Lumipyryä ja muurarin aivoituksia

Lumituisku ja pohjoistuuli. Moni niitä inhoaa, mutta Airisrannassa ne molemmat otetaan tyytyväisin mielin vastaan. Muutaman päivän lumipyryjen jäljiltä täälläkin näyttää vihdoin kunnon talvelta. Ja voi kuinka olen taas pitkästä aikaa nauttinut lumituiskun hämärtämistä iltapäivistä. Niissä on jotakin äärettömän rauhoittavaa. Ainakin silloin, kun saa itse istua sisällä ja katsella ikkunasta ulos ilman, että tarvitsee lähteä pakkasen terästämän puhurin riepoteltavaksi.

Pohjoistuuli on puolestaan Airisrannan kannalta paras tuulen suunta näin talvella. Pihan puolella kuisti toimii lämpöpatterina muualle taloon, ja lähimetsikkö ja muut pihan rakennukset suojaavat taloa. Verannallakin on mukava istuskella, kun tuuli viuhuu talon toisella puolella eikä jäähdytä huoneita oikeastaan ollenkaan.

Mereltä päin ja varsinkin kaakosta puhaltava voimakas tuuli on pahin. Verannan isot ikkunapinnat ovat omiaan päästämään viiman sisälle, eikä pattereiden tuottama lämpö tahdo riittää millään. Meillä onkin tapana antaa kylään tuleville ystäville ja tuttaville villasukkamuistutus. Koskaan kun ei voi ihan varmasti tietää, mistä päin tuuli kyläilypäivänä puhaltaa. Yllä oleva kuva on otettu juuri siihen suuntaan Airistolle, josta tuulen ei tarvitsisi meidän mielestämme puhaltaa oikeastaan milloinkaan.

Kuvan maisemissa on liikkunut myös kettu. Se on yleensä ensimmäinen elollinen olento, joka uskaltautuu jäälle pakkasten tultua,  ja tänäkin aamuna se jolkotteli rauhallisesti kohti venevajaa jäätä pitkin. Niinpä niin - räven raskar över isen...   Laulun tekijä on tainnut olla perillä luonnon tapahtumista, sillä jostakin syystä ketut näyttävät siirtyvän jääreittien käyttöön heti, kun se vain suinkin on mahdollista. Muutenkin lumen tultua huomaa, ettemme taida sittenkään ihan ainoat asukkaat näillä perillä olla. Jäljistä päätellen trafiikki piha-alueella on melkoinen pimeän aikana, ja luultavasti sadat silmäparit tarkkailevat meitä koko ajan hämärän metsän suojista.

Myös linnut ovat löytäneet pihan ruokintapaikalle, vaikka tänä vuonna ruokinnan aloitus viivästyi melkoisesti. Mustarastas-raukka on kyyhöttänyt uskollisesti syreenipensaasta roikkuvan lintulaudan alla odottaen, että välillä tipahtaisi siemen tai pähkinä myös sen iloksi. Siitä on tullut niin rohkea, ettei se lehahda lentoon, vaikka talonväki kulkeekin sen ohitse pihalla.

Laitoin mustarastaalle auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä maahankin, mutta melkein heti ne peittyvät tuiskuavan lumen alle. Muovisessa jäätelöastiassa ne sentään pysyivät vähän kauemmin näkyvissä. Kippo ei todellakaan ole mikään pihan kaunistus, mutta lintu oli siitä mielissään. Myös närhi bongasi uuden ruokinta-astian, eikä mennyt kuin hetki, kun se oli jo imuroinnut suurimman osan siemenistä kupuunsa.

Nyt kun talvikelit saapuivat, ja tulisijoja on käytetty lähes päivittäin, on varmasti sopiva hetki esitellä myös Airisrannan erikoinen savuhormi. Se on melkein kuin taideteos portaikossa. Toinen puoli hormista on makuuhuoneen puolella. Savuhormin erikoista muotoa olemme ihmetelleet alusta alkaen, mutta kukaan ei ole oikein osannut sanoa, miksi se on kierteellä. Nuohoojan mielestä muodolla ei ole ainakaan mitään tekemistä sen kanssa, että tulisijat vetäisivät paremmin. Taitaa olla vain niin, että muurari on ollut humoristinen esteetikko, joka on halunnut jättää jälkeensä jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa ja päättänyt taiteilla hormista korkkiruuvin.

Onko kukaan muu törmännyt vastaavanlaiseen savuhormin muotokieleen?

Lisää lunta satelee koko ajan, ja ensimmäiset lumityöt on pitkästä aikaa tehty myös Airisrannan pihamaalla. On se vaan mukava, että saaristoonkin saatiin kunnon talvi.  

Rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!

-Airisrannan Päivi-