Marraskuun pimeät päivät ovat hiipineet Airisrantaan. Viikonloppuna sen oikeastaan vasta huomasin, kun hetkeksi ehdimme rauhoittua verannan ruokapöydän ääreen. Meillä on ollut kiirettä, eikä hitaasta elämäntavasta ole ollut tietoakaan muutamaan viikkoon. Mutta hyvä niin. Kiire virkistää, jos tekeminen on mielekästä.
Paljon puhuttua marraskuun väsymystä olemme suitsineet miehen kanssa yhteisillä aamulenkeillä aina, kun se vain on mahdollista. Hiirenhiljainen ja hämärä saaristolaismaisema on silloin kokonaan meidän. Kukaan muu ei arkiaamuisin liiku lähitienoolla. Vain viikonloppuisin jonkun mökkiläisen auto saattaa enää pörähtää vastaan. Valkohäntäpeuroja sen sijaan näkee harva se aamu vilistävän pellolta metsänreunaan, jonne ne jäävät meitä tarkkailemaan. Jos ne vain malttaisivat pysyä hiljaa aloillaan, kukaan ei niitä huomaisi.
Marraskuu ei ole koskaan ollut minulle kauhistus, vaan nautin hämärtyvistä iltapäivistä ja lähestyvästä joulun odotuksesta. Mikään hössöttäjä en joulun kanssa ole, mutta sen odottaminen tuo tunnelmaa arkiseen elämään. Voi kuinka toivon, että joulun aikoihin sataisi edes vähän lunta.
Iltaisin ja usein jo iltapäivisin Airisrannassa sytytetään kynttilöitä pöydille ja ikkunoihin, ja kakluuneissa on pidetty ahkerasti tulta koko syksyn ajan. Keittiön pikkuhella puolestaan antaa nopeasti lisälämpöä tuulisena ja myrskyisenä iltana. Sellainen meillä oli taas perjantaina, oikein kunnon myräkkä. Joku oli tullut viettämään myrskyiltaa myös edessämme olevan isomman saaren mökille, sillä koko myrskyisän illan sieltä vilkutteli lämpimän houkutteleva valo puiden lomasta.
Tuollaisena myrskyiltana on mukava kaivautua lämpimiin peittoihin ja kuunnella tuulen jylinää ja sateen ropinaa ikkunoita vasten ennen nukahtamista. Kaiken kruunaa vielä lämmin ja pehmeä karvapallo Sarabi, joka asettelee kehonsa huolellisesti nojautumaan emännän jalkoja vasten. Kiva lisälämmitin mutta melkoisen painava sellainen.
Niin voimakkaasti tuuli jälleen puhalsi, että alakerran wc:n peilikaapin ovi tärisi. Vähän aikaa sitä ihmettelin ennen kuin älysin, ettei silmissäni ollut vikaa, vaan myrsky todella riepotteli taloamme niin kovin, että rakenteet tärisivät. Mitään tuhoja se ei kuitenkaan saanut aikaan, ja aamuun mennessä myrskytuulet olivat jo ohi.
Lauantaina innostuin leipomaan saaristolaislimppua pitkän tauon jälkeen. On se vain niin hyvää, ja leivän rakenne vain paranee vanhetessaan. Tästä linkistä löydät limpun ohjeen viime syksyltä. Olen huomannut, että puinen saarekkeen kansi toimii hyvänä nostatusalustana foliovuoille, eivätkä leivät lässähdä ikävästi uunissa paiston aika. Aikaisemmin niin saattoi käydä, kun annoin leipien nousta uunipellin päällä.
Tässä kun tätä kirjoittelen, tuuli alkaa taas vonkua melkoisesti verannan ikkunoiden takana. Yöksi taitaa nousta jälleen kunnon myrsky. Ja kuten arvaatte, kohta kaivaudun lämpimien vällyjen alle kissa kainalossa ja kuuntelen tuulen jylinää vanhan talon nurkissa.
Mukavia marraskuun päiviä teille kaikille!
-Airisrannan Päivi-
Ihanan tunnelmallisilta kuulostavat marraskuun päivät ja illat Airisrannan rauhassa. On se tuo tuulipuhuri varmasti siellä meren äärellä melkoisen voimakas, kun välillä kun se täällä sisämaassakin innostuu möykkäämään, lähimetsän puut nyökkäilevät siihen malliin, että katkeavat minä hetkenä hyvänsä. Mitä se onkaan sitten siellä, voin vain aavistella.
VastaaPoistaSaaristolaislimppu kuulostaa ja näyttää herkulliselta. Täytyypä laittaa ohje korvan taakse, josko joskus tulisi sitä kokeiltua.
Toivotaan, että saatte jouluksi lunta maahan sinnekin saaristoon. Täällä meillä sitä onkin jo. Maisema on kauniin talvinen.
Mukavaa viikkoa sinne teille!
Saaristolaislimppu on kyllä kokeilemisen arvoista ja vieläpä helppoa tehdä. Aikaa leipomiseen kyllä kannattaa varata. :)
PoistaIhanaa, että teillä on jo lumi maassa, se tekee maailman niin valoisaksi ja puhtaaksi. Sitä kyllä kaipaisin tännekin jo pikapuoliin. Meillä puhuri laantui yön aikana, vaikka melkoiseksi tuuli yltyi tälläkin kertaa. Tänään ei muuten ollut syksyn synkkyyttä laisinkaan, vaan aurinko on paistanut koko päivän. :)
Syksyisin tekee mieli erilaisia pataruokia. Ne tuovat jotekin lämpöä. Ihanan tunnelmallisia ovat nuo ensimmäiset kuvat.
VastaaPoistaAjattelinkin, että teillä taitaa olla sutinaa, kun linjat ovat ollet hetken hiljaiset. Toivottavasti kiiruus helpottaa kohta.
Blogissani on sinulle haaste!
Mukavaa viikkoa :)
Kiitos Anu haasteesta! En ole tosiaan ehtinyt vielä käväistä blogissasi, mutta tulen sinne kyllä pikapuoliin. Kiirusta on hieman ollut, ja asiat ovat pakkautuneet päällekäin. Välillä se on sellaista. Kiitos kommentistasi! <3
PoistaIhania kuvia ja tunnelmia. Makoisia myös :) Paljon pieniä nautintoja sinne Airisrantaan <3 <3
VastaaPoistaKiitos paljon Taru! <3 Saaristolaislimppua on tainnut tulla mussuteltua vähän liiankin kanssa viime päivinä. :)
PoistaKuulostaa ja näyttää niin tunnelmalliselta. Minäkin pidän marraskuun hiljaisuudesta ja hämärästä.
VastaaPoistaJuuri se hämäränhyssy on parasta marraskuussa ja sen tuoma tunnelma. Tänään tosin aurinko on paistanut kirkkaasti eikä hämäryydestä ole ollut tietoakaan. :)
PoistaVoi miten herkulliselta nuo saaristolaislimput näyttävätkään!
VastaaPoistaOnko niiden valmistus kovinkin konstikasta? Itselläni limput
tuppaavat jäämään mataliksi, sinun ovat ihanan pulleita.
Kyllä siellä Villa Airisrannassa on tunnelma kohdillaan joka säällä.
Ei haittaa vaikka sataa ja tuuli ujeltaa nurkissa, tunnelma tuvassanne
on kodikas ja lämmin.
Kiitos Teija kauniista kommentistasi! <3 Limppua on tosi helppo tehdä, mutta aikaa leipomiseen kyllä kuluu nostatuksineen ja parin tunnin paistamisineen. En tiedä, onko saarekkeen puutason ansiota, mutta aivan kuin leivät kohoaisivat paremmin sen päällä kuin pellille nostettuna. Mysteeriksi minullekin nuo leivonnan salat useimmiten jäävät. :)
PoistaTunnelmalliset ja herkulliset kuvat! Saaristolaisleipä ja kylmäsavulohta...nam!
VastaaPoistaKiitos Sirpa! On se kyllä herkullinen yhdistelmä ja niin yksinkertainen. :)
PoistaJoulun odotus on sitä parasta aikaa.. ja voi kun sitä lunta tulisi, minun puolesta saisi tulla vähän reilummin :)
VastaaPoistaSielä teillä on kyllä tunnelma kohdillaan ja nautitaan arjen pienistä iloista, niin pitääkin! Saaristolaisleipä näyttää niin herkulliselta. Täytyy mennä arkistoihisi katsomaan ohje, jos vaikka innostuisi kokeilemaan!
Toivottavasti Airisrannassa myrskyt väistyisi ja maa saisi valkoisen peitteen ;)
Niinpä, lunta saisi kyllä tulla. Elän vielä toivossa, että kävisi yhtä hyvä tuuri kuin viime vuonna. Lunta satoi juuri joulun alla.
PoistaKiitos Mia! Varmasti kannattaa kokeilla leivän tekoa. Ohje on helppo, mutta aikaa kannattaa varata melkoisesti leipomiseen. Mukavaa viikkoa sinne! <3
Ihana tapa nuo aamulenkit. Niistä haaveilen, mutta toteutusasteelle en vielä ole päässyt :-)
VastaaPoistaNyt on todella syksy tullut, niin kovin sateista ja harmaata on ollut. Teillä vielä kunnon myrskyä. Kyllä silloin oma koti ja sen tuoma lämpö korostuvat<3
Lämpimästi kerroit pimeän syksyn ajan valoisista puolista:-) Kauniita kuvia jaoit meille iloksi :-)
Aamuinen lenkki on osoittautunut kivaksi tavaksi aloittaa päivä. Myöhemmin päivällä ei tahdo koskaan olla aikaa, ja näin talvella meillä on kaiken lisäksi iltaisin pilkkopimeää täällä. :)
PoistaKiitos Kanneli mieltä lämmittävästä kommentistasi! <3
Todella herkullisen näköistä leipää! Vastaavanlaista olen tehnyt ja kyllä onkin herkkua :)
VastaaPoistaKiitos kovasti Jenna! <3 Saaristolaisleipä on yksi suosikeistani, helppo ja hyvänmakuinen. :)
PoistaSaamme tuota saaristolaisleipää joka vuosi naapurilta ja voi miten ihanaa se onkaan! Minä teen yleensä taatelikakkuja ja vien niitä lahjaksi anopille ja tädeilleni. Sateen vihmoessa ja tuulen tuiverrellessa on kivaa tehdä herkkuja, sytytellä kynttilöitä ja takkatulta ja askarrella joulukortteja. Mukavaa marraskuun jatkoa toivottelee Eeviregina Keski-Pohjanmaalta!
VastaaPoistaVoi että, taatelikakku on myös minun suosikkejani. Sitä tulee leivottua juuri tässä joulun alla yleensä, mutta vielä en ole ehtinyt tälle syksylle. Ihana tapa leipoa kakkuja lahjaksi. Olen samaa mieltä: mitä kurjempi ilma sitä suloisempi on puuhastella rauhassa kotona. Toivotaan vain sitä lunta vielä valoa antamaan. :)
PoistaKiitos kommentistasi Eeviregina ja nautinnollisia loppusyksyn päiviä sinulle! <3
Me ajeltiin saaristossa perjantaina kohti Galtbyn laivaa ja kyllä meinaan keikutti kun laiva seilasi kohti Ahvenanmaata! :D Mä myös tykkään saaristolaisleivästä tosi paljon ja pitäisi tosiaan joskus valmistaa sitä myös itse, niin hyvää se on. Marraskuun pimeät päivät on just parhaita; oon aina tykännyt pimeästä. Pitää vaan sytytellä kynttilöitä tunnelmaa luomaan :)
VastaaPoistaOi että, uskon tosiaan, että keikutti laivamatkalla! Piti heti tarkistaa, missä on Galtby, sillä se oli minulle ihan outo paikka. Tuo reittihän onkin ihan mainio, jos haluaa Ahvenanmaalla käväistä. Pitäisi näköjään satsata vielä melkoisesti paikallistuntemukseen. :)
PoistaKiva kuulla, että löytyy muitakin pimeydestä ja marraskuun synkkyydestä nauttivia. Välillä olen tuntenut olevani outo lintu muiden joukossa. Saaristolaisleipää kannattaa kyllä kokeilla leipoa, sen tekeminen vaatii oikeastaan vain aikaa. :) Tunnelmallisia marraskuun hetkiä sinulle!
Ihnana tunnelmallisia kuvia ja kerrontaa <3 Tuo on kyllä totta, siinä on jotain tyydytystä tuovaa fiilistä, kun voi lämpimästä peiton alta kuunnella ulkona ropisevaa sadetta tai nurkissa vinkuvaa tuulta.
VastaaPoistaNiin juuri! Kotoisan turvallinen olotila peiton alla lämpimässä. :) Kiitos kovasti Tiina! <3
PoistaOlipas taas niin herkullinen ja tunnelmallinen postaus! Sulla on taito kirjoittaa niin, että tunnelma tavoittaa lukijankin. Toivonkin sinne lisää yhtä ihania hetkiä!
VastaaPoistaOi että, kiitos paljon kauniista kommentistasi, Muusa! Ihana kuulla, että tunnelma yltää myös ruudun taakse. :)
PoistaTäydellisen, rauhallisen ihana kotipostaus. ;)
VastaaPoistaVoi kiitos Marliska mieltä lämmittävästä kommentistasi! <3
PoistaIhania tunnelmakuvia!
VastaaPoistaKiitos paljon, Kati! :)
PoistaVarmasti ihanaa lenkkeillä teidän maastossanne... puuhellaa kaipaan vanhasta talostamme... täältä nykyisestä oli jossain remonttien vaiheessa se poistettu... puhuin juuri erään tuttavan kanssa, että minusta olsi hienoa löytää joku 1800-luvun lopun torppa, jossa olisi säilytetty puuhella ja pönttöuunit... ja voisi remontoida mieleisekseen... teidän puuhella on tosi kaunis : )
VastaaPoistaPuuhella on kyllä mukava. Aika monista vanhoista taloista tulisijat on jossakin vaiheessa poistettu jostakin syystä. Harmillista - ne kun olisivat niin monen vanhan talon ostajan mieleen. Meille tuo pieni puuhella on ihan sopiva, kun ruoka kuitenkin tehdään sähköhellalla. Tunnelman luojana se on kuitenkin ihana. Kiitos Sanni Aleksandra! :)
PoistaHerkullisen näköistä saaristolaisleipää. Vanhimman poikani vaimo leipoo usein myös samaista herkullista leipää ja olen siis itsekkin päässyt sitä maistamaan.
VastaaPoistaMyrskyn ja sateen riehuessa nurkissa onkin sisällä ihana kääriytyä lämpimän viltin syleilyyn ja nauttia sateen ja tuulen rummutuksesta ikkunaan. Etenkin tähän aikaan vuodesta kynttilät ovat kyllä ehdottomia tunnelmanluojia.
Kuvistasi huokuu jälleen kerran lämmin tunnelma, joka välittyy tänne meillekkin.
Ajattelin opetella leivän teon, kun saaristossa kerran asumme. Yllättäen siitä tuli koko perheen suosikki ja vakioleipomus. :) Kiitos Kruunu Vuokko kommentistasi!
PoistaVilla Airisrannassa eletään hienoissa marraskuun tunnelmissa. Ja luontoa ihaillen. Nuo valkohäntäpeurat pellonreunassa ovat viehättävä näky.
VastaaPoistaJa saaristolaislimppu - se on hyvää ja kraavin lohen kanssa siitä saa parasta herkkua! Itselläni nuo limput eivät oikein onnistu, joten olen jättänyt leipomisen taitavampien käsiin. Vaikka silti aion reseptiisi tutustua.
Ihania nuo kuvasi, tunnelmantuojia!
Kauniita marraskuun päiviä toivottelen.
Kiitos paljon Tuula! Marraskuussakin on paljon mukavaa ja kaunista, vaikka onkin hämärää. En minäkään mikään jauhopeukalo ole, mutta välillä on kiva opetella uusia juttuja, kuten tämä leivän teko. Joskus onnistuu paremmin, joskus huonommin. :) Tunnelmallista marraskuun jatkoa myös sinulle!
PoistaHuomenta Airisrantaan :)...todella mukavaa lueskella saaristokuulumisia... millaista elämää vietetään meren äärellä ilman katuvaloja, tuulen tuivertaessa nurkissa. Siellä lähettyvillä mekin asustamme keväästä syksyyn, mutta suunnitelmissa siintää siirtää koko koti meren rannalle... Lisää kirjoitelmia odotellen Silakkalan asukit
VastaaPoistaVoi miten mukava kuulla, että blogini ja juttuni kiinnostavat! :) Hyvä täällä on talvea odotella luonnon helmassa.
PoistaIhanat suunnitelmat teilläkin, toivottavasti toteutuvat pian! Meidän ei ainakaan ole päätöstämme tarvinnut katua. Mukavaa loppusyksyä ja joulunalusaikaa teille, Silakkalan väki! :)
Minäkin olen oppinut nauttimaan marraskuun ankeudesta ihan viime aikoina. Se on vain varustuksista kiinni, eikö niin - ulos voi lähteä säässä kuin säässä :). Oi, mitkä limput! Minä innostun limpun paistoon noin kerran vuodessa, yleensä jouluisin.
VastaaPoistaJuuri niin, se on varustuksista ja asenteesta kiinni, mitä synkimpään syysaikaan voi tehdä. Ja minusta ainakin on mukava tehdä sisällä olo oikein lokoisaksi, kun ulkona roiskii räntää, kuten tänään.
PoistaKyllä minuakin leivonta ja limpun teko kiinnostaa eniten tähän pimeimpään aikaan ja nimenomaan jouluna. Tulee niin kotoisa ja hyvä olo, kun puuhastelee keittiössä hyvän tuoksuisia herkkuja. :)
Lempeät tunnelmakuvat kauniista kodistasi. Sanasi ovat kuin tarina, sitä on mukava lukea. Ajattelen marraskuusta samoin kuin sinä enkä koe sitä mitenkään masentavana. Päinvastoin, silloin on todella ihana sytytellä tuikut ja kynttilät ja nauttia kodin lämmöstä, vaikkapa reippaan ulkoilulenkin jälkeen.
VastaaPoistaHyvää ja lempeää marraskuun jatkoa sinulle....:)
Sanasi lämmittävät mieltä, nainen.kuvastimessa. :) Kiitos! Tänään juuri nautin siitä, kun ensimmäiset valkoiset hiutaleet lentelivät maahan - räntää vain mutta sittenkin tunne oli mukava. Aamupäivällä oli käyty lenkillä ja hyvällä omallatunnolla sai istua kynttilän valossa sisällä ja vain katsella ikkunasta. Nautinnollista. :)
PoistaMeillä on maa valkeana ja korkeilla kuusilla kaunis lumihuntu;) Täydellinen joulumaisema tällä hetkellä, saa nähdä, mitä se on sitten jouluna;)
VastaaPoistaMeren äärellä myrskyt ovat varmasti voimakkaat, voi vain kuvitella. Meilläkin myrkytuulet ajoittain pauhaa rajusti, vaikka sisäämaassa ollaankin. Joskus kun koko yön myrkytuuli raivoaa ja vanhassa talossa hormit vonkuu, tuntuu aamulla, kun ilma on tyyni ja levollinen, parhaimmillaan aurinko paistaa, niin aivan kuin luonto hieman anteeksi pyytelisi hetkellistä raivoaan;)
Oi, ihana joulumaisema ja -tunnelma teillä siellä! Meillä on paikoin hento kerros valkoista huurretta eilisten räntäsateiden jäljiltä, ei sen enempää. Jännityksellä odottelen, olisiko niin hyvä tuuri kuin viime vuonna, että lumi satoi juuri pari päivää ennen joulua. Se oli ihanaa! :) Nautinnollisia hetkiä sinulle sinne lumimaisemien keskelle! :)
PoistaAivan ihanan tunnelmallisia kuvia ❤️ Muistan itse tuon saman tunnelman lapsuudesta, kun asuimme meren rannalla. Syys- ja talvimyrskyt saattoivat olla koviakin, mutta sisällä tuntui aina lämpimältä ja turvalliselta.
VastaaPoistaSaaristolaislimppu on yksi harvoista leivistä, jota poikammekin suostuvat syömään �� Pitääkin kokeilla tätä sinun reseptiäsi! Olen aina ollut sitä mieltä myös, että mikään maailmassa ei voita saaristolaislimpun ja kylmäsavulohen yhdistelmää. Paitsi ehkä hapankorppu ja graavilohi pääsee lähelle...Tuleepa tässä herkkunälkä!
Ihanan levollista sunnuntaita sinulle ❤️
Kiitos paljon Milla! <3 Eilen meillä satoi räntää ja oikein nautin siitä kynttilöiden valossa. Nyt valkoista on paikoin hento kerros ja aurinko paistaa kirkkaasti. On melkein taas kesäistä. :)
PoistaSaaristolaislimpulla täällä herkutellaan edelleenkin. Pojillasi on leivän suhteen hyvä maku. :) Mukavaa sunnuntain jatkoa myös sinulle!
Nam, mitkä herkut! Kaunista ja tunnelmallista!
VastaaPoistaLimpulla täällä yhä herkutellaan ja lohtakin vielä kaapista löytyy. :) Kiitos Satu! <3
PoistaOlipa taas niin mukava vierailla blogissasi... sekä nähdä että lukea voimaannuttavaa tunnelmaa. Kohta kääntyykin kalenterissa kuukausi joulukuuhun, mutta sitä ennen nautitaan kuitenkin vielä marraskuusta. Kivaa keskiviikkoa, Päivi! <3
VastaaPoistaOi, kiva kuulla, että blogistani välittyy positiivinen tunnelma. Kiitos Hammi! Totta, joulua kohti mennään vähän liiankin vauhdikkaasti. Aina tuntuu, että rauhalliselle jouluun valmistautumiselle ei jää riittävästi aikaa. Mukavaa loppuviikkoa myös sinulle! <3
PoistaNiin kaunista ja tunnelmallista taas, että henkeä salpaa. Jäin tuijottammaan edellisen postauksesi keltaisia vaahteroita. Niin kauniit. Ja kaunis talo niiden takana. Katon väri on oikein onnistunut ja näkee, että taloa on muutenkin remontoitu tyylillä ja sydämellä.
VastaaPoistaNiin kaunista ja tunnelmallista taas, että henkeä salpaa. Jäin tuijottammaan edellisen postauksesi keltaisia vaahteroita. Niin kauniit. Ja kaunis talo niiden takana. Katon väri on oikein onnistunut ja näkee, että taloa on muutenkin remontoitu tyylillä ja sydämellä.
VastaaPoistaVoi että, kiitos Saara, kommenttisi lämmittää mieltä! <3
Poista