On uskomatonta, että vielä nykyaikana löytyy ihmisiä, jotka jaksavat järjestää oikein kunnon vanhan ajan pidot, ja joihin on kutsuttu vieläpä koko kylän väki. Ihanat tarjoilut, upeat ulkotulet, musiikkia ja jopa tanssia tuvan avaralla lattialla. Eikä tämä todellakaan ollut ainoa kerta, kun me uudisasukkaatkin olemme saaneet olla mukana juhlahumussa nauttimassa kyseisen talon vieraanvaraisuudesta. On ollut hienoa huomata, kuinka lämpimästi meidät on otettu vastaan tässä pienessä kyläyhteisössä. Näistä juhlista jäi kaikille mukana olleille varmasti iloinen ja hyvä mieli.
Huomasin tässä hiljattain, että läheskään kaikista kesän aikaisista tapahtumista ei ole tullut kerrottua postauksissa, mutta ehtiihän niistä raportoida näin jälkeenpäinkin. Loppukesän ja loppusyksyn aikana Airisrannan miesväki on nimittäin puuhaillut talon kimpussa niin paljon kuin on suinkin muilta kiireiltään ehtinyt. Muun muassa pääovi on saanut pienen katoksen suojakseen, ja talon katto on maalattu - ainakin pääosin.
Airisrannan kuisti on tyyliltään ja rakennustavaltaan sellainen, että oven päällä ei ole koskaan ollut katosta. Sellaisena ajattelimme sen ensin säilyttääkin, mutta muutaman vuoden käytännön kokemus on osoittanut, että jonkinlainen suoja oven päälle tarvitaan. Ei ole kovin mukavaa, kun vesinolput tipahtelevat keskelle päälakea ulos kurkisteltaessa. Eniten on kuitenkin harmittanut se tosiasia, että vesi pääsee vähitellen vahingoittamaan ovea.
Niinpä alkusyksystä lopetimme vihdoin pähkäilymme asian kanssa, ja päädyimme tekemään puisen katoksen oven päälle. Välillä suunnitelmissa vilahti valmis peltistä tehty katos, mutta sitten miehen nikkarointi-innostus heräsi, ja hän päätti ryhtyä itse puusepäksi. Kun ulkoverhous oli tehty jo aikaisemmin, katoksen rakentaminen oli tietysti vähän hankalampaa. Kohtuullisen helposti se kuitenkin loppujen lopuksi valmistui. Koska kuisti on ikkunoita täynnä, jouduttiin katoksen kokokin suunnittelemaan sen mukaan, mihin tukipuut saatiin kiinni. Muuten ehkä olisimme tehneet siitä pikkuisen leveämmän.
Vielä katoksesta puuttuu pelti, joka kylläkin jo odottaa valmiina varastossa. Se pitäisi saada paikoilleen vielä ennen oikean talven tuloa. Lopullinen maalaus jää kuitenkin ensi kesään, joten pohjamaalilla mennään sinne saakka. Nyt eivät kuitenkaan vesinolput tipahtele niskaan rankimmillakaan sateilla.
Katto sai siis myös maalin pintaansa loppukesällä. No, ei ihan kokonaan, mutta ainakin suurimmalta osaltaan. Ensi kesälle jäi vielä maalattavaksi syöksytorvet ja vellikellon katto. Niitä varten olisi pitänyt hankkia erillinen nostin, ja aika ei vain sitten enää riittänytkään maalauspuuhiin.
Pitkällisen pohdinnan jälkeen katto maalattiin tummanharmaaksi, joka sopii mielestämme hyvin talon muuhun väritykseen. Ennen katto oli punainen, mutta nyt halusimme kuitenkin valita rauhallisemman värin. Hieman tuo uusi väri pilkahtelee noiden keltaisenaan loistavien vaahteranlehtien välistä, jos oikein tarkasti katsoo. :)
Iloa alkavaan viikkoonne!
-Airisrannan Päivi-
