma-Sofia nyökytellä hyväksyvästi. Niin kaunis yhdistelmä tuo tuoli ja pöytä kukkineen on. Mannekiini selvästi tietää miten ottaa paikkansa ;D
VastaaPoistaKiitos Johanna :) Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, mitä Hilima-Sofia arvelisi tuolinsa uudesta kodista. Vanhempani olivat ehtineet rapsutella vanhat maalit tuolista pois, mutta onneksi eivät ehtineet maalata uudestaan. :)) Tilanahtauden takia tuoli sitten kulkeutui meille.
PoistaIhanat kuvat jälleen kerran <3 Minkälainen kuvauskalusto sulla on käytössä, kuvasi ovat todella laadukkaita?
VastaaPoistaOi, kiitos Tiina! Olipa ihanan yllättävä kommentti. :) Minulla on käytössä vuosia sitten alunperin pojalle ostettu Canon 600 D. Ei kai edes mikään kallis kamera. Siihen on joskus ostettu erikseen 50 mm objektiivin, jota tykkään käyttää. Lightroomia olen opetellut jonkun verran käyttämään kuvankäsittelyssä. Poika opettaa äitiä! :))
PoistaKuvaamisen aloitin tasan sinä päivänä, kun tein ensimmäisen postauksen syyskuussa, eli mikään virtuoosi en todellakaan siinä asiassa ole. Luulen, että valo on kaikkein tärkein juttu, joka yleensä minua juuri inspiroikin kameran taakse.
Oih mitkä ihanat pelargonian alut, noin terhakoista taimista kasvaa varmasti komeita kukkia!
VastaaPoistaSuloinen tuo vanha tuoli ja tarina sen takana <3 Hih! Silakkalaatikko taisi olla tuon ajan inhokki
monelle lapselle. En ole muuten kuuna päivänä itsekään moista valmistanut.
Upeaa pääsiäisen odotusta Airisrantaan!
Varsissa ainakin tukevuutta riittää! :) Minustakin vanhat tavarat ovat kiehtovia juuri niihin liittyvien tarinoiden ja ihmisten takia. Aivan, silakkalaatikko taisi olla suosikkiruokien häntäpäässä ilman keuhkonkuumettakin. :D
PoistaKiitos samoin, mukavaa pääsiäisen aikaa myös sinulle!
Tuo kuva Nalasta on niin hieno! Kaikin puolin. Pidän kovasti :).
VastaaPoistaKiitos paljon Ninnu! <3 Nalaa ei tosiaan tarvitse houkutella kuviin. Se vaan haluaa olla mukana kaikessa toiminnassa päätähtenä. :))
PoistaKauniita kuvia ja ihana tarina vanhalla tuolilla! Siinä juurikin syy siihen, miksi itsekin tykkään vanhoista huonekaluista. Ne ovat ikäänkuin perheenjäseniä :) Hyvin olet saanut pelakuut säilymään talven yli, toivotaan että pistokkaat voimistuvat ja kasvavat suuriksi kesää kohti mentäessä. Mukavaa palmusunnuntain ehtoota Villa Airisrantaan <3
VastaaPoistaKiitos Kaaru! <3 Minua on aina kiinnostanut kuunnella vanhoja juttuja suvusta, ja vielä mukavampaa on, jos tarinat voi yhdistää esimerkiksi johonkin huonekaluun. Meillä tuo kylmähkö kuisti auttaa niin mainiosti pelakuita talvehtimaan, muuten ei kyllä onnistuisi. :)
PoistaIhana on tuo pöytä ja upea tuoli! Tykkään kovasti;) Kauniita kuvia. Mukavaa huhtikuun odottelua.
VastaaPoistaKiitos Hyvä Mieli! <3 Itsestäni olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan vanhoja tavaroita ja kalusteita ja yritän löytää niille paikan talosta. Aurinkoista alkavaa huhtikuuta myös sinulle!
Poista