Follow my blog with Bloglovin

Tausta

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Herrainhuoneen koulukaappi ja vähän muutakin

Myrsky ei sitten tälläkään kertaa osunut Airisrantaan. Kuin ihmeen kaupalla olemme säästyneet kaikenlaisilta luonnon ääri-ilmiöiltä tänä kesänä. Sinänsä outoa, kun meren rannalla asutaan. Sähkökatkotkin ovat harvinaisia, ja jos niitä joskus tulee, ne kestävät ehkä muutaman minuutin. Vain kaksi kertaa koko täällä olomme aikana sähköt ovat olleet pois kuutisen tuntia yhtäjaksoisesti.

kuisti, komuutti, pelargoniat, lipasto
Rauli-myrskyn aikaan lauantaina iltapäivällä meillä tosiaan oli aurinkoisen lämmintä ja mukavaa, vain tuulenpuuskat yltyivät välillä tavanomaista voimakkaammiksi. Sen verran tuuli sai kuitenkin pahoja aikaan, että katkaisi etupihalla korkeaksi venähtäneen pelargonian kahdesta kohtaa poikki. En hennonut heittää kukkavarsia pois vaan laitoin ne kuistiin maljakkoon. Vaaleanpunaiset kukat sinistä seinää vasten innostivat taas pitkästä aikaa kuvaamaan, ja niinpä kuvia tuli räpsittyä vähän muualtakin.

emalivati, kuisti, komuuti

Talvella pengoin jossakin vaiheessa varaston hyllyjä, ja siellä oli myös tuo komuutin päällä oleva emalivati. Se löytyi aikoinaan sukutalon vinttiä tyhjennettäessä, ja nätti kun oli, koppasin mukaani. Värit ovat suloiset, ja suuremmilta kolhuiltakin se on välttynyt. Komuutin päällä se on kuin kotonaan; vielä kun löytäisi sille jostakin kannun kaveriksi.

maalaisromanttinen, vanha kaappi

Iltapäivän aurinko näin loppukesällä talon eri huoneissa on kiehtova. Valon ja varjojen leikissä on jotain äärimmäisen rauhoittavaa ja lempeää; tulee sellainen mummolafiilis. Ja ainakin kuistissa ilta-aurinko houkuttelee seinien ja lattian puisista pinnoista kotoisan tuoksun esiin. Tuo mummolatunnelma taisi korostua entisestään, kun olin koko lauantaipäivän puuhastellut yksikseni kotona; silloin on jotenkin enemmän aikaa keskittyä epäolennaisuuksiin. :)

No, joka tapauksessa innostuin kuvaamaan herrainhuoneen vanhaa koulukaappia, josta olen niii-in ylpeä ja onnellinen. Sekin "pelastettiin" myyntiin menneestä sukutalosta. Talossa pidettiin yhteen aikaan väliaikaisesti koulua, ja kun koululle järjestyivät uudet tilat, kaappi jäi osaksi tuvan kalustusta. Kaappi on niin korkea ja raskas, että ilman Airisrannan kolmimetrisiä huoneita ei olisi tullut mieleenkään ottaa sitä itsellemme. Nyt se saa kuitenkin olla kunniapaikalla talossamme.


Kaappi on nykyisin työkäytössä, ja valkoinen joskin hieman kulunut ovilasi peittää armollisesti epäjärjestyksen ja tavarapaljouden taakseen, ainakin osittain. Avain tästäkin kaapista on hävinnyt aikoja sitten, mutta muuten kaappi on alkuperäisessä kunnossa. Joskus joku innokas kattomaalari on tosin  tiputtanut muutaman valkoisen maalitäplän kaapin kylkeen, mutta meitä se ei ole vielä niin paljon haitannut, että olisimme ryhtyneet maalinpoistohommiin.

Vaikka olen puhunut tavaroiden ja huonekalujen "pelastamisesta" vanhasta sukutalostamme, rehellisyyden nimissä on sanottava, että tämä Airisrannankin aarreaittana toiminut talovanhus sai muutama vuosi sitten ihanat uudet omistajat, jotka ovat kunnostaneet sen rakkaudella kodikseen. Siinä mielessä vanhoja tavaroita ja huonekaluja ei todellakaan olisi tarvinnut pelastaa.  Mutta minusta on kuitenkin mukavaa, että Airisrantaan on voitu sijoittaa niin monia sukuun kuuluneita esineitä ja huonekaluja, palasia meidän sukumme historiasta.

maalaisromanttinen, vanha talo, sisustus

Talvella herrainhuoneen tyhjälle seinälle löytyi vihdoin jotakin ripustettavaa. Koska suunniteltu kirjakaappi antaa edelleen odottaa itseään, kaivettiin varaston pahvilaatikoiden kätköistä vaarin armeija-aikainen kuva vartioimaan vanhoja, hänelle niin tuttuja huonekaluja. Onhan hän aikanaan istunut varmasti tuhansia kertoja vanhan kirjoituspöytänsä ääreen laskemaan päivän tiliä ja pitämään kirjaa liikkeensä tuloista ja menoista.


Onneksi vaari oli utelias ja innokas kokemaan elämässään kaikkea uutta. Siksi en usko, että hän pahemmin hätkähti katsellessaan ensimmäistä kertaa Airisrannan seinältä uuttaa ympäristöään.  Taisipa vain todeta tuttuun tyyliinsä: "Jo vain".

Lauantaina vietettiin myös venetsialaisia tai muinaistulien yötä, mutta airisrantalaisten elämässä huvilakauden päättäjäiset eivät suuremmin näkyneet.  Sen verran kuitenkin, että lyhty kynttilöineen nostettiin terassin pöydälle, grillattiin mehevät lohipalat, ja herkuteltiin siipan kanssa kahdestaan maistuva illallinen tyyntyvässä loppukesän hämärässä. Liekö viimeinen kerta tälle kesälle? Vain yhdellä mökillä saaressa oli asukkaita, ja saarten välistä näkyi muutama räiskähtävä ilotulite alkuillan hämärässä. Rauhallinen ja mukava päätösjuhla tälle kesälle.

haikara, meri, saaristo, AiristoVaikka postauksesta tuli tällä kertaa melkoinen sillisalaatti, on suorastaan pakko liittää tähän loppuun vielä tämän aamuinen kuva venevajasta. Haikara oli nimittäin päättänyt katsella saalistaan hieman korkeammalta ja tepsutellut sitä varten laiturille asti.  Hauska ja mieleenpainuva näkymä, jota katselin keittiön ikkunasta aamutuimaan. Toinen haikara puolestaan laskeutui juuri kuvatessani tuttuun paalupaikkaansa rannalle.


Auringonpaisteisia alkusyksyn päiviä teille kaikille sinne ruudun taakse!

- Airisrannan Päivi-

30 kommenttia:

  1. Sitä sun tätä -postaus Airisrannasta oli ehdottoman kivaa luettavaa ja eritoten katseltavaa: kuviasi ei voi kuin huokaillen ihailla. Ja ihailla pitää kyllä noita kauniita huonekalujanne. "Jo vain" sopii kuva seinälle - ihan kuin se olisi aina ollut siinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, nimenomaan sitä sun tätä -postaus tällä kertaa. :) Joskus sitä vain näpsii kuvia ilman sen kummempaa ajatusta varsinaisesta aiheesta. Nykyisin aika on sen verran kortilla, että kuvat vanhenevat käsiin, ellei äkkiä keksi niille jotain käyttöä. Luvassa taitaa olla lisää sillisalaattipostauksia. :) Kiitos Pilvi ihanasta kommentistasi!

      Poista
  2. Onpas mukava, kun olet palannut linjoille :) Oli niin mukava lukea edellinen ja tämä postaus ja kuulla kuulumiset!
    Ihania vanhoja esineitä olette pelastaneet ja arvoisensa paikan ovat saaneet. Haikara on upean näköinen lintu - niitä ei näillä kulmilla ole näkynyt.
    Täällä työkiireet ovat nyt myös sellaiset, jotta ei kovin usein ehdi postauksia laittamaan, kiitos valtakunnallisten uudistusten. Toisaalta erinomaista on se, että mielekkäitä, haasteellisia ja mukavia töitä riittää. Tänään sain kuitenkin illan vilakalla kasvihuoneen uuteen kuosiin.
    Iloa loppuviikkoon ja mukavaa alkavaa syyskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Anu! Yritän tosissani pitää blogia hengissä, vaikka välillä tunnit eivät tahdo päivässä riittää; on tämä vain niin mieluinen harrastus. Eniten harmittaa se, ettei tahdo ehtiä vierailuille muiden blogeihin. Mutta kuten sanoit, mukava työ ja sen tuomat haasteet antavat toisenlaista energiaa elämään.

      Ihailen tuota tarmokkuuttasi puutarhan ja kasvihuoneen hoidossa. Pikku ripaus siitä olisi tännekin tervetullutta! :) Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

      Poista
  3. Oi, sinä olet täällä taas! Ihanaa <3 Koko kesän ehdin sinua kaipailla, blogissakin aina tämän tästä piipahdin kurkistamassa, joko nyt? Airisrannan kauneudessa silmä lepää ja mieli saa ravintoa kauniiden kuvien myötä. Loppukesän tunnelma välittyy ruudun tällekin puolelle.

    Kauniita vanhoja huonekaluja olette ottaneet hoiviinne. Ne sopivatkin Airisrantaan kuin nakutettu. Niin kuin olisivat olleet teillä aina!

    Elämä on välillä kiireistä, niin meilläkin. Syksy tuo mukanaan kuitenkin tietynlaiset odotetut rutiinit, joita kesällä ei ollut kaikkien menemisten ja tulemisten keskellä. Vaikka ilmassa onkin kesästä luopumisen haikeutta, syksy tuo tullessaan uudet kauniit tuulensa. Luonto pukeutuu kauniin väriseen syysasuunsa, aurinkoisten aamujen kirpeydessä on sellaista kauneutta, jota vain syksyllä voi aistia. Ihana vuodenaika tunnelmineen <3

    Mukavaa syyskuuta Airisrantaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, miten kiva kuulla! Kiitos ihanasta kommentistasi.<3 Niinpä, kiireet menevät välillä harrastusten edelle, mikä on ymmärrettävää, mutta harmittaa välillä. Mutta kuten sanoit, syksy tuo enemmän rutiinia päiväjärjestykseen, joten ehkä sieltä saa nipistettyä paremmin aikaa myös blogijutuille. Minäkin nautin syksyn tunnelmasta ja omanlaisesta rauhasta. On se vaan ihanaa, että meillä on vielä neljä vuodenaikaa. :)

      Poista
  4. Kaunis ja varmaan paljon elämää nähnyt koulukaappi, joka on päässyt hienosti esille ansaitsemalleen paikalle samoin, kun kuva seinällä.
    Satumainen kuva venevajasta ja sen laiturilla vierailevasta kaksijalkaisesta.
    Niin vain syyskuu on taas edessä ja ihmetellä täytyy kuinka nopeasti kesä kuluikaan ohitse. Mukavia ja kuulaita syyskuun päiviä sinne Airisrantaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaan tiedä kaapin ikää, mutta tuskin se ihan uutena edes tuli tuonne "isomummulaan". Muistan vielä omaltakin kouluajaltani ensimmäisinä vuosina, kun tuollaisia vanhoja kaappeja oli joissakin uusissa luokkahuoneissa. Minne lienee joutuneet sitten myöhemmin.

      Minäkin tykkään tuosta aamukuvasta. Värit olivat jotenkin niin voimakkaat ja kirkkaat aamuauringossa. Aika rientää uskomatonta vauhtia. Toisaalta se tarkoittaa, että kohta on taas kevät edessä. :) Kiitos Kruunu Vuokko kommentistasi! Kuulaita syyspäiviä myös sinulle!

      Poista
  5. Jo vain olikin taas ihana postaus ♥
    Huonekalut sekä vaarin kuva arvoisillaan paikoilla, ja katseeni pysähtyi myös melko pitkäksi aikaa tuon haikarakuvan äärelle. Hieno kuva ja tunnelma!
    Hieman haikeutta tuntien heitämme jäähyväiset kesälle ja hartaasti toivomme kauniita sekä lämpöisiä syyspäiviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kaunis kiitos ihanasta kommentistasi! <3 Niin, vähän aikaa mietin, viitsiikö vaarin kuvaa panna seinälle, mutta eikös vanhoissa taloissa ole ollutkin tapana pitää vaikka millaisia muotokuvia seinillä. :)

      Haikara oli todella hauska yllätys laiturilla, ja ensi vilkaisulla luulin, että siellä kökötti harmaa jänis. :) Niinpä, toivotaan, että lämpöisiä päiviä vielä riittäisi tälle syksylle.

      Poista
  6. Onpa upeita vanhoja kalusteita! Ne niin sopivat teille ja ihanaa, että niillä on oma tarinansa. Kesä loppuu väkisinkin, mutta toivotaan lämmintä, pitkää syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Eeviregina! <3 Joskus harmittaa, ettei ole aikanaan kuunnellut tarpeeksi tarkalla korvalla, mistä mikäkin esine tai kaluste on peräisin. Tai sitten on unohtanut, mitä niistä on kerrottu. Siinä onkin oikeastaan tärkein syy, miksi yritän säilöä tarinoita ja kuvia tänne blogiin. Ehkä niistä on joskus iloa myös jälkipolville. :)
      Nautitaan syksystä! <3

      Poista
  7. Kiitos, oli kiva lukea ja katsella hienoja kuviasi. Minusta koulukaapin arvolle kuuluu pienet maalitahrat.
    Kauniita syyspäiviä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos paljon Marja Leena! Vanhat esineet ovat siitä mukavia, että niiden ei tarvitsekaan olla priimaa. Ilman tahroja ja kolhuja ne ovat jotenkin hengettömiä. :) Aurinkoisia alkusyksyn päiviä myös sinulle!

      Poista
  8. Kaikki näyttää niin kauniilta <3 Viimeinen kuva on kertakaikkisen upea!

    VastaaPoista
  9. Ihania kuvia! Hyvää syyskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Samoin sinulle lämpöisiä syyspäiviä! :)

      Poista
  10. Vallan upea etenkin tuo viimeinen kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Sirpa, kiitos -varsinkin, kun itse otat niin upeita luontokuvia! :)

      Poista
  11. Upeat värit kuvissasi! Ja miten kauniita esineitä.Minun mielestäni on niin ihanaa, kun edesmenneet saavat jatkaa muistoissamme,esineissä ja varsinkin kuvissa matkaa kanssamme.Omat juuret ovat niin tärkeät.Hieno kunnianosoitus vaarillesi.<3
    Ja tuo loppukesäisen aamuauringon kultaama kuva haikarasta ja vajasta.Että tuollaista näkymää saa ihastella omasta ikkunastaan, ah! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos Mirjam-Matilda! Valo tekee monista arkisistakin asioista kauniin näköisiä, ja siksi innostun niitä kuvaamaan. Tuota venevajanäkymää olen varmaan väsyksiin asti esitellyt, mutta minua se kiehtoo aina, vaikka joka päivä saankin sitä katsella. Mukavaa viikonvaihdetta sinulle! :)

      Poista
  12. Kauniita vanhoja huonekaluja : )
    Olen myös sellainen vanhojen tavaroiden pelastaja, kun vaan olis tilaa niille. Välillä tuntuu, että pitäisi osata sulkea silmänsä pelatettavilta...
    Toi pesuvati on söpö, löysin itsekin kukallisen emalivadin kesällä pihakirppikseltä, mutta sisällä en ole paikkaa sille keksinyt... ehkä menee pihasaunaan : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, pihasaunahan on oivallinen paikka emalivadille. Sama juttu täällä, monet tavarat olisin voinut kahmia mukaani, mutta piti yrittää ajatella järkevästi. Nytkin varastotilat pullottavat kaikenlaista ylimääräistä, jota ei henno poiskaan heittää. Mutta toisaalta, usein olen myös varastoistani löytänyt ihan tarpeellista, joka olisi muuten pitänyt ostaa. :)

      Poista
  13. Huokailen aina vaan ihastuksesta, kun käyn täällä. Niin kauniita huonekaluja ja teillä on aivan täydellisen kaunis koti, joka ikinen väri ja tavara, rakastan!

    Kivaa uutta viikkoa Päivi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, kiitos paljon kauniista sanoistasi Tiia! <3 :) Mukavaa syysviikkoa myös sinulle!

      Poista
  14. Oi, oi! Upea herrainhuoneen koulukaappi ja kuvissa sisustuksen täyteläiset royal värit <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!