Follow my blog with Bloglovin

Tausta

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Vaaravyöhykkeellä

Niin upeaa aikaa kuin kesä onkin, siihen liittyy ainakin yksi vähemmän mukava asia, nimittäin punkit. Meillä täällä meren rannalla noita kiusankappaleita on irroteltu kissoista jo maaliskuusta lähtien. Punkithan eivät tarvitse kuin viiden asteen lämpötilan pysyäkseen toimintakykyisinä. Toisaalta kissat ovat hyvä indikaattori punkkikannalle. Kun hernemäisiä otuksia tipahtelee pitkin lattioita, muistaa itsekin olla varovainen ulkona liikkuessaan.

maalaisromanttinen keittiö, upea maalaiskeittiö, kaunis koti

Punkit sinänsä ovat meidän perheessä tuttuja jo vuosikymmenien takaa, sillä olen lapsuudesta saakka viettänyt kesiä kalastajamökissämme meren saaressa Kokkolan liepeillä. Tuolla alueellahan esiintyy juuri vaarallista Kumlingen tautia eli puutiaisaivokuumetta, jota taigapunkit levittävät. Siksi olen TBE-rokotteen vahva puolestapuhuja, ja muutenkin jokailtaisten punkkisyynien kannattaja. Otimme kolmen rokotteen sarjan koko perheelle kuutisen vuotta sitten ensimmäisen kerran ja viime keväänä jälleen tehosterokotteen. Kaikkiaan siis neljä rokotetta tähän mennessä. Se on mielestäni halpa henkivakuutus tautia vastaan. Nykyisinhän punkit ovat levittäytyneet jo koko Suomeen aivan pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Varsinkin Airisrantaan muuton jälkeen olen ollut tyytyväinen, että rokote on aikanaan tullut hankittua.



Punkkiasia aktivoitui taas oikein kunnolla toissa viikolla, kun poika huomasi jalassaan jo melko muhkeankokoisen verenimijän. Punkki oli ehtinyt olla sääressä hyvinkin vuorokauden verran. Vaikka poika on jo yli kaksikymppinen nuorimies, punkinpuremilta hän on tähän mennessä välttynyt. Nyt se oli nähtävästi tullut kesätyöpaikan trimmeröintihommissa. Äiti on aina äiti aikuiselle lapsellekin, ja niinpä vannotin poikaa seuraamaan puremiskohtaa siltä varalta, että ihoon tulisi myöhemmin jotain muutoksia.

Upea maalaiskeittiö, kaunis koti

Meni viikko ja jalkaan ilmestyi tummanpunainen rengasmainen vanne, jonka keskusta oli hieman vaaleampi. Iho oli myös kutiseva ja kosketusherkkä, ja koko nilkka turposi. Eihän siinä muu auttanut kuin passittaa hänet perjantai-iltana päivystykseen. Borrelioositartunnan merkit totesi lääkärikin heti. Onneksi tartunta voidaan hoitaa antibiooteilla, jos se havaitaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. TBE-rokotehan ei taas borrelioosiin tehoa. Uskon ja toivon, että pojan kohdalla asia saatiin lopullisesti kuntoon. Onni onnettomuudessa oli se, että ihomuutos tuli näkyviin; puremakohtahan saattaa olla myös täysin oireeton, jolloin hoitoon ei tietenkään osaa hakeutua.


Kaunis veranta, lasiveranta

Ajattelin kirjoittaa tästä ihan sen takia, että te kaikki luonnossa ja mökeillä liikkujat muistaisitte punkkivaaran. Borrelioosi on vaarallinen tauti hoitamattomana, ja kuinka helposti sen huonolla tuurilla voikaan saada.


Kuvat eivät tällä kertaa liity mitenkään aiheeseen, mutta en kuitenkaan viitsinyt laittaa tähän iljettävien punkkien tai pojan karvaisen jalan kuvia. :)


Mukavan kesäistä viikkoa punkeista huolimatta!

-Airisrannan Päivi-


30 kommenttia:

  1. Näitä mönningäisiähän jo tosiaan täällä meilläkin. Turun saaristossa olenne usseita lomia viettäneet ja ihme että ei moisista mittään havaintoja...Juu tuo rokote kyllä siunattu juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka puolella noita tosiaan tuntuu vilisevän. Luulen, että niitä on täälläkin toisissa paikoissa enemmän ja varmaan määrä vaihtelee vuodesta toiseen. Siunattu asia on kyllä tuo rokote! :)

      Poista
  2. Niin kamalia nuo punkit - mutta onneksi tämä ikävä (vaikkakin todella hyödyllinen) aihe oli höystetty mitä upeimmilla kuvilla ;). Aivan mieletön näköala teillä tuossa ruokailutilassa!!

    Meillä on myös punkkirokotteet koko perheellä, muistaakseni olemme ottaneet ne jo kolmeen kertaan, eli aloituksen jälkeen kahdet tehosteet. Yhden kerran olen joutunut leikkimään sairaanhoitajaa ja piikittänyt kyseiset rokotteet perheenjäseniin itse - kesäloma kun oli ja olimme kaukana sivilisaatiosta purjehtimassa. Oli unohtunut käydä laitattamassa. Mutta kuten sanoit, äiti on äiti ja mitäpä ei äiti perheensä eteen tekisi. Ai että oli sekin kokemus…

    Mutta kylläpä pojallasi kävi huono tuuri! Onneksi oli kuitenkin onni myötä, että hän sai lääkityksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Pilvi! Tänään tuli inspiraatio ottaa pikakuvat, vaikka eivät aiheeseen sovi pätkääkään. :)

      Oih, minusta ei kyllä olisi tainnut ollut sairaanhoitajaksi. No, ehkä pakon edessä minäkin. Tuo onkin muuten se suurin ongelma noiden rokotteiden kanssa eli muistaa ottaa ajallaan. Kävin korjaamassa tekstiin vähän tarkennusta meidänkin rokotehistoriaan eli sama juttu meillä: kaksi rokotetta aluksi kuukauden välein ja kolmas vuoden kuluttua. Viime vuonna otimme sen neljännen. Nyt kun vaan muistaisi taas kolmen neljän vuoden kuluttua ottaa tehosteen. Tuosta antibiootista olen todella tyytyväinen, ja että sen sai heti eikä hetken päästä. :)

      Poista
  3. Ikävä vitsaus sanon minä. Onneksi huomasitte punkin ajoissa ja lääkityskin on nyt kohdallaan. Hurjia oireita on ihmiset tuosta mokomasta pienestä pallerosta saanut. Meillä on totuttu tekemään kesäisin joka ilta punkkisyyni, jos ollaan liikuttu sellaisissa paikoissa, joista punkkeja voisi tarttua.
    Ihanan tunnelmallisia kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsaus on juuri oikea sana! :) Se on hyvä, että punkeista puhutaan niin paljon nykyisin, joten varmasti useimmat osaavat varoa. Yle Teemaltakin tuli juuri ohjelma punkeista ja niiden aiheuttamista vaivoista, ei mikään pikku juttu, kun kohdalle sattuu.

      Kiitos Anu! :)

      Poista
  4. Hyi yök näiden punkkien kanssa. Peukut pystyssä, että pojan tartunta tuli hoidettua. Mekin ollaan kyllä nyt ottamassa rokotteet, niin on edes yksi murhe vähemmän ulkona liikkuessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan hyi ja yök. Varmasti hyvä idea ottaa rokote, lisääntymään päin nuo punkit näyttävät olevan koko Suomessa. Kiitti peukutuksesta! :)

      Poista
  5. Punkit on inhottavia, kaikin puolin. Minullekin ne on tuttuja lapsuudesta Pohjois-Savossa niitä oli joka kesä ja silloin oli toiset keinot hoita apunkit pois, voita punkin pääle ja sitten odoteltiin punkin irtoamista. On suoranainen ihme ettei kukaan meistä koskaan sairastunut punkeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 70-luvulla minullakin oli ensi kosketus punkkeihin, kun isällä oli mökillä pensasaidan leikkauksen yhteydessä tullut punkki kainaloon. Olin juuri lukenut jostain naistenlehdestä (9- vuotiaana:)) punkeista ja hoksasin, mikä oli kysymyksessä. Siinä juuri neuvottiin käyttämään voita. Huh!

      Se on kyllä ihme, että ennen sairastumisia oli aika vähän; toisaalta punkeista ei ollut tietoakaan kovin paljon, eikä esim. taudin oireista. Onneksi tutkimus menee eteenpäin.

      Poista
  6. Aina välillä haaveilen jostain pikkuruisesta no esim kalastajamökistä Kokkolan / Kalajoen saaristosta, mutta sitten taas muistan tämän punkkiasian, niin asia unohtuu!! Pysyttelen pikkuruisessa vaunussani!! :) Olet siis ollut lapsuudessasi aika lähellä meitä, kivaa. Itseasiassa nyt pätkii sen verran enkä muista missä Airisranta edes sijaitsee.. Syytän aamua ja liian vähäistä kahvettimäärää. :) Täytyy ostaa uudet korkeat kumpparit taas että voi tepastella rauhassa pihalla. Harmi ettei enään juoksennella niityillä niinkuin ennen, iloisena ja avojaloin. Nyt katsotaan tarkkaan mihin astutaan ja että on varmasti tarpeeksi suojattuna. Pöh sanon minä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällähän me Rymättylässä, nykyisessä Naantalissa Airiston rannalla asustelemme. Vanha kalamökki meillä on edelleen siellä ihanassa Ohtakarissa, mutta käynnit ovat pitkästä etäisyydestä johtuen vähän harventuneet. Punkit ovat tosiaan aika riesa siellä.

      Kumpparit on hyvä juttu, paitsi helteellä eivät oikein houkuttele. No, täytyy vain välttää pitkää heinikkoa, eikä kannata metsäänkään mennä ihan shortseissa. Eikä meilläkään koskaan mitään ongelmia muuten ole punkkien kanssa ollut, tämä oli eka kerta.

      Poista
  7. Punkit on kyllä kamalia, onneksi niitä on vaikuttanut olevan täällä vähänlaisesti. Mutta tarkkana täytyy olla pikku monstereiden kanssa. Ihanat kuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on hyvä tuuri, kun pääsette punkkien kanssa vähemmällä. Niin inhottavia ne on. :) Kiitos Viherrilli!

      Poista
  8. Hyödyllistä muistuttaa ja kirjoittaa tästä aiheesta, joka pääsee aina talven aikana vähän unohtumaankin. Tuo teidän ruokailutilan näkymä on mielettömän upea!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin ajattelin, että parempi kertoa omat kokemukset, jos niistä joku vaikka hyötyisi. Kiitos Elina! Ei noihin maisemiin kyllästy. :)

      Poista
  9. Suurin osa taitaa muinoin olla sairastanut borrelioosinsa ihan tietämättään. Meille ostettiin saaristomökki 1960-luvulla ja isä teki kaiket kesät metsätöitä ilman paitaa ja sai runsain mitoin punkkeja, joita sitten voilla irroiteltiin. Milloinkaan hän ei punkeista saanut mitään oireita. Mutta niinpä vaan, kun 1980-luvun lopussa TYKS:ssä otettiin jonkun tutkimuksen takia kaikilta muista syistä sairaalaan joutuneilta siinä sivussa borrelioosinäytteet, kävi ilmi, että meidän isälläkin oli ollut joskus borrelioosi. En muista enää, mikä se määrä oli, mutta runsain määrin paljastui muillakin tietämättä sairastettua borrelioosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asia on varmasti juuri noin. Harva tietää, mistä oireet edes johtuvat, koska ne ovat niin monenlaisia, ja varsinkin ennen on etsitty joitakin muita syitä esim. nivelongelmille.

      Onneksi isällesi ei tullut mitään vakavampaa seurausta. Samat kokemukset on minunkin lapsuudestani. Isä sai mökillä yhden kainaloonsa, ja voilla sitä punkkia sitten tukehdutettiin. :) Silloin vielä luultiin, että punkit tulevat pensaista, ja hänkin oli juuri ollut leikkaamassa leppäaitaa.

      Poista
  10. Punkit ovat iljettäviä otuksia. Meillä päin niihin en ole onneksi vielä törmännyt, mutta mökillä niitä on alkanut ilmestymään koirien turkkeihin aina silloin tällöin. Ja todellakin. Itsekin kannatan joka iltaista punkkisyyniä.
    Upeat kuvat muuten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat ja kissat ovat kyllä sellaisia punkki-imureita. Mutta siinäpä tosiaan huomaa itsekin, että niitä on maastossa. Kyllä punkkisyyni taitaa olla helpoin ja turvallisin tapa ennaltaehkäistä ongelmia. :)

      Kiitos Jenna! <3

      Poista
  11. Ihan ensiksi täytyy sanoa, että kylläpä teillä on kertakaikkisen upeat näköalat
    ruokailuhuoneesta merelle (ihastunut huokaus)!

    Sitten punkkiasiaa. Meidänkin mökillä noita iljettäviä otuksia on ihan kiusaksi asti.
    Silloin kun meillä oli vielä koira, niin koiruuden turkki piti tarkastaa joka ilta ja punkkipihdeillä
    vääntää nuo ikävät otukset pois. Viime keväänä löysin punkin omasta niskastanikin.
    Olin aamulla ollut sanomaa hakemasta postilaatikolta ja samalla reissulla innostuin
    noukkimaan valkovuokkoja ojan pientareelta. Sieltä tuo kamala otus sitten hyppäsi niskaani ja
    hetken kulki matkassani. Onneksi mieheni sai otettua punkin nopeasti pois eikä mitään
    oireita ilmaantunut. Mutta sen opin, että kesäaikaan ei kannata pienissä vaatteissa
    ojissa, niityillä ja metsissä pomppia, suojavarustus on paikallaan muualla kuin omalla
    pihalla ja rannalla aikaa viettäessä.

    Toivottavasti antibiootit parantavat poikasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Teija!<3 Ei noihin maisemiin kyllä koskaan kyllästy.

      Voin arvata, että punkkeja teidänkin mökkimaastossa riittää. No olipa sinulla tuuria, kun kuitenkin niin vaikeasta paikasta huomasit punkin. Itselläni oli pari vuotta sitten yhtenä aamuna musta piste korvalehdessä, kun katsoin peilistä, ja punkkihan se oli. Juuri kiinnittynyt, mutta miehen apua minäkin tarvitsin sen poistamiseen. Saattoi olla kissan turkista peräisin, kun en malta olla työntämättä päätäni niiden turkkiin. :D

      Helteellä on kurjaa, kun punkkeja joutuu varomaan niin kovasti, eikä viitsisi aina kumppareitakaan heinikkoon laittaa. Lapsena sitä vaan poimittiin kukkia mistä sattuu. :) Kiitos, uskon, että poika sai hoidon ajoissa, joten eiköhän se siitä. Piti kyllä pakottaa lääkäriin.:)

      Poista
  12. Hyvä muistutus nuo punkit, varsinkin kun tääläkin on noita karvasia ystäviä! Kauniita kuvia jälleen ja voi tuota maisemaa ruokailutilassa.. huh, huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä kannattaa vähän katsella sillä silmällä, kun ulkona puuhailee. Ainakin, jos kulkee pelloilla ja metsässä. Kiitos Mia, mukava kuulla! <3

      Poista
  13. Punkeista on tänä keväänä puhuttu mielestäni enemmän kuin muina vuosina ja hyvä niin. Mäkin kävin hakemassa punkkirokotteen, kun vaihdoin pari kuukautta sitten työpaikkaa ja puutarhahommissa punkkien kanssa voi joutua tekemisiin hyvin todennäköisesti. Tehoste tarvis käydä kohtpuoliin hakemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä minustakin vaikuttaa, kun telkkaristakin on tullut monia dokumentteja punkeista. Ihan viisasta hankkia rokote, kun työssä saattaa mokomille altistua. Onneksi ne kuitenkin välttelevät piha-alueita ja viihtyvät enimmäkseen heinikoissa ja metsissä.

      Meillä oli silloin sellainen rokotesarja, että muistaakseni ensin kuukauden välein kaksi ensimmäistä ja sitten vuoden päästä kolmas rokote. Sen jälkeen riittää viiden vuoden välein otettava tehoste.

      Poista
  14. Asiaa! Tuttua asiaa :)

    Meillä kissoilla on kokeiltu kissojen punkkipantoja, sekä sitä apteekista saatavaa litkua joka laitetaan niskaan. Jälkimmäinen on toiminut huomattavasti paremmin. Pannan kanssa punkit tuppasivat majoittumaan sen alle.

    Borrelioosikin on tuttu, mies sai sen viime kesänä. Oli aika "jännät" paikat, kun on tuota muutakin sairautta ja sen myötä kestävyys huono. Mutta ainakin tämän tiedon mukaan se saatiin kuitenkin kitkettyä. Onneksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi ei, olipa miehelläsi huonoa tuuria. Onneksi huomasitte ajoissa, että hoito auttoi. Nuo ovat juuri sellaisia kokemuksia, että varmasti muistaa varoa loppuelämänsä noita otuksia.

      Meilläkin on ollut juuri tuota liuosta kissoille, mutta pannasta ei ole kokemuksia. Liuoksesta ne tulivat melkein "puolihulluiksi", kun se valui niskaan. Airisrannan ekana kesänä kissat pääsivät nuolemaan toisiaan ja olivat pari päivää ihan sairaita. Toisella on onneksi niin tihkeä turkki, että sillä on tosi harvoin punkkeja, mutta toisella taas jatkuvasti. Pitää tietysti laittaa taas sitä litkua niskaan. Wanhan Wallankumous-blogissa oli kokeilun alla eukalyptustippoja punkkien karkottamiseen kissoilla, mutta en ole vielä muistanut kokeilla sitä.

      Poista
  15. Katselin useamman postauksen kerralla huokaillen syvään. Niin kaunista! :)

    Täällä on vältytty punkeilta toistaiseksi. Isäntä on mennä viuhunut siimaleikkurin kanssa pitkin mantuja, jotta ei olisi punkeilla hyviä paikkoja kuhista ja hyppiä koirien kyytiin. Meillä on ollut kesäsisin käytössä ne niskaal laitettavat punkinkarkoitustipat, jotka ovat toimineet hyvin.

    Lempeitä tuulia ja aurinkoisia päiviä sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna! Samoja tippoja minäkin olen lirutellut kissojen niskaan, ja heinikkoalueet on yritetty pitää mahdollisimman lyhyenä punkkien karkottamiseksi. Eipä asialle sitten paljon muuta voi tehdäkään kuin olla itse varovainen ja huolellinen. Ainoa pelastus taitaa olla kuiva kesä, mutta ei sekään hyvä vaihtoehto ole. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!