Follow my blog with Bloglovin

Tausta

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Vihreä vieras ja syksyn kauneutta

Sunnuntaina Airisrannassa oli vielä täysi kesä, ja tietysti kannoimme taas kaikki kipot ja kapot terassille ruokailua varten. Aika monta kertaa olen kuullut itseni ennustavan viime viikkoina, että 'tää on varmasti viimeinen kerta, kun ulkona syödään', mutta niin vain ovat kauniit ilmat ja terassikelit jatkuneet.


Vaan mepä saimmekin yllätysvieraan sunnuntailounaalle. Kun kannoin lautasia ja salaatteja pöytään, huomasin jättikokoisen heinäsirkan kököttävän pöydän reunalla. Kuvittelin sen häipyvän, kun alkaisimme syödä, mutta toisin kävi. Heinäsirkka päätti lounastaa kanssamme. Yhtäkkiä se vainusi avokadosalaatin vienon tuoksun ja suunnisti päättäväisesti lautaselle. Sen jälkeen sitä ei saanut pois pöydästä enää millään ilveellä.


Ja kyllä se rouskutti. Luulin sen jo pökertyvän moiseen ahmimiseen, sillä avokado ei tunnetusti mitään keveintä herkkua ole. Loppujen lopuksi se päätti vetäytyä ruokalevolle, ja pääsimme tarkastelemaan suursyömärin jälkiä. Uskokaa pois, kunnon kuoppa oli avokadoon tullut.

Heinäsirkkoja täällä on valtavasti aina loppukesällä ja syksyllä ja sen myötä upea sirinä iltaisin ja öisin. Toisinaan jokunen yksilö on eksynyt sisälle asti, kun ovet ovat olleet auki. Mitään muuta vahinkoa en ole niiden huomannut aiheuttavan kuin muutaman reikäisen pelargonian lehden. Sen sijaan mies aina valittaa, että nurmikkoa on ikävä leikata, kun isoja sirkkoja jää leikkurin alle. Ei tosiaan kovin miellyttävää.



Pelargoniat jaksavat edelleen kukkia, vaikka välillä rankkasateet ja ehkä heinäsirkatkin ovat olleet kiusana. Taas vain mietin sitä, mihin kummaan saan ne kaikki säilöttyä talveksi. Vuosikausiin en ole ehtinyt 'välikausikukkia' hankkia, sillä pelargoniat säilyvät kauniina pihalla lokakuun loppupuolelle saakka. Vasta loppusyksyllä hankin portaiden kaunistajaksi yleensä muutamia kanervia tai callunoita.





Tällä viikolla olen kuljeskellut ahkerasti pihapiirissä ja nappaillut kuvia aurinkoisen ja kauniin sään innoittamana. Tuntuu kuin ihania syyspäiviä pitäisi oikein ahmia sateiden ja tulevan harmauden varalle. Ja koskaan ei tarvitse yksin pihalla kierrellä. :) Tällä kertaa seuraneitinä oli Sarabi. Yhdessä meidän kissaneitomme harvemmin viihtyvät, vaikka sisaruksia ovatkin. Mustasukkaisuus emännän huomiosta on silmiinpistävää, ja niinpä täytyykin muistaa olla mahdollisimman tasapuolinen rapsutusten jakaja.

 

Eilen aamulla kamera oli mukana myös lenkkipolulla ja tallensin aamu-usvaisia maisemia sekä pihalta että lenkkeilyreitin varrelta. Olemme ottaneet miehen kanssa tavaksi kiertää joka aamu, aina kun mahdollista, sama reilun puolen tunnin lenkki lähimaastossa. Vielä emme ole maisemiin kyllästyneet; sitä paitsi ajankäytöllisesti se on helppo ratkaisu - aina tietää, mihin aikaan on taas takaisin sorvin ääressä.


Venevajamme katto häämöttää kaislojen takaa. Mama, pikkuinen purjeveneemme, on sen sijaan peittynyt usvaverhon taakse. Kuva on otettu lähisaareen vievältä sillalta.


Kun palasin lenkiltä, kuljeskelin vielä rannassa ja laiturilla. Vähitellen usva alkoi hellittää, ja kohta aurinko lämmitti jo täydeltä terältä.


Sunnuntai-iltana olimme keittiössä miehen kanssa laittamassa iltapalaa, kun käännyin ja katsahdin tapani mukaan merelle. Ja ah ja voi, mikä ihastuttava näkymä siellä olikaan. Suuri purjevene lipui hitaasti saarten välistä ohitsemme, ja samalla laskeutuva aurinko värjäsi sen purjeet kauniin kullanpunertaviksi. Uskotteko, että vihreät puutarhakengät klonksuivat, kun juoksin rantaan tuhatta ja sataa. Kuva on epätarkka ja huonolaatuinen, sillä purjevene ei antanut armonaikaa säätää kameran asetuksia. Hengästyneenä tarkkuuskin on mitä on. Halusin kuitenkin jakaa teillekin yhden sellaisista hetkistä, jotka saavat minut Airisrannassa haltioitumaan.


Mukavaa loppuviikkoa teille kaikille!

-Airisrannan Päivi-

44 kommenttia:

  1. Kauniin tunnelmallisia kuvia. Ja hauskaa ruokaseuraa, tulee luonto lautaselle kirjaimellisesti. Sarabilla on mahtava turkki, onko kaunotar jotain tiettyä rotua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, täällä luonto on kyllä lähellä. Vitsailimmekin, että heinäsirkat taitavat olla aika proteiinipitoista syötävää, joten siitä vaan... :D

      Sarabi ja Nala ovat rodultaan maine cooneja. Ne hankittiin meille seitsemän vuotta sitten kaupunkiin sisäkissoiksi. Nyt on ihanaa, kun se saavat juosta täällä vapaana. Sarabin muhkean turkin hankaluus on siinä, että se menee tosi herkästi takkuihin; roskaahan ulkona riittää. :)

      Poista
  2. Viehkeän vihreä suursyömäri teidän vieraana!
    Ja Sarabi on hurmaava turkissaan sammalmättäällä!
    Utuiset maisemakuvat ovat ihanan satumaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin hauskan näköinen otus! :) Sarabilla on ihana turkki, mutta ikävä puoli on se, että kaikki roskat ja siemenet tarttuvat siihen helposti ja siinäpä onkin emännällä sitten selvittämistä. :) Kiitos Susanna!

      Poista
  3. Ihana ruokavieras, eihän sitä voi ajaa poiskaan:)!
    Huikeita maisemakuvia, on se mahtavaa kun saa tuollaisissa maisemissa lenkkeillä! Hyvä kun ehdit ottamaan kuvan sinulle tärkeästä hetkestä niin saimme me muutkin nauttia kuvastasi<3
    Noi teidän kissat on kyllä niin IHANIA!
    Kauniita syyspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen kyllä niin eläinrakas, että kaikki ötökät saavat armon silmissäni. :) Maisemat jaksavat edelleen kiehtoa, ja kuvia tulee sitten otettukin paljon. Varsinkin ilta-auringossa maisemat näyttävät joskus todella upeilta tummaa taivasta vasten. Kerron Sarabille terveisiä! :) Kiitos Mia <3

      Poista
  4. Hienot kuvat niin hepokatista kuin kisustakin...ja maisemakuvat, hulppeita!!

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Sirpa! Mukavaa loppuviikkoa sinulle! :)

      Poista
  5. Poikani 11 v. kertoi, että tuo on hepokatti, ei heinäsirkka. :) Kokeessa oli juuri kysytty noiden kahden eroja ja yhtäläisyyksiä. Yllättävä juttu tuo pöytään tulo, koska yleensä hepokatit liikkuvat hämärässä.

    P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olipa hyvä tieto. Itse olen surkea ötökkätuntija, joten kaikki samantyyppiset lajit menevät helposti samaan kategoriaan. :) Mekin ihmettelimme, kun se viihtyi pöydässä niin hyvin, vaikka tulimme siihen syömään. Vasta myöhemmin se oli häipynyt omia aikojaan.

      Poista
  6. Nyt kyllä ovat säät suosineet ulkoruokailuja. Tarjolla olevat ruoat ovat herkullisen näköisiä, joten hyvän on hepokatti haistanut ja maistanut! Sarabi on muuten niin aristokraattisen näköinen tuossa kuvassa :)
    Ihania tunnelmia olet saanut taltioitua. Noissa usvaisissa kuvissa on niin mahtavasti taltioitu vuodenajan vaihtumien, vesien jäähtyminen. Aamulenkkejä tuollaisessa ympäristössä tekee kyllä varmaan todella mielellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se nyt sitten oli se viimeinen kerta ulkona. :) Kiitos Anu, avokadoa tulee usein laitetua lohen kaveriksi, sopivat niin hyvin yhteen. Nuo meidän kissat ovat vähän kuin koiria, aina perässä ja touhuissa mukana. Sarabi varsinkin osaa poseerata. :)

      Nautin tällaisista usvan sävyttämistä aamuista, ne ovat rauhallisia ja jotenkin pysähtyneitä. Olemme päättäneet lähteä heti aamusta lenkille, jos vain suinkin ehdimme. Muuten sitä ei ehkä tule enää päivän aikana tehtyä. ;)

      Poista
  7. Saittepa aika harvinaislaatuisen ruokavieraan seuraksenne. Katseeni kiinnittyi muuten noihin hyvin kauniisiin, valkoisiin porraskaiteisiin ja punaiset pelargoniat näyttävät kivoilta niiden edustalla. Hienoja kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain saatukin! En tosin tajunnut, että se on hepokatti eikä heinäsirkka. :)

      Kiitos! Mukava kuulla mielipiteesi myös kaiteista. Malli oli mieheni idea, joten kerronpa hänelle terveisesi. Ilahtuu varmasti. :)

      Poista
  8. Veikeä hepokatti :). Tuo purjevene ilta-auringossa on upea! Mainitsemasi epätarkkuus ei haittaa lainkaan. Se tuo sopivaa pehmeyttä kuvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Nyt vasta opin itsekin, että se on hepokatti eikä heinäsirkka. :D

      Oi kiitos, Ninnu! Tosi kiva kuulla mielipiteesi, kun varsinkin itse teet niin upeita taideteoksia. :)

      Poista
  9. Hämmästyttävää, että heinäsirkka popsii avokadoa:D Ainutlaatuisia kuvia, niin kuin myös koko postauksessa! Mahtavat maisemat lenkkipolulanne. Suloisia syyshetkiä sinne<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ihmettelin, ettei balsamicokastikekaan hidastanut herkuttelua. Senkin opin postauksen myötä, että kyseessä onkin hepokatti eikä heinäsirkka. :) Kiitos paljon, SisustEllen! Nautin todella lenkkeilystä näissä maisemissa. Nautinnollisia syyspäiviä myös sinulle! <3

      Poista
  10. On kyllä kertakaikkisen upeat merimaisemat teillä siellä, ei voi muuta kuin ihastella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Kyllä näitä maisemia kelpaa todella ihailla, eikä vielä ole kyllästytty. :)

      Poista
  11. mainio heinäsirkka:) Ja uskomattoman upeat ja tunnelmalliset maisemat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin! Kiitos Sussi, itsekin näitä seutuja katsoo aina vuodenajan mukaan uusin silmin. :)

      Poista
  12. Kultapurje-kuva on maalauksellinen.
    Merenrantamaisemat ovat niin kauniit, säällä kuin säällä. Niitä ei varmasti kyllästy katselemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että kuva näyttää maalaukselliselta. Kiitos Marliska! <3

      Ei näitä maisemia väsy ihailemaan, aina vain ne kiehtovat. :)

      Poista
  13. Upeita kuvia jälleen kerran! <3 Toivotaan, että lämpimiä päiviä riittäisi vielä piiiiitkälle syksyyn!

    VastaaPoista
  14. Olet tallettanut tänne taas ihania kuvia. Maisemakuvatkin on aivan mahtavia. Purjevenekuva on todella hieno. Voin kuvitella tunteesi, kun näit sen lipuvan merellä:) Aika jänskiä nuo heinäsirkat ;) Täällä meilläpäin ei ole vielä noin isoja sirkkoja näkynyt. Mukavaa loppuviikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinäsirkka oli vain niin hauska, että sitä oli pakko kuvata. Tosin sain tietää, että se onkin hepokatti. :) Minua aina kiehtovat kauniit maisemat ja hetket, ja tuntuu, että ne on pakko saada jotenkin talteen. Kiitos paljon, Kanneli! <3

      Mukavaa viikonvaihdetta sinulle!

      Poista
  15. Aivan ihania kuvia ja tunnelmia! Varsinkin nuo usvaiset kuvat ovat aivan satumaisia...Ja tuo hetki, joka kiitää ohitse varmasti aivan yhtä nopeasti kuin koittikin: auringonsäteet purjeveneen valona. Ihania aurinkoisia päiviä loppuviikkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä syysaamut tarjoavat paljon kauniita hetkiä, joita on ihana kuvata. Valo on niin äärettömän kiehtova elementti. Ihanaa viikonvaihdetta sinulle! <3

      Poista
  16. Vieras syö ensin ja isäntäväki sitten jos jotain jää. ;) Kiitos hurmaavista kuvista niitä on ilo katsella. Hauskaa viikonloppua teille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihanasta kommentistasi! Mukava kuulla, että kuvat tuottavat iloa. :)

      Aurinkoista syysviikonloppua myös sinulle! <3

      Poista
  17. Valtava heinäsirkka, voi mahdoton. En ole ikänä tuollaista nähnyt.

    Hurmaavia kuvia olet ottanut, niin kauniita tunnelmia usvakuvissa. Näen melkein mielessäni, kuinka olet juossut kuvaamaan purjevenettä ;) Kuulostaa tutulta, joskus tulee kuvaustilanne nopeasti ja sitten mennään!

    Mukavaa tulevaa viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain olekin melkoisen kokoinen! :) Minusta on ihanaa saada tallennettua kuviksi kauniita pieniä hetkiä, joita vain yhtäkkiä tupsahtaa vastaan. Silloin usein kylläkin tulee kiire. Kiitos sinulle, nainen.kuvastimessa! :)

      Poista
  18. Ohho, enpä ole ennen nähnyt heinäsirkkaa. Siis noin läheltä. Tuohan on valtava jötikkä. Jos se onkin hepokatti ?
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, hepokattihan se kuulemma on! :D En todellakaan ole mikään ötökkätuntija, joten heinäsirkalta näyttävä menee kategoriaan heinäsirkka. Noita meillä on täällä enemmänkin näin syysaikaan, jos vain lämmintä riittää. :)

      Poista
  19. Oi, kiitos Mäntylän Mummi! Käynpä heti kurkistamassa, mitä blogistasi löytyy. :)

    VastaaPoista
  20. Hih, olipas ahne vieras! Täällä on noita samoja, onko se nyt sitten sirkka vai katti, mutta kuitenkin. Alkuvuosina säikyin niitä kun ovat niin suuriakin, en ollut ennen tavannut siinä määrin kuin täällä saaressa. Metkoja ötököitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin melkoisia otuksia! :D Aikaisemmin eivät ole kuitenkaan ruokapöytään hyppineet. Nyt taitaa sirkkojen sirinä alkaa vaimeta, kun illat viilenevät kunnolla. Hyvää viikkoa sinulle Taru!

      Poista
  21. Olipa teillä ihana pöytävieras! Kuvasi olivat jälleen kauniita. Aurinkoista viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös ollutkin hauska kaveri! :) Kiitos Maria kommentistasi! Kaunista syysviikkoa myös sinulle! :)

      Poista
  22. No onpas teillä ollut vinkeä ruokavieras;) On siinä pikkusuu napsanut!
    Ja kyllä varmasti olisin minäkin juoksemalla mennyt kuvaa ottamaan purjeveneestä. Voin nähdä mielessäni hetken kauneuden. Kauniita ohikiitäviä hetkiä tällaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pikkusuu tosiaan napsasi. :) Nyt taitaa jo heinäsirkkojenkin siritys olla loppunut; ei tule tosin iltaisin oltua ulkona edes kuulostelemassa. Kauniit hetket ovat heikkouteni. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!