Follow my blog with Bloglovin

Tausta

maanantai 30. marraskuuta 2015

Kohti joulua haasteen kera

Airisrannassa on alettu laittaa joulua, vaikka ensimmäinen adventtisunnuntai tuli melkein yllättäen. Olin mielessäni kuvitellut sen vasta viikon päähän. Lauantai-iltapäivänä ehdittiin sentään hakea kyntteliköt varastosta koristamaan ikkunoita, ja pihakin sai sunnuntaina hieman lisävalaistusta. Varsinainen joulukauden avaus koettiin kuitenkin perjantai-iltana, jolloin olimme kuuntelemassa jo perinteeksi tullutta joulukonserttia Turun Mikaelinkirkossa. Kun yli kolmisataapäinen lahjakkaitten nuorten laulajien ja soittajien joukko esitti rakkaimpia jouluisia säveliä, kylmät väreet hiipivät vängällä selkäpiitä pitkin. Tuosta  Puolalan yläkoulun ja Puolalanmäen musiikkilukion iki-ihanasta konsertista alkaa Airisrannan joulu.


Sunnuntaiaamuna sytytettiin ensimmäinen adventtikynttilä. Pojan aikanaan koulussa tekemä adventtikynttelikkö on jo vuosikausia koristanut kotiamme ja joka joulu on yhtä ihanaa kaivaa se esille vanhasta äitiyspakkauslaatikosta, jossa joulukoristeita säilytetään. Joulukoristeet ja muut joulunajan perinteet ovat niitä asioita, joita ei hevillä halua muuttaa, vaikka asuinpaikka muuttuisikin. 

Talvi tuli ja meni meilläkin, ja melkein koko viikonlopun myrskysi jälleen reippaasti. Lauantaina jopa sähköt katkesivat aikaisin aamulla ja olivat pari kolme tuntia poissa. Heti ylös noustuamme sytytimme tulet kakluuneihin ja keittiön pikkuruiseen hellaan, jotta lämmin ei karkaisi sähkökatkon aikana. Samalla verannan ikkunoiden kynttelikköihin sytyteltiin kynttilät valoa ja lämpöä antamaan. Aamukahvit saatiin kuitenkin jo tavalliseen tapaan, eikä sähköttömyys ehtinyt aiheuttaa minkäänlaisia ongelmia Airisrannassa.


Tuuli on vieläkin puhaltanut raivokkaasti  nurkissa, ja sade rummuttanut ikkunoita. Nyt vesi on noussut kauas nurmikolle talomme edustalla, ja vaahtopäät tyrskyävät venevajan päädystä tielle katkaisten kulun laiturille. Sisällä on ollut kuitenkin mukavan leppoisaa ja ikkunasta on ollut turvallista katsella myrskyn raivoa. Ensimmäinen taatelikakkukin paistui sunnuntaina sateen ropistessa ja ehti sopivasti iltapäivän kahvipöytään.

Alla olevat kuvat ovat osittain viime viikolta, jolloin Airisrannassakin saatiin nauttia häivähdys lumesta. Talvista venevajakuvaa katsellessa voi kuvitella, kuinka tämänhetkinen myrsky puolestaan heittää tyrskynsä laiturille ja vajan päätyyn.



Jo pari viikkoa sitten sain Villa Mezzon Anulta haasteen elämän syvällisistä kysymyksistä. Kiitos haasteesta, Anu! Kysymykset eivät olekaan mitään pintaraapaisujuttuja vaan vaativat melkoista pohdintaa ja itsetutkailua, mikä onkin välillä ihan tervetullutta tähän arjen jatkuvaan pyöritykseen.

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Olen kiitollinen siitä, että olen uskaltanut elää oman näköistäni elämää. Tällaiselle turvallisuushakuiselle ihmiselle se ei nimittäin ole ollenkaan itsestään selvää. Elämä kuitenkin näyttää kantavan, kuten kulunut fraasi toteaa. Toki kiitollisin tälläkin hetkellä olen läheisistä ihmistä eli omasta perheestäni. Elämää ilman heitä en osaisi edes kuvitella. Ja tottakai terveys on asia, joka on monien muiden asioiden perusta eikä todellakaan mikään itsestään selvyys. Siksi arvostan muun muassa yhteiskunnan tarjoamia ennalta ehkäiseviä joukkotutkimuksia esimerkiksi meille naisille. 




2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?

Mitään niin suurta virhevalintaa en ole elämässäni tehnyt, että sitä hirveästi katuisin.  Sen sijaan, kun katson taakse päin elämässäni ja nuorta Airisrannan Päiviä, toivoisin, että hän olisi aikanaan luottanut itseensä paljon enemmän. Aivan turhaan olen jättänyt käyttämättä monia mahdollisuuksia vain siksi, että olen ollut liian epävarma kyvyistäni ja aliarvioinnut itseäni. No, tästä otan nyt julkisesti opikseni ja lupaan tarttua kaikkiin eteen tuleviin haasteisiin, olivatpa ne sitten pieniä tai suuria.

Aamulenkiltä adventtisunnuntaina
3. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Elämä on tässä ja nyt, ja siksi jokaisen päivän pitäisi olla elämisen arvoinen. Elämässä on paljon asioita, joihin itse voi vaikuttaa, mutta paljon myös niitä, joille ei voi mitään, vaikka kuinka haluaisi. Elämän tarkoitus on ylläpitää elämää, ja siihen voi jokainen meistä vaikuttaa ainakin vähäiseltä määrin omilla valinnoillaan. Ilman luontoa ei ole meitä ihmisiäkään. Ehkä tärkeintä elämässä on kuitenkin se, että olemme ihmisiä toinen toisillemme.



Haasteen taustoista ja sen säännöt:

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.
Here are the rules for the Starlight Blogger Award:
1. Thank the giver and link their Blog to your post. 
2. Answer the 3 questions given to you. 
3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you. 
4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.



Tällä kertaa en haasta ketään erityisesti, mutta jokainen varmasti miettii tahoillaan elämän suuria kysymyksiä ihan muutenkin, varsinkin nimenomaan näin joulun alla.





Mukavaa joulukuun ensimmäistä viikkoa!


-Airisrannan Päivi-



36 kommenttia:

  1. Niin kauniita kuvia jälleen Airisrannan idyllistä. Ihana postaus kaikkinensa. Elämää suuremmat kysymykset mietityttävät aina silloin tällöin ja kuten sanoit, usein näin joulun alla niitä tulee mietittyä enemmän ehkä kuin muulloin. Joulun rauhallisessa tunnelmassa on aikaa kai aikaa itsetutkisteluun. Ja kyllähän ihan joulun sanomakin herättää pohtimaan niitäkin syvällisempiä asioita.
    Meilläkään ei ole enää lunta vaikka useamman viikon ajan sitä maassa olikin. Jospa sitä sataisi vielä ennen joulua.
    Ihanaa, tunnelmallista viikkoa ja joulun odotuksen aikoja Airisrantaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi mukava kuulla, että pidit. Kiitos Kaaru! Vaikeita asioita mietittäväksi, mutta ihan hyvä pohtia elämää suurempiakin asioita aina välillä. Voi, onko teiltäkin lumet häipyneet, harmi! Nyt vain peukut pystyyn, että sitä ehtisi sataa vielä ennen joulua ja varsinkin jouluksi. :)

      Poista
  2. Tunnelmallista ja kaunista. Tuo viimeinen kuva on niin ihana. Taatelikakku-kuvakin on niin suloisen perinteinen. Äitini teki ennen taatelikakun jouluksi. Viime vuosina hän on luopunut tästä perinteestä. Pitäisikin ehdottaa, jospa hän tekisi sen tai vastaavan kuitenkin tänä vuonna. Joulusta pitävänä ihmisenä innostuin tekemään blogiini kalenterin, jonka ensimmäin luukku avautuu siis huomenna :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos Ninnu! Kiva kuulla, että tykkäät kuvistani, kun itse olet aivan upea taiteilija. Taatelikakusta on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut itselleni sellainen "joulunodotusleipomus" ja nimenomaan ihan perinteisellä reseptillä tehtynä. Kiva, kun vinkkasit joulukalenteristasi. Tulen taatusti kurkkaamaan. :)

      Poista
  3. Voi että miten mä aina ihailen näitä sinun kuviasi!! Ja taas mietin, miten ihanaa siellä varmasti on kun merellä myrskyää... takat ja kynttilät ja tuulen ulvonta, ah!!

    Ihanaa joulun odotusta sinne! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heli, ihanasta kommentistasi! <3 Myrsky on ihanaa, kunhan saa istua sisällä. Ja tosiaan, täällä tuuli ulvoo kunnolla ja katto paukkuu. Joskus vain pelottaa, että katto lähtee kokonaan irti. Kiitos samoin sinulle, mukavaa joulunalusaikaa myös sinne! <3

      Poista
  4. Niin viisaita sanoja taasen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos paljon Mimiplato! Tosi mukava kuulla. :)

      Poista
  5. Olipa ihana, että otit haasteen vastaan :) Onneksi elämän mittaisella matkalla on mahdollisuus ottaa opiksi eletystä elämästä ja rohkaistua tekemään uusia juttuja. Oman näköisen elämän eläminen ei ole kuitenkaan ihan itsestään selvä juttu. Tämän päiväisessä Positiivareiden ajatusten aamiaisessa todetaan, että "Paras tapa suhtautua muutokseen
    on auttaa sitä syntymään."

    Kauniita ja tunelmallisia kuvia olet kuvaillut. Täällä tuuli vinkuu nurkissa - voi vain aavistella, millainen myräkkä siellä on.
    Vielä vajaa kuukausi ja sitten päivät alkavat pidentyä!
    Iloa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava haasteeseen oli vastata, vaikkakin ehdinkin paneutua siihen vähän viiveellä. Niin, nyt vuosien jälkeen katsoo viisaampana monia asioita eletystä elämästä ja ainoa, mitä voi tehdä on yrittää ottaa opikseen, ja toitottaa lapsilleen, että älkää te tehkö samoin kuin minä, vaan olkaa jo alusta lähtien viisaampia. :)

      Minullekin tulee Positiivarit, on tullut jo usean vuoden ajan. Sieltä löytyy kyllä viisaita ajatuksia ja voimaannuttavia lauseita. Tänään en tosin ole ehtinyt käydä vielä lukemassa postia. Kiitos Anu! <3

      Poista
  6. Aivan ihana tuo poikasi tekemä kynttelikkö ja miten ihana ajatus säilyttää joulukoristeita äitiyspakkauksessa!
    Hyviä ja viisaita vastauksia olet antanut elämän isoihin kysymyksiin. On todella miellyttävää lukea sinun kirjoituksia - niiden takana on tasapainoinen ja lämmin ihminen - niin aitoa!
    Joka ikinen kerta kuvasi jaksavat hämmästyttää - oletko kenties harkinnut valokuvaajan uraa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyntteliköstä on tullut yksi rakkaimmista jouluesineistä. Se on yksinkertaisuudessaan kaunis ja hellyttävä. Voi kiitos, Mia, lämpimistä sanoistasi, aivan häkellyn moisesta. Kuvia on kiva ottaa ja ne ovat inspiraationa postauksille. Pimeys on vain hieman haastavaa. Mutta onhan se ihana kuulla, että tykkäät niistä! <3 <3

      Poista
  7. Löysin vasta ihanaan blogiisi ja liityinkin heti seuraajaksesi.Kyllä teillä on unelmapaikka asua, ah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Mirjam-Matilda! Mukava, että liityit lukijaksi, lämpimästi tervetuloa! <3

      Poista
  8. Toden totta osuva ajoitus - joulun alla on hyvä hiljentyä pohtimaan elämän tarkoitusta. Mikä suuri kysymys... kyllä sille ainakin kerran vuodessa voi aikaa uhrata, kun ulkonakin myrsky pauhaa. Loppujen lopuksi sitä on maailman onnellisin, kun on vain tyytyväinen ihan perusasioihin. Minullekin perhe on ehdottomasti se kaikkein tärkein, joten jaan mieluusti pohdintasi täällä nyökkäillen :). P.S. Mikä ihana, vino venevaja. Se kuuluu niin tuohon maisemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä elämän suurille asioille ja kysymyksille kannattaa aina välillä uhrata aikaa. Liian harvoin niitä loppujen lopuksi tulee kunnolla mietittyä. Ja ihan totta, perusasiat ovat kuitenkin tärkeimpiä elämässä. Niitä pitäisi vain osata arvostaa paljon enemmän.

      Venevaja-ressukka miettii varmasti, mihin suuntaan kupsahtaisi. Jospa se jaksaisi siihen saakka, kunnes saisimme draivin päälle sen kunnostamiseksi. Mutta kun se navettakin odottaa... :)

      Poista
  9. Nämä sinun kuvasi ovat niiiiiin ihania, tunnelmaa täynnä <3

    Vastauksistasi löytyy monta elämän viisautta, jotka itsekin
    allekirjoitan.

    Oikein ihanaa joulukuun alkua Villa Airisrantaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Teija ihanasta kommentista! <3

      Mukavaia joulukuun päiviä myös sinulle!!

      Poista
  10. Minä myös ihastelemassa upeita kuviasi. Kyllä täällä muiden blogeja lukiessa pääsee joulun odotuksen tunnelmaan, vaikka lumi onkin päättänyt pysyä näiltä omilta kulmilta pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että kuvat viehättävät. Kiitos paljon Satolan Emäntä!

      Toivotaan, että jouluna maa olisi valkoinen, vaikka edes hetken. Se toisi oikean joulumielen ja -tunnelman.

      Poista
  11. Tykkään niin kuvistasi ja niiden tunnelmasta!
    Ihanaa joulun odotusta Airisrantaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Marliska! Ihana kuulla. Mukavia joulukuun päiviä myös sinulle! :)

      Poista
  12. Todella kauniita kuvia ja tunnelmia! Ja hyvin pohditut vastaukset!

    Hyvää joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Sussi! :) Mukavia joulukuun päiviä myös sinulle!

      Poista
  13. Voi kun onkin taas kauniita kuvia :-) . Aivan ihastuttava poikanne tekemä adventtikynttelikkö. Niin mukavia tuollaiset perinteet<3. Mukavaa joulukuun alkua sinulle:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kanneli! :) Perinteet kuuluvat minusta jouluun ihan ehdottomasti. Muuten joulu ei tunnu oikealta. Siksi vanhat, vähän kulahtaneetkin koristeet ovat niin tärkeitä. :) Mukavaa joulun odotusta myös sinulle!

      Poista
  14. Tunnelmallisia ja kauniita kuvia. Elämän suuret kysymykset kyllä pohdituttavat välillä enemmän ja välillä vähemmän. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että elämä on tässä ja nyt. Siksi pyrinkin nauttimaan joka päivästä ja olemaan kiitollinen siitä mitä minulla on, enkä sure sitä, mitä minulta kenties puuttuu. Tunnen olevani rikas, kun saan ja voin nauttia omasta perheestäni.
    Mukavaa joulun odotusta sinne Airisrantaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Niin juuri, miksi pilata elämä haikailemalla siitä, mitä ehkä puuttuu ja samalla unohtaa se kaikki hyvä, mitä omassa elämässä on. Loppujen lopuksi niin pienet asiat tekevät onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Kiitos, sitä samaa myös sinulle! :)

      Poista
  15. Jälleen ihania kuvia ja kiinnostavia sanoja. Välillä meitä koetellaan onnettomuuden, sairastumisen tai jonkun muun katastrofin muodossa ja tulee mietittyä näitä syntyjä syviä. Mutta kaikesta selvitään aikaa myöten.
    Minullakin on vanhat joulukoristeet tallessa, osa on joka vuosi kuusessa ja esillä, osa tallessa. Eihän niitä voi hävittää!
    Ekat joululeivonnaiset täälläkin tehty ja maisteltu, tästä se alkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeviregina! :) Totta, kukaan ei varmasti kolhuitta elämästä selviä.

      Joulukoristeita kertyykin vuosien mittaan ihan kunnioitettava määrä, kun aina välillä hankkii jotain pientä uutta. Nyt minua harmittaa, etten tajunnut aikanaan ottaa talteen mummulta jääneitä tosi vanhoja koristeita. Mukavaa joulunalusaikaa sinulle! :)

      Poista
  16. Voih, kirjoitat niin hyvin, että teksteistäsi voi haistaa ja kuulla meren <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi Outi, ja lämpimästi tervetuloa lukijaksi! <3 Tulen piipahtamaan vastavierailulle blogiisi pikapuoliin. :)

      Poista
  17. Aivan mielettömiä tunnelmia Airisrannassa talven kynnyksellä, ja olipa mukava lukea sinun vastauksiasi <3 Luonto osaa olla niiiiin todella kaunis tähänkin aikaan vuodesta, tai onko se vain meri joka sen tekee...Puolalanmäessä itse koulua käyneenä voin kuvitella vain mitkä tunteet perinteinen joulukonsertti sinussa aikaan saa...Muistan ne konsertit nyt vielä vuosien vuosienkin päästä. Voi miten haluaisin kokea sen uudelleen...ehkä ensi joulunalusaikaan...

    Toivottavasti teillä selvitään pahemmitta vaurioitta viikonlopuksi luvatusta myrskystä. Lämpöistä viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milla! <3 Voi, miten kiva sattuma, että olet itsekin käynyt Puolalanmäen lukiota. Myös meidän tyttö opiskeli siellä ja sitä kautta löysimme nämä ihanat konsertit. Ehkäpä tosiaan ehdit sinne ensi vuonna nauttimaan tunnelmasta. :)

      Vielä myrsky ei ole tänne saapunut, kun tässä perjantai-iltana tätä naputtelen. Toivotaan, että ainakin sähköt pysyisivät toiminnassa tällä kertaa. Ihanaa viikonvaihdetta myös sinulle!

      Poista
  18. Kauniita ja rauhoittavia kuvia. Ja pidän myös tavallasi tärkeimpänä sitä, että olemme ihmisiä toinen toisillemme! Hyvin sanottu♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hyvä Mieli! <3 Mukava kuulla, että ajattelet samoin. Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle!

      Poista

Kiitos kommentistasi!