Kohti joulua haasteen kera

Airisrannassa on alettu laittaa joulua, vaikka ensimmäinen adventtisunnuntai tuli melkein yllättäen. Olin mielessäni kuvitellut sen vasta viikon päähän. Lauantai-iltapäivänä ehdittiin sentään hakea kyntteliköt varastosta koristamaan ikkunoita, ja pihakin sai sunnuntaina hieman lisävalaistusta. Varsinainen joulukauden avaus koettiin kuitenkin perjantai-iltana, jolloin olimme kuuntelemassa jo perinteeksi tullutta joulukonserttia Turun Mikaelinkirkossa. Kun yli kolmisataapäinen lahjakkaitten nuorten laulajien ja soittajien joukko esitti rakkaimpia jouluisia säveliä, kylmät väreet hiipivät vängällä selkäpiitä pitkin. Tuosta  Puolalan yläkoulun ja Puolalanmäen musiikkilukion iki-ihanasta konsertista alkaa Airisrannan joulu.

Sunnuntaiaamuna sytytettiin ensimmäinen adventtikynttilä. Pojan aikanaan koulussa tekemä adventtikynttelikkö on jo vuosikausia koristanut kotiamme ja joka joulu on yhtä ihanaa kaivaa se esille vanhasta äitiyspakkauslaatikosta, jossa joulukoristeita säilytetään. Joulukoristeet ja muut joulunajan perinteet ovat niitä asioita, joita ei hevillä halua muuttaa, vaikka asuinpaikka muuttuisikin. 

Talvi tuli ja meni meilläkin, ja melkein koko viikonlopun myrskysi jälleen reippaasti. Lauantaina jopa sähköt katkesivat aikaisin aamulla ja olivat pari kolme tuntia poissa. Heti ylös noustuamme sytytimme tulet kakluuneihin ja keittiön pikkuruiseen hellaan, jotta lämmin ei karkaisi sähkökatkon aikana. Samalla verannan ikkunoiden kynttelikköihin sytyteltiin kynttilät valoa ja lämpöä antamaan. Aamukahvit saatiin kuitenkin jo tavalliseen tapaan, eikä sähköttömyys ehtinyt aiheuttaa minkäänlaisia ongelmia Airisrannassa.

Tuuli on vieläkin puhaltanut raivokkaasti  nurkissa, ja sade rummuttanut ikkunoita. Nyt vesi on noussut kauas nurmikolle talomme edustalla, ja vaahtopäät tyrskyävät venevajan päädystä tielle katkaisten kulun laiturille. Sisällä on ollut kuitenkin mukavan leppoisaa ja ikkunasta on ollut turvallista katsella myrskyn raivoa. Ensimmäinen taatelikakkukin paistui sunnuntaina sateen ropistessa ja ehti sopivasti iltapäivän kahvipöytään.

Alla olevat kuvat ovat osittain viime viikolta, jolloin Airisrannassakin saatiin nauttia häivähdys lumesta. Talvista venevajakuvaa katsellessa voi kuvitella, kuinka tämänhetkinen myrsky puolestaan heittää tyrskynsä laiturille ja vajan päätyyn.

Jo pari viikkoa sitten sain Villa Mezzon Anulta haasteen elämän syvällisistä kysymyksistä. Kiitos haasteesta, Anu! Kysymykset eivät olekaan mitään pintaraapaisujuttuja vaan vaativat melkoista pohdintaa ja itsetutkailua, mikä onkin välillä ihan tervetullutta tähän arjen jatkuvaan pyöritykseen.

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Olen kiitollinen siitä, että olen uskaltanut elää oman näköistäni elämää. Tällaiselle turvallisuushakuiselle ihmiselle se ei nimittäin ole ollenkaan itsestään selvää. Elämä kuitenkin näyttää kantavan, kuten kulunut fraasi toteaa. Toki kiitollisin tälläkin hetkellä olen läheisistä ihmistä eli omasta perheestäni. Elämää ilman heitä en osaisi edes kuvitella. Ja tottakai terveys on asia, joka on monien muiden asioiden perusta eikä todellakaan mikään itsestään selvyys. Siksi arvostan muun muassa yhteiskunnan tarjoamia ennalta ehkäiseviä joukkotutkimuksia esimerkiksi meille naisille. 

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?

Mitään niin suurta virhevalintaa en ole elämässäni tehnyt, että sitä hirveästi katuisin.  Sen sijaan, kun katson taakse päin elämässäni ja nuorta Airisrannan Päiviä, toivoisin, että hän olisi aikanaan luottanut itseensä paljon enemmän. Aivan turhaan olen jättänyt käyttämättä monia mahdollisuuksia vain siksi, että olen ollut liian epävarma kyvyistäni ja aliarvioinnut itseäni. No, tästä otan nyt julkisesti opikseni ja lupaan tarttua kaikkiin eteen tuleviin haasteisiin, olivatpa ne sitten pieniä tai suuria.

Aamulenkiltä adventtisunnuntaina

3. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Elämä on tässä ja nyt, ja siksi jokaisen päivän pitäisi olla elämisen arvoinen. Elämässä on paljon asioita, joihin itse voi vaikuttaa, mutta paljon myös niitä, joille ei voi mitään, vaikka kuinka haluaisi. Elämän tarkoitus on ylläpitää elämää, ja siihen voi jokainen meistä vaikuttaa ainakin vähäiseltä määrin omilla valinnoillaan. Ilman luontoa ei ole meitä ihmisiäkään. Ehkä tärkeintä elämässä on kuitenkin se, että olemme ihmisiä toinen toisillemme.

Haasteen taustoista ja sen säännöt:

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.

Here are the rules for the Starlight Blogger Award:

1. Thank the giver and link their Blog to your post. 

2. Answer the 3 questions given to you. 

3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you. 

4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.

Tällä kertaa en haasta ketään erityisesti, mutta jokainen varmasti miettii tahoillaan elämän suuria kysymyksiä ihan muutenkin, varsinkin nimenomaan näin joulun alla.

Mukavaa joulukuun ensimmäistä viikkoa!

-Airisrannan Päivi-