Follow my blog with Bloglovin

Tausta

perjantai 2. lokakuuta 2015

Syksyn haikeutta ja tunnustus

Kummallinen haikeus valtaa mielen aina näin syksyisin. Tuo tunne konkretisoitui taas viime sunnuntaina, kun istuskelin päiväkahvin jälkeen verannalla mietteissäni ja yhtäkkiä kuulin kymmenien kurkien voimakkaan huudon talomme yläpuolelta. Siinä samassa ryntäsin ulos ja näin, kuinka iso kurkiaura lensi juuri pääni yläpuolelta kohti merta. Ne nousivat koko ajan ylemmäksi ja hakivat sopivia ilmavirtauksia vauhdittaakseen matkaansa. Hetken kuluttua kuului jälleen voimistuvaa huutoa, ja toinen suuri kurkiaura lähestyi Airisrantaa. Muutamien minuuttien aikana sadat kurjet ylittivät talomme.



Olin odottanut niitä ja tiesin, että ne saisivat huudoillaan palan nousemaan kurkkuuni. Sinne ne taas menivät, jonnekin kauas ja veivät yhden kesän mennessään. Toivotin niille mielessäni hyvää matkaa. Harmaa sunnuntai-iltapäivä oli kuin tehty haikean tunnelman kulissiksi.






Vaikka viime sunnuntaina oli näin haikeat tunnelmat, aurinko on paistanut sen jälkeen ihanasti eikä syksyn synkkyydestä ole ollut tietoakaan. Tänäänkin eri puolilla Suomea taitaa myrskytä, mutta meillä täällä meren rannassa on hyvinkin rauhaisaa. Eilen, kun myrskyyn varauduttiin parantamalla purjeveneen kiinnityksiä, venevajassa odotti yllätys. Soutuveneruppanamme oli uponnut kokonaan jo ennen ensimmäistäkään syysmyräkkää. No, saatiinhan se sieltä ylös kunnialla.

Alla olevat kuvat verannalta osoittavat, kuinka aurinkoisissa ja valoisissa tunnelmissa täällä on tätä perjantai-iltapäivää vietetty. Muut kuvat ovat parin viikon sisällä napsittuja.



Kurkien lisäksi toinen asia, joka kertoo syksyn saapuneen Airisrantaan ovat kuistin pariovet, jotka on jälleen jokin aika sitten suljettu. Kolea pohjoistuuli on puhaltanut välillä melkoisesti, ja silloin kuisti toimii suljettuine ovineen lämpöpatterina muuhun taloon. Vieläkään ei ole kuitenkaan siirrytty varsinaiseen lämmityskauteen. Isoista ikkunoista auringon lämpö pääsee ihanasti sisälle, ja tänäänkin kirkas aurinkoinen sää  on saanut kärpäset pörräämään verannalla. Syksyn tullen ne ovat taas nimittäin löytäneet tiensä sisälle.

lasiveranta


Viikko sitten sain Liebster Award -tunnustuksen Mäntylän Mummilta Mäntylä-blogista. Kiitos tunnustuksestasi ja haasteesta, Mäntylän Mummi! Palkinnon kuvake löytyy blogini sivupalkista.

Palkinnon säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Ja tässä ovat Mäntylän Mummin kysymykset, joihin parhaan kykyni mukaan yritän vastata.

1. Runoa vai proosaa?

Ehkä olen enemmän proosaihminen, tosin senkin lukeminen on viime aikoina ollut vähäistä. Liekö tämä blogimaailma nielaissut niin mukaansa, että kirjojen lukemiselle ei ole enää ollut kovinkaan paljon aikaa. Yleensä luen iltaisin sängyssä ennen nukkumaan menoa. Mutta toki kaunis runo puhuttelee aina ja antaa ajattelemisen aihetta.

vanha astiakaappi, valkoinen sisustus,


2. Kesä vai talvi?

Kesä ja varsinkin kevät, kun luonto puhkeaa loistoonsa on yksinkertaisesti ihanaa aikaa. Talvikin on ihan mukavaa pieninä annoksina, mutta liian pitkä ja kylmä talvi ei niinkään houkuttele. Jouluna sentään pitää olla kunnon kinokset lumituiskuineen.

3. Aamu vai ilta?

Minusta on ihanaa, jos herään aikaisin aamulla pirteänä, sillä rakastan rauhallisia aamuja. Tuntuu, että päivä menee kokonaan hukkaan, jos nukkuu myöhään. Toisaalta iltaisin tulee useimmiten valvottua aivan liian myöhään, sillä aina tuntuu olevan meneillään jotakin mielenkiintoista tekemistä. Siispä liian pitkiksi eivät yöunet ainakaan veny, kun ei milloinkaan malttaisi nukkua.

4. Onko lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?

Mielenkiintoinen kysymys. Nykyisessä elämäntilanteessani voisin sanoa, että se on puoliksi täynnä, mutta kyllä se on joskus tuntunut olevan aika lailla tyhjäkin. Taidan olla tässäkin suhteessa sellainen sekä että -ihminen. Ehkä kuitenkin useimmiten yritän ajatella asioiden hyviä puolia, ja tunnen kiitollisuutta monista asioista elämässäni. Onnellisuutta voi tuntea käsittämättömän pienistä hetkistä. Kukapa uskoisi, että onnentunne saattaa vallata vaikka niinkin arkisessa puuhassa kuin ripustaessani pyykkiä ulos kuivumaan. Uskotteko, että useimmiten nautin siitä.

5. Kukkia vai kynttilöitä?

Sekä kukat että kynttilät ovat minulle tärkeitä. Nytkin syyshämärissä kynttilät kuuluvat iltoihin, tulevista talvipäivistä puhumattakaan. Kukat piristävät puolestaan aina, ja niitä on ilo saada vaikkapa mieheltä yllätykseksi. Sitäkin tapahtuu aika usein.




6. Aurinko vai takkatuli?

Kyllä Mäntylän Mummi laittoi nyt vaikeita kysymyksiä, kun en kertakaikkiaan osaa yhdestäkään valita vain toista. Kukapa auringosta luopuisi, mutta en luopuisi takkatulestakaan. Kakluunit kuumottavat kohta täysillä, ja se tunnelma, jonka ritisevä elävä tuli levittää huoneeseen on turvallisen kotoisa. Silloin on ihana kaivautua sohvalle viltteihin ja vain nauttia olostaan.

7. Työ vai vapaa-aika?

Se elämäntapa, jonka valitsimme Airisrantaan muuton myötä tarkoittaa sitä, että työtä ja vapaa-aikaa ei välttämättä voi erottaa toisistaan. Se sopii meille ja olemme onnellisia, että uskalsimme heittäytyä siihen. Sellainen, joka arvostaa säännöllisiä tuloja ja taloudellista turvallisuutta, ei varmasti ymmärrä valintaamme.

8. Punainen vai valkoinen?

Molempia värejä tarvitsen sekä vaatetuksessa että yksityiskohtina sisustuksessa. Molemmissa on valtavasti eri sävyjä, joista aina löytyy sopiva tilanteen mukaan. Eihän kaiken tarvitse olla vitivalkoista tai kirkkaanpunaista.



9. Eniten harmittaa?

Harmituksen aiheita elämässä tietysti riittää, mutta mitään kestoharmitusta minulla ei ole. Loukkaavan käyttäytymisen tai sanojen kohteeksi joutuminen on tietysti harmittavaa ja aiheuttaa pahaa mieltä niin minulle kuin varmasti useimmille muillekin ihmisille.

10. Parasta elämässä?

Parasta elämässä on se, että tuntee olonsa tyytyväiseksi. Mitä muuta voi elämältä toivoa kuin että saa aamuisin herätä hyvällä mielellä uuteen päivään. Ja toisaalta on ymmärrettävä sekin, että aina elämä ei hymyile, mutta sekin kuuluu elämään.


11. Suurin toiveesi?

Olen onnellinen, jos saan elää terveenä tasapainoista tavallista arkea. Samaa toivon läheisilleni. Mitään muuta en  tarvitse.




Taas olen liian laiska laittamaan haastetta eteenpäin, vaikka ihania blogeja olisi vaikka millä mitalla. Joten jos joku kaipaa viikonlopuksi tekemistä, hän ottakoon tästä kysymykset pohdittavakseen ja kertokoon aatoksensa meille kaikille omassa blogissaan.


Ihanaa syksyistä viikonvaihdetta kaikille!

-Airisrannan Päivi-





40 kommenttia:

  1. Voi en kestä tuota viimeistä kuvaa, se on niin idyllinen ja tunnelmallinen. Vene laiturissa kruunaa kaiken. Ja kuvat teiltä sisältä ovat kuin runoutta :). Kuistin ovien sulkeutuminen on varmasti sellainen symbolinen ele, että väkisinkin kääntyy ajatukset taas jonkin vaiheen loppuun, ymmärrän hyvin.

    Saanko kysyä, onko tuo teidän kaunis lattia sävyltään valkoinen vai vaalean harmaa? Mietin itse lattiamaaleja ja mitä vaaleampi, sen ihanampi, mutta samalla pohdituttaa puhtaanapito. Nyt meillä on kuistilla valkoinen lattia ja mökissä siniharmaa. Molempiin olen tyytyväinen, mutta onhan se vaalea vähän arka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos kauniista sanoistasi, Pilvi! Kyllä kuistin ovien sulkeminen toivottaa tavallaan syksyn tervetulleeksi; nyt on sen vuoro astua kuvaan ja talon elämään.

      Lattia on vaalean harmaa. Itse pidän siitä, koska se on valoisa, mutta ei liian hankala lian kannalta. Toisaalta vaaleassa lattiassa näkyvät tummat roskat ja tummassa taas vaaleat villakoirat, joten puolensa kummallakin. :)

      Poista
    2. Kiitos! Vaalean harmaa kuulostaa hyvältä ratkaisulta ja olet oikeassa, että olipa lattia sitten tumma tai vaalea, joku ongelma roskiin aina liittyy :).

      P.s. ja edellisessä viestissäni ylistin siis tuota viimeistä rakennuksista otettua, eli venevajakuvaa, ilmaisin vähän epäselvästi itseni, mutta ehkä ymmärsitkin!

      Poista
    3. Ole hyvä vain! :) Juu, arvasin kyllä, mitä kuvaa tarkoitit. Minustakin aamupäivän aurinko paistaa siinä suloisesti ja saa koko paikan hehkumaan. :)

      Poista
  2. Syksyssä on kyllä tiettyä haikeutta. Minulle myös juuri lintujen muutto lämpimimmille vyöhykkeille aiheuttaa haikeutta. Olen kuitenkin niin kevätihminen. Syksyn ruska on kaunis ja kuulaat syyspäivät ovat ihania.
    Olet jäleen laittanut ihania pilkahduksia kodistanne ja pihapiiristä. Kaunista :)
    Nostan teille hattua myös tuosta tehdystä irtiotosta - taidatte elää onnellista aikaa.
    Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu! <3 Syksy on tavallaan luopumisen aikaa, ja pois lähtevät linnut jotenkin pukevat sen konkretiaksi. Kurkien huuto varmasti lisää haikeuden tuntoa. :) Mukavaa viikonvaihdetta myös sinulle!

      Poista
  3. Aina yhtä ihana lukea juttujasi, vaikka mukana oli hieman haikeutta. Ihana kun kerrot tuntemuksistasi!
    Teidän koti on kuin jostain sadusta, voiko olla noin kaunista!
    Ihanaa kun olette uskaltautunut heittäytyä sellaiseen elämään mitä itse haluatte, arvostan! Ja kaikesta päätellen - olette onnellisia :) Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan olla tunteellinen siili. :) Kiitos paljon Mia ihanista sanoistasi - ylisanoistasi.;) Mukavaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  4. Hieno postaus.
    Minäkin ihailen Airisrannan kauneutta ja upeita kuviasi.
    Aurinkoista syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Marliska! <3 Mukavia syyspäiviä myös sinulle!

      Poista
  5. Syksy on luopumista monessakin suhteessa. Niin totta, että talveen valmistautuva kuihtuva luonto kaikessa kauneudessaankin herättää voimakkaan tunnemyrskyn. Lähes äänettömät lintujen lentoharjoitukset tuottavat lopulta tulosta ja suuressa aurassa ne suuntaavat kohti etelää. Miten kaihoisaa! Kesästä luopuminen tuottaa suunnatonta ikävää erityisesti niinä harmaina sadepäivinä. Onneksi on näitä kauniita syyspäiviäkin suotu, niin kuin täällä meillä tänäänkin. Pääsee nopeammin kesän ikävän yli! Niin upeita kuvia olet ottanut <3 Airisrannan kauneus on aivan omaa luokkaansa. Ainakin kuvista välittyvä tunnelma on aivan sadunomaista. Oikein ahmin näitä tunnelmia taas enkä oikein malttanut ensin tekstiä edes lukeakaan vaikka lahjakas tarinankertoja oletkin! Aurinkoisia lokakuun päiviä Airisrannan idylliin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy on siinäkin mielessä vähän ristiriitainen, että vaikka se on luopumista monesta asiasta, se on myös uusien asioiden aloittamista esimerkiksi harrastuksissa. :)

      Kiitos Kaaru ihanista sanoistasi! <3 Mukavia syyspäiviä myös sinulle!

      Poista
  6. Oli kiva lukea vastauksiasi haasteen kysymyksiin. Varmasti sykähdyttävä vaikkakin haikea elämys tuo kurkien ylilento. Kertoo konkreettisesti kesän olevan ohi ja syksyn jo pitkällä.

    Tunnelmalliset ja kauniit kuvat kodistasi ja rannalta. Erityisesti kolmanneksi alin viehätti minua.

    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon nainen.kuvastimessa! <3 Itsekin tykkään tuosta venevajamiljööstä, se on jotenkin niin rauhoittava näkymä. :) Kurkia olen oppinut täällä todella syksyisin odottamaan, sillä niiden reitti näyttää menevän juuri Airisrannan yli.

      Poista
  7. Aivan ihania kuvia! Syksy on kieltämättä vähän haikeaa vaikka syksystä tykkäänkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Kati! <3 Taitaa aika monella meistä olla samat tuntemukset näin syksyisin. :)

      Poista
  8. Kurkien poismuutto aiheuttaa haikeita tuntemuksia varmasti niin monen, monen ihmisen sydänalassa. Viime aikoina onkin näkynyt paljon suuria kurkiauroja voimakkaine huuteluineen, niiden suunnistaessa etelää kohti.
    Olipa todella kiva lukea upeita vastauksiasi haastekysymyksiin, joihin olit paneutunut niin ajatuksella.
    Kauniita ja tunnelmallisen seesteisiä kuvia, sekä kodistanne, että merelle avautuvista huikeista maisemista. Ovatko nuo lähisaaret kenties Iso-Kalkku ja Vähä- Kalkku?
    Aurinkoista ja kuulaan kaunista viikonloppua sinne Airisrantaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että mietteeni kiinnostivat. :) Kurkien muutto on varmasti meille monelle sellainen syksyyn kuuluva asia, jota on oppinut vuosittain odottamaan. Kyllä, nuo edustalla olevat saaret ovat juuri Iso-Kalkku vasemmalla ja Vähä-Kalkku oikealla. Ne suojaavat mukavasti pahimmilta tuulilta taloamme.

      Kiitos kauniista sanoistasi Kruunu Vuokko! Mukavaa lokakuista viikonloppua myös sinulle! <3

      Poista
  9. Huoh! Kertakaikkiaan voimakkaat ja upeat kuvat olet jälleen kerran tänne postannut. Luonto on voimakas tunteiden tuoja. Nautin kaikista vuodenajoista ja nyt jo syksystäkin. Kauniisti valo tulee kuviisi syksyisestä auringonpaisteesta. Siinä meille iloa tähän lokakuuhun. Tunnelmallista aikaa Päivi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos paljon Hanna! Nimenomaan, sinäpä sen sanoit. Luonto saa aikaan melkoisia tunnemyllerryksiä meidän useimpien mielissä. Aurinkoisia ja kuulaita syyspäiviä myös sinulle!

      Poista
  10. Äiti tapasi sanoa, ettei muuttolinnut vie kesää mukanaan, ne lähtevät hakemaan meille kevättä <3 Kun ajattelee niin, ehkä tämä syksyinen luopumisen haikeus saa hieman lohtua.

    Oli hauskaa lukea vastauksia ja monen kohdalla olisin voinut sanoa ihan samalla tavalla. Tuosta puolitäysi vai puolityhjä, olen itse ajatellut, että mun lasini on aina puolityhjä. Jos se on puolitäysi, se on tavallaan kylläinen sitenkin ja sisältää olrtuksen siitä, että lasi täyttyy kuin itsestään. Kun se on puolityhjä, on halua, tahtoa ja intoa täyttää lasia. Mä en näe puolityhjää negatiivisena, vaan mahdollisuutena ja tilana, etten ole valmis, maailmani ei ole valmis ja minä en toivottavasti koskaan ole ihan täysin elämänkylläinen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että kevättä ne tosiaan lähtevät hakemaan. Syksyyn vain jotenkin automaattisesti tulee sellaisia melankolisia vivahteita välillä. :)

      Kiva kuulla, että ajatukset menivät kutakuinkin yhteen. Tuohan on kerrassaan positiivista ajattelua! Miksipä tosiaan pitäisi ajatella, että puolityhjä liittyy epätoivoon. Hyvä ravistella vanhoja ajatusmalleja. Kiitos siitä, Johanna! <3

      Poista
  11. Tiedän tunteen. Syksy on haikeaa aikaa. Lintuaurat nostavat palan minunkin kurkkuuni. Upeat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on ihan hyvä huomata, että jotkin asiat nostavat tunteita pintaan. Luontoon liittyvä herkkyys on oikeastaan myös voimavara. Kiitos Satu! <3

      Poista
  12. Haikean syksyiset tunnelmat. Siitä onkin jo aikaa kun sadat kurjet lensivät tänne lähipelloille. Yritin niitä jyvien myllytyksen ohella laskea ja kyllä siinä liki tuhanteen pääsi! Uskomaton näky kun aina vain uusi aura ilmestyi taivaan rantaan ja lähestyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa teilläkin ollut mahtava määrä kurkia yhdellä kertaa. Kyllä ne ehdottomasti kuuluvat loppusyksyn elämyksiin. Vielä eilen näin yhden auran suunnistavan etelään. Nyt sitten vain odotellaan niiden ja muidenkin siivekkäiden paluuta. :)

      Poista
  13. Syksyssa on haikeutta, mutta se muistuttaa myös elämän jatkuvasta kierrosta.

    Ihana ja kaunis postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, oikeassa olet. Ja onneksi haikeus kestää vain hetken. Mutta tekee hyvää kokea tuollaisiakin tunteita aina välillä. Kiitos paljon kommentistasi, Sussi!

      Poista
  14. Kurjien lähdössä on minustakin haikeutta ja aivan kuin tuntisi jokaisen linnun yksilönä. Kaunis valo tuossa veranta-kuvassa. Ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Eilenkin vielä yksi matkaseurue lensi pääni yli, kun olin pihapuuhissa. Kiitos Ninnu, minustakin valo oli täydellinen tällä kertaa. :)

      Poista
  15. Jälleen kerran kertakaikkisen hurmaavia kuvia, erityisesti pidän tuosta sinisestä sävystä teidän ruokailutilassa.

    P.S. Onhan tämä syksy kieltämättä aina aika haikeaa aikaa, mutta toisaalta niin ihanan tunnelmallista, kun saa vetäistä villasukat jalkaan ja käpertyä kynttilänvalossa peiton alle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! <3 Tuo sinisen sävy on jotenkin vanhalle verannalle sopiva minustakin.

      Tällainen herkistelijä kuin minä vaipuu kyllä helposti syksyisin haikeisiin olotiloihin. Mutta asia on juuri noin, kuten sanot. On ihana tunnelmoida näin syysiltaisin. Valmistaudunkin juuri villasukat jalassa viltin alla katselemaan iki-ihanaa Downton Abbey'ä. Mukavaa iltaa sinullekin! :)

      Poista
  16. Kiitos Päivi, mukava oli lukea vastauksiasi ja taas niin ihania kuvia kauniista Airisrannasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon itsellesi! Hyviin kysymyksiin on ilo vastata. :)

      Poista
  17. Aivan ihania syksyisiä tunnelmia <3 Syksyssä on todellakin jotakin haikeaa, omasta mielestäni myös jotain todella helpottavaa. Ihanan kauniita syyspäiviä Airisrantaaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Milla! <3 Ihan totta, tuntuu tosiaan helpottavalta, kun saa päästää irti kesän hektisyydestä. Kesä suorastaan pakottaa nauttimaan kaikesta koko ajan, syksy antaa levollisuuden. :)

      Poista
  18. Vierailu sinun blogissasi antaa aina hyvää mieltä <3. Kauniit kuvat ja tekstisi ilahduttavat. Kysymykset oli muuten erinomaiset, vaikea valita kahdesta hyvästä:-).
    Maisemat ovat olleet viime päivinä niin uskomattoman kauniita. Paljon on tullut kuvailtua:-)

    Kuvasi olivat taas ihania :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihana kuulla! Kiitos paljon Kanneli! <3 Mukava, jos tekstini ja kuvani ilahduttavat.

      Kauniita syyspäiviä on todella riittänyt. Meilläkin on nyt ensimmäinen kunnon pakkasaamu, jolloin maa on laajalti kuurassa. Kamera tosiaan kannattaa pitää mukana. :)

      Poista
  19. Kurkien lähtö on aina todella haikea hetki. Niille tosiaan aina toivottaa mielessään hyvää matkaa ja tulkaa takaisin;)
    Mukavaa alkavaa viikkoa Sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurkien huuto ja suuri määrä varmasti osaltaan lisäävät haikeutta; niitä ei voi olla huomaamatta. Jotkut muut linnut vain häviävät jonnekin kuin varkain.:) Kiitos Hyvä Mieli, ja mukavaa viikkoa myös sinulle!

      Poista

Kiitos kommentistasi!