Follow my blog with Bloglovin

Tausta

maanantai 26. syyskuuta 2016

Saariston iltoja, aamuja ja vähän päivääkin

Syyskuu on tuonut mukanaan aikaisin pimenevät illat ja pitkään jatkuvan aamuhämäryyden myös tänne saaristoon. Iltojen pimeys on pimeyttä sanan varsinaisessa merkityksessä: vain valaistua kerrostaloa muistuttavat matkustajalaivat antavat hetkeksi valoa pikimustalle merelle. Tosin viikonloppuisin hämärtyvässä illassa seikkailee vielä jonkin verran huvi- ja purjeveneitä, joiden kulkuvalot pilkottavat silloin tällöin mukavasti saarten välistä. Muuten Airisrannan ikkunoiden takana pimeys on vastassa kuin musta seinä.


Joskus kummitukset meinaavat hiipiä mieleen, kun iltamyöhään huutelen kissoja ovenraosta sisälle. Tuntuu oudolta tuijottaa pimeyteen, kun mitään ei näy, ja silloin mielikuvitus alkaa laukata turhan kiivaasti. Vallankin, kun hiljaisuus oven ulkopuolella on täydellinen. Tuota käsittämättömän hiljaista maailmaa jaksan ihmetellä yhä vain, vaikka olemme täällä jo muutaman vuoden asustelleet. Omanlaistaan luksusta sekin.


Myös aamujen hämärtyminen jo elokuun puolen välin jälkeen yllättää minut joka vuosi. Tuntuu, että se tapahtuu aivan liian aikaisin. Toisaalta hämäränhyssyisinä syysaamuina saattaa bongata yllätysvieraita pihapiiristä. Viime viikolla valkohäntäpeuraemo oli tuonut vasansa rannalle juomaan, ja emo piti samalla tarkasti vahtia, ettei kukaan pääse yllättämään. Meille peuroista ei ole minkäänlaista haittaa, kun ei ole kasvimaita eikä muitakaan viljelyksiä tuhottavaksi.Ymmärrän, että kaikki eivät niitä pihoilleen toivo.


Välillä olen törmännyt tähän samaan parivaljakkoon keskellä päivääkin, viimeksi, kun vein talon päätyyn pyykkejä kuivumaan. Kellarisyvennyksestä noustessani katselin ajatuksissani rantasaunalle päin ja kääntäessäni silmäni taas kulkusuuntaa kohti olin saada sydänkohtauksen, kun kaksi jättimäistä hahmoa - jättiläisiltä ne tosiaan näyttivät - tuijotti pyykkitelineen luota suoraan minuun. Kiljahdin säikähdyksestä, ja siitäkös peurat saivat jalat alleen. Sekunnin ajan ehdittiin kuitenkin tuijottaa intensiivisesti toisiamme ennen kuin keskeytetty sieniateria sai jäädä niille sijoilleen. Jo aikaisemmin kesällä pääsimme yllättämään toisemme talon nurkan takaa. Kyllä sellaisessa tilanteessa sydän aina yhden ylimääräisen muljahduksen tekee. :)


Viikonloppuna kaadettiin vihdoin ja viimein saunan nurkalta, rannan tuntumasta, pystyyn lahonnut leppä. Pari vuotta sitten myrsky katkaisi sen latvaosastaan poikki, ja siihen se sitten unohtui. Takkapuiksikaan lahosta rungosta ei enää ollut, joten lauantai-illan viihdykkeeksi tehtiin kokko rantakivikkoon, jossa rungonpätkät poltettiin taivaan tuuliin.


Merenpuoleisella pihamaalla toinenkin laho runko odottaa kaatoa, mutta hankala paikka pihan poikki  ristiin rastiin menevien sähköjohtojen vieressä on siirtänyt urakkaa kerta toisensa jälkeen. Niinpä siinä kävi nytkin, ja lahopuu töröttää edelleen keskellä pihaa.


Isolla pihalla riittää kuitenkin karsittavaa, ja pienempiä puita kaadettiin vielä sunnuntaina lisää.
Ainakin sää suosi puunkaatohommia, sillä lämmintä oli lähes 18 astetta. Vielä kerran tänä syksynä saimme juoda kahvit terassilla ja nauttia kesäisen kauniista ja leppoisasta ilmasta.


Värit alkavat vähitellen vaihtua pihan puissa ihanan herkullisiksi. Tänään vaahteran väritys oli jo eilistä asteen koreampi. Tätä väriloistoa odotan joka syksy innolla.


-Airisrannan Päivi-

52 kommenttia:

  1. Aivan ihania kuvia ja tunnelmia! Peuroja harvoi pääsee noi läheltä katsomaan, kun ovat sen verran arkoja. Olet ollut onnekas, sydämentykytyksistä huolimatta, kun kohtasit nämä kauniit ja uljat eläimet niin läheltä.
    Täydellinen pimeys ja hiljaisuus on kyllä todella maagista. Vähän hymyilytti nuo kummitusjutut, kun olen itse samanlainen :)
    Vaikka tunnustan olevani enemmän kevätihminen, niin syksyn väriloisto on kyllä erityisen kaunista katseltavaa. Teillä on siellä upea vaihtuva maisemataulu ihailtavananne!
    Iloa tähän viikkoon ♥︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkoja peurat tosiaan ovat, enkä ole aikaisemmin sattunut huomaamaan, että ne olisivat olleet juomassa merivettä. Eläinrakkaana ihmisenä nautin näistä pihavieraista hirmuisesti. Eikö vain olekin jännä juttu, että pimeys nostaa karvat pystyyn, vaikka kuinka järjellä ajattelisi. Taitaa siinä olla jotain maagista, kuten sanoit. Kiitos Anu! <3

      Poista
  2. Upeat kuvat,niistä välittyy viihtyisä tunnelma. Vahtera on kyllä loistava ruskassaan,nautin ruskan loistosta. Toivottavasti ei tule kovia tuulia ja pudota lehtiä vielä maahan. Meillä vieraili hirvi, kymmenen vuotta sitten viimeksi käväisi. Kolmen peuran lauma käy lähes joka päivä. Väriloistoa syyspäiviin. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja-Leena! Ihan samaa minäkin toivon, etteivät lehdet kovin äkkiä putoaisi maahan. Pilvisenä päivänä tuntuu kuin aurinko paistaisi, kun kirkkaan värinen puu loistaa pihalla. Täälläkään ei ole nyt pitkään aikaan näkynyt hirviä, mutta näitä peuroja on mukava seurailla. Haikarakin oli rannassa viimeksi tänä aamuna. :)

      Poista
  3. On teillä niin upeat maisemat! Meilläkin on saatu nauttia jo kauan ihanista syyspäivistä pihahommia tehden. Vaahterat alkavat täälläkin olla loistossaan. Ystävälläni Espoossa kauriit tulivat joka päivä ihan lähelle ja joskus söivätkin pensasaitaa vähän liikaa.
    Meillä kesälampaat ovat olleet nyt syksyllä pellolla ja pihalla irrallaan. Vähän ovat karsineet kukkia ja pensaita, mutta ei kai pieni leikkuu haittaa. Eniten harmittaa, kun pääsivät alppiruusujen kimppuun ja söivät ensi kevään kukkanuput!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lampaat ovatkin mahtava nurmikonleikkurin korvike, varsinkin kun ne saisi ohjelmoitua kiertämään pensaat ja kukat. :) Ihanaa kuitenkin, että olette voineet ottaa kesälampaita. Edellisessä kodissamme naapurilla oli kesälammas, joka karkaili aina välilllä, ja yhtenä päivänä takapihalla olleesta orvokkilaatikosta oli jäljellä vain kukkavarret. Taisi olla ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. :D Kiitos Eeviregina!

      Poista
  4. Ihania syyskuvia. Nauratti tuo kohtaamisesi peurojen kanssa. Olisi itseltäkin päässyt kiljahdus, jos tuolla lailla yllättäisivät. :D Ehkä joskus niin käykin. Tonttimme läpi on ennen rakentamista kulkenut riistapolku. En tiedä kuinka paljon ovat häiriintyneet rakentamisesta, mutta toivon, että eläimiä jatkossakin näkyisi pihamaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti teilläkin peurat vierailevat, varsinkin jos niiden reitti on kulkenut tontin läpi. Näyttävät vaalivan samoja reittejä aika uskollisesti. Sitä ihmettelin, kuinka ne eivät sännänneet heti karkuun kuullessaan minun tulevan, siinä ne vain odottivat ja tuijottivat. No, järkytys oli sitten molemmin puolinen. :) Kiitos Sari kommentistasi!

      Poista
  5. Voi kuinka huikeat näkymät - vaikka pimeitä iltoja riittääkin. Maalla pienessä kylässä kasvaneena muistan hyvin ne syksyillat, kun oikeasti oli PIMEÄÄ. Ei paljon kättään pidemmälle nähnyt ja ainoat maamerkit kylätielläkin olivat talojen ikkunoista pilkottavat valot. 50-luvulla syntyneellä lapsella ei kylänraittia ollut katulampuilla siunattu :)

    Peuroja on meilläkin mökkisaaressa. Eka kohtaaminen oli toissakesänä yhtenä hämäränä elokuun iltana. Iso (uros?)peura tuli pihaan ja puoliso hätyytteli minut täydestä unesta katsomaan. En ollut silmiäni uskoa!
    Tänä kesänä törmättiin elokuisella marjareissulla. Ihmettelin pitkään läheltä kuuluvaa ikään kuin koiran haukuntaa ja mietin itsekseni, kuka kumma on päästänyt koiran irti tähän aikaan. Noh, yhtäkkiä se peura oli liki käden kantaman päässä, loikki kauhuissaan ohitseni ja "haukahteli" samalla varoitusääntä lajitovereilleen. Ällistys ja säikähdys oli molemminpuolinen! Siitä selvittyäni koitin puhella rauhoittavasti vakuuttaen, etten ole paha enkä vaarallinen, olkaa huoleti vaan, mahdutaan tänne metsään kaikki. Hiukan jälkeenpäin hymyilytti oma kauhistumiseni, mutta kohtaaminen oli niin yllätyksellinen ja eläin kuitenkin aika iso. Samalla selvisi, miksi mökkipihan pensaat on nykyisin keväällä "parturoitu" nätisti. Ensin ajattelin, että hirvet ovat olleet asialla, niitäkin seudulla on, mutta nyt arvelen, että peurathan siellä ovat töitä tehneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, osaan tosiaan kuvitella, millaista lapsuuden kylässäsi oli aikana ennen katuvaloja. Ei paljon kuoppia tiellä nähnyt. :) Kuutamolla se olikin sitten varmasti jo toista, ainakin lumisena talvena.

      Mielenkiintoinen tuo havaintosi peuran ääntelystä. Monesti olen itsekin kuulostellut siinä ovenraossa seisoessani koiran haukkumista muistuttavaa ääntä, ja olen ajatellut, josko se kuuluisi supikoiralle. Enpä ollut tähän mennessä ajatellut ollenkaan, millainen ääntely peuralla on. Hyvä huomio. Ja eikö vain olekin yllättävän suuri eläin tuo peura - ainakin, jos se on vastassa täysin odottamattomasti. Hymyilyttänyt minuakin on jälkeen päin oma äänellä varustettu sisäänhönkäys siinä tilanteessa. Kiitos Keekis kommentistasi!

      Poista
    2. En minäkään uskonut 'haukkua' peuran ääneksi, mutta yotubesta kaikki löytyy ;) kokeilepa kuunnella ja hämmästy. Terveisin entinen Keekeläinen, nykyisin kirjautuneena vaan tuttavallisemmin Keekis :D

      Poista
    3. No just, niinpä tosiaan. Juuri tuota ääntä olen pimeydessä kuunnellut, vaan enpä peuran ääneksi olisi arvannut. On kuulemma peuran varoitusääni youtuben mukaan. Sieltähän tosiaan kaikki löytyy. :) Kiitti vinkistä Keekis. :)

      Poista
  6. Kauniita kuvia jälleen sekä mukava lukea kuulumisia Airisrannasta :)

    VastaaPoista
  7. Käsittämätön tuttuuden tunne valtaa mieleni aina kun katselen lumoavan kauniita kuviasi ♫
    Katsoessa tuota viimeistä kuvaa on kuin istuisin rannalla ja lämmin syysaurinko vielä lämmittäisi ihoa villapaidan läpi ☺
    Meillä myös mökillä oli peuroja, mutta ne on joku pyydystänyt. Niitä oli mukavaa katsella kun sielä kirmasivat ☺

    Ihania syyspäiviä Sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, miten kiva kuulla, että kuvat herättävät sinussa sellaisia tunteita. <3 Minäkin aina salaa toivon, että peurat välttäisivät metsästäjien aseet; voisin melkein perustaa niille turvapaikan Airisrannan pihalle. :) Kiitos Ma-Te, kauniita ruskanhehkuisia päiviä myös sinulle!

      Poista
  8. Aivan ihana tuo toinen kuva! Tällaiselle kaupunkiasukkaalle tuo syrjäseutujen pimeys (ja hiljaisuus) on aina yhtä hämmentävä kokemus. Voin hyvin kuvitella, miten itselläkin lähtisi säkkipimeässä mielikuvitus laukkaamaan. Tai minun tapauksessani siihen taitaa riittää jo ihan vaan hämärä kesäyö! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Niin, kyllä tällaisen täydellisen pimeyden kokeminen on varmasti outoa aika monelle kaupunkilaiselle tai taajamassa asuvalle. Ja hiljaisuus se vasta erikoista onkin. Meillä on täällä hiljaisuuden retriitti omasta takaa. :)

      Poista
  9. Hui, mikä säikähdys :D
    Upeita kuvia, niin kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, osasivat peurat tosiaan säikäyttää oikein kunnolla. :D Kiitos Kati! <3

      Poista
  10. Mielettömän kaunista. Olet äärettömän taitava luomaan tunnelmia kuvin ja sanoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Marianne! <3 Kommenttisi lämmittää mieltä tosi paljon. :)

      Poista
  11. Upeita syyskuvia! Teillä on ihan omia peuroja kotieläiminä. :D Yhtenä iltana ajelin autolla kotiin, metsiköstä pellon poikki kulkevalla tieosuudella yhtäkkiä tajusin, että ihan vieressä juoksi peura samaan suuntaan. Hetken kuljimme vierekkäin, kunnes peura lähti juoksemaan pellon poikki. Jos olisin avannut ikkunan, olisin ylettynyt koskemaan. En kyllä kokeillut, sen verran hurjalta tuntui. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, meillä on ihan omat laiduntajat täällä. :) Ja aika läheltä sinullakin liippasi peuran kanssa kohtaaminen. Hämärässä autoillessa minua aina pelottaa, että peura tai hirvi hyppää eteen, mutta siltikin harmittaa, kun niitä aletaan metsästää. Kaksipiippuinen juttu. Mäyräkin tässä viime viikolla tallusteli tiellä muina miehinä vastaan - osasi sentään kulkea tien laitaa. :)

      Poista
  12. Todella kauniita kuvia, joissa käsinkosketeltava syksyinen tunnelma. Näissä silmä lepää.

    VastaaPoista
  13. Voi ihanuus näitä tunnelmallisia kuviasi ja kaunista kerrontaasi! ♥

    Syksyinen saariston syli on todella pimeä, mutta kaipaan sinne silti enemmän kuin minnekään muualle. Tulevana perjantaina toivon pääseväni kipparini kanssa katsomaan tähtitaivasta ulkosaaristoon, jossa kaupungin "valosaaste" ei himmennä sen loistoa.

    Valoa ja väriä syksyysi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, toivottavasti pääset nauttimaan tähtitaivaasta viikonloppuna. Ulkosaaristo on niin ihanaa Myrskyluodon Maijan maisemaa, jota itsekin rakastan valtavasti. Kiitos paljon Ansku ja kaunista syksyä myös sinulle! <3

      Poista
  14. Jälleen niin kodikasta ja kaunista. Niin nautin sinun kuvistasi ja tekstistäsi. On teillä siellä ihana oma rauha. En ihmettele, vaikka yllärivieraat saavat muljahduksia aikaan. Oikein ihanaa loppuviikkoa sinulle 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kauniista sanoistasi Kanneli! <3 Rauhallista meillä tosiaan on ja varsinkin näin syksyisin. Se on juuri sitä, mitä eniten arvostan Airisrannassa - oma rauhallinen maailma kaukana kaikesta. Kauniita syyspäiviä myös sinulle!

      Poista
  15. Miten kaunis onkaan saariston luonto ja maisema <3 Taivaanrannan punaisuus ja kynttilälyhty - ihana yhdistelmä!
    On teillä siellä aivan ihana asustella, vaikkakin sysimusta pimeys syksyllä ja talvella varmasti välillä herätteleekin mielikuvituksen laukkaamaan omia teitään. Syksyn äänimaisema on niin tavattoman hiljainen eikä kauriidenkaan hiljainen käyskentely sitä riko, joten eipä yhtään ihme, että niitä säikähdit. Olisin minäkin säikähtänyt!

    Niin tunnelmallisia kuvia saariston rauhasta, että melkein saatoin itseni kuvitella tuonne rantakalliolle istumaan ja syksyn kauneutta ihastelemaan :)

    Kaunista syyskuun loppua sinne teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että syksyinen saaristolaistunnelma välittyi sinullekin. Nyt sataa kaatamalla ja meri on harmaa, mutta kiehtovaa on sekin tavallaan. Kiitos Kaaru, samoin sinulle aurinkoisia syyskuun viimeisiä päiviä! <3

      Poista
  16. Saariston syksy on niiiiiin kaunis! Ihanaa loppuviikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on minustakin! :) Sitä jaksan ihailla vuodesta toiseen kyltymättä. Onneksi on neljä vuoden aikaa meillä täällä Suomessa. :) Kiitos Milla, samoin sinulle! <3

      Poista
  17. Ihanat kuvat, vieraat ja kuvistasi välittyvä seisahtunut ja odottava tunnelma.
    Tuon kummitusmaisen tunteen osaan kuvitella, niin säkkipimeä on syksyinen ilta ja yö saaristossa.
    Mukavaa loppuviikkoa! T.Maija myrskyluodolle.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos paljon Maija! <3 Todella mukava kuulla, että kuvista välittyy sellainen tunnelma. Niin, sinäkin saat kokea tuon läpäisemättömän pimeyden omalla myrskyluodollasi. Eikö olekin kiehtovaa! :) Mukavia syyspäiviä sinulle!

      Poista
  18. Voi Päivi, tiedän niin hyvin tuon säkkipimeän ja täydellisen hiljaisuuden aistit herkistävän vaikutuksen! :) Minäkin maalla melkein pidän jalan oven välissä portailla, kun ihastelen tähtiä, että pääsen nopeasti pujahtamaan sisälle, kun mörkö hyökkää. :)
    Aivan ihanat kuvat! Varsinkin tuo kakkonen.
    Uskon myös, että olet säikähtänyt peuroja tuossa tilanteessa. :) Ovat kyllä niin sironkauniit kuvissasi.
    Värikylläistä syksyn jatkoa Airisrantaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva, että löytyy muitakin, joita mörköajatukset välillä vaivaavat. Vaikka en pimeänpelkoinen muuten olekaan, joskus vain ajatukset karkaavat liikaa omille teilleen. :) Tähtitaivasta on kyllä ihana tuijottaa siitä ovenraosta, ja kuutamo se vasta upeaa katseltavaa onkin. Kiitos paljon Mirjam-Matilda! <3 <3

      Poista
  19. ihania kuvia! Rauha ja pimeys ovat omaa luksusta, täällä Espoossa niistä ei juuri saa nauttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Sussi! Niinpä, kaupungissa itsekin asuneena niitä osaa arvostaa aivan valtavasti. :)

      Poista
  20. Upeita kuvia, etenkin nuo ensimmäiset tunnelmakuvat. Se voikin olla, että saatte tänä viikonloppunakin juoda terassikahvit, ainakin meillä on lämmintä luvassa ja tuulikin taitaa taas hellittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä juotiin vielä kahvit terassilla! :) Aamulla tosin suunnittelin kantavani kalusteet varastoon - onneksi en tehnyt sitä. Tuuli oli tosin melkoinen, mutta auringossa oli kiva istuskella. Toivotaan teillekin terassikelejä, vaikka lokakuuta jo eletäänkin. :)

      Poista
  21. Ihania tunnelmia... Meille peurat olisivat tervetulleita, mutta tonttia ympäröivä aita estää heidän tulonsa. Aita on taas pystytetty sen vuoksi, että koira malttavat pysyä omalla tontillaan :). Tessu on nuorena kerran lähtenyt peurojen perään ja toisen kerran pupun.
    Meilläkään ei ole katuvaloja, mikä on oikeastaan ihana asia tässä valosaasteiden kyllästämässä maailmassa. Tosin, en itse ole sen parempi.. Joulun tullen tykkään ripustaa pihakuuseen kynttilät yms. Oma mielikuvitukseni on joskus myös aikamoinen..koetan pitää sen kurissa, jos olen illalla koirien kanssa ulkona ilman puolison tuomaa turvaa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aita säästää varmasti turhista huolista koirien kanssa. Onpa mukava kuulla, että tekin voitte ihailla tähtitaivasta ja kuutamoa ilman ylimääräisiä valoja. Minäkin tykkään laittaa jouluvaloja, ne suorastaan kuuluvat asiaan. Mutta nehän eivät mitään valosaastetta olekaan, vai kuinka? ;) Hämyisiä iltoja sinulle!

      Poista
  22. Ihanaa taas piipahtaa täällä:)
    Kyllä tuo pimeys taidetaan nykyisin laskea luksukseksi, koska niin paljon puhutaan valosaasteesta. Tähtitaivas ei kaupungin valoissa näytä samalta kuin luonnollisessa pimeydessä. Niin kauniita kuvia <3
    Suloista sunnuntain jatkoa sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, juuri tähtiä ja kuuta on aivan mahtava ihailla täällä luonnon keskellä. Tulevat vanhat kortit ja taulut mieleen, kun taivasta katselee pimeydessä. Kiitos SisustEllen, mukava kun piipahdit! :)

      Poista
  23. Ihana ruska ollut tänä syksynä. Nytkin istun ja katselen ikkunasta vastarannan ruskaa,mitä aurinko vielä kirkastaa. On jo lokakuu ja vielä tänään pystyi paistattelemaan päivää huvilamme terassilla. Kyllä syksy voi olla kaunis ja kauniita ovat sinunkin maisemasi peuroineen. Luonto antaa paljon! Nautitaa pimenevistä illoista vaikka kynttilän loisteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon kauniista viestistäsi! Juuri samaa kauneutta ihailin taas tänään, kun vaahterat loistivat upeissa värisävyissään kirkkaassa auringonpaisteessa. Nimenomaan, luonto antaa todella paljon, jos sen kaiken vain tajuaa ottaa vastaan. Mukavan hämyisiä kynttiläiltoja sinulle!

      Poista

Kiitos kommentistasi!