Follow my blog with Bloglovin

Tausta

lauantai 10. tammikuuta 2015

Leipäkokeiluja lumipyryä odotellessa

Airisrannan leveysasteille on luvattu yöksi lumimyrskyä. Tällä hetkellä meillä onkin aika 'kesäiset' tunnelmat, sillä vähäinen lumipeite häipyi jo vuoden alussa. Tänään on kirjaimellisesti tyyntä myrskyn edellä, sillä vedenpinta ei värähdäkään ja ulkona on hiiskumaton hiljaisuus. Kävin äsken näpsimässä muutaman kuvan pihapiiristä. Huomenna näkymä on jo luultavasti hieman lumisempi.






Pari päivää sitten innostuin taas kokeilemaan leiväntekoa. Minulla on vanha, jo liitoksistaan revennyt iso kenkälaatikko sängyn alla, johon olen säilönyt kaikenlaisia reseptejä vuosien varrelta odottamaan mahdollista kokeiluinnostusta. Aina välillä sitä tulee kaiveltua, ja niinpä sieltä löytyi tällä kertaa durumvehnäleivän ohje.

Leivonta


Tämäkin leipä kuuluu kategoriaan helpot, mutta pitkäveteiset. Toisin sanoen ei riitä, että alkaa leipoa hetken mielijohteesta, vaan hommaan on varustauduttava jo edellisenä päivänä. Taikinan pitäisi levätä jääkaapissa vähintään kaksi tuntia tai mieluiten yön yli. Sitä en tietenkään muistanut leipomispuuhia aloittaessani, vaan hoksasin asian vasta reseptiä lukiessani.

Mutta kun leipomaan oli ryhdytty, kaksi tuntia sai riittää taikinan lepoon. Ja voin vain todeta, että kiireessä tehty taikina paisui jääkaapissa niin, että puolen tunnin päästä jouduin pikapikaa kumoamaan siitä osan toiseen astiaan, suurimpaan, mikä talosta vielä löytyi. Tuli mieleen satu taikapadasta, joka vain keitti ja keitti puuroa eikä lakannut millään, ja lopulta koko kylä oli puuron peitossa. Minulta sen sijaan taikina valui pitkin jääkaapin lasihyllyjä, josta sitä sitten miehen avustuksella vetelin kaksin käsin takaisin kulhoon.

Tästä opin, että ehkä olisi syytä ajatella hieman tarkemmin, mitä on tekemässä, eikä tehdä asioita samalla kaavalla joka kerta. Ohjeessa neuvottiin laittamaan hiivaa 30 g, ja niinhän minä mielestäni teinkin. Tosin, minä laitoin 33 g - kuivahiivaa. Sitä meillä on aina varastossa. Siis kolme pussia hiivaa litran leipätaikinaan! Enpä tuota vain hoksannut siinä vaiheessa, kun hiivapusseja tyhjentelin. Ihastelin vain hiivan käymisvoimaa. Muuta ongelmaa moninkertainen hiivamäärä ei mielestäni aiheuttanut kuin tuplamäärän leipiä. Kun en ole aikaisemmin durumleipää tehnyt, en voi näitäkään moittia. Parasta varmaan kuitenkin kokeilla vielä ihan oikealla hiivamäärällä.


DURUMVEHNÄLEIPÄ
4 pyöreää limppua tai 2 isoa polakkaa

1 l vettä
30 g tuoretta hiivaa
1200 g vehnäjauhoja (n. 18 dl)
300 g durumvehnäjauhoja (n. 5 dl)
40 g merisuolaa

1. Sekoita kaikki ainekset suolaa lukuunottamatta keskenään. Vaivaa taikinaa yleiskoneessa 15 minuuttia tai käsin puolisen tuntia. Lisää suola. Jatka vaivaamista viisi minuuttia. Laita taikina öljyttyyn astiaan ja anna levätä jääkaapissa vähintään kaksi tuntia tai mieluiten yön yli.

2. Muotoile taikina neljäksi pyöreäksi limpuksi tai kahdeksi isoksi polakaksi. Kohota limput durumvehnällä jauhotetussa korissa tai polakat suoraan pellillä. (Minulla ei ollut koria käytössä ja kohotin molemmat mallit suoraan pellillä ilman ongelmia).  Kohotusaika 1- 1,5 tuntia.

3. Lämmitä uuni 250 asteeseen ja laita tyhjä pelti alimpaan pidikkeeseen.

4. Kumoa leivät pellille pohjapuoli ylöspäin, laita pelti uuniin ja kaada kupillinen kylmää vettä esilämmitetylle alapellille. Sulje uuninluukku ja alenna lämpö 200 asteeseen. Raota luukkua 20 minuutin kuluttua päästääksesi höyryn ulos.

5. Paista leipiä noin 35 minuuttia (tai kunnes niiden sisälämpö on noin 98 astetta). Anna leipien jäähtyä ritilällä. 




Leivonta-assistentit asemissa. Nämä innokkaat apurit ovat leivonta- ja muissa puuhailuissa aina mukana, vaikka apua ei aina niin kaivattaisikaan.




Mukavaa viikonvaihdetta!

-Airisrannan Päivi-

18 kommenttia:

  1. Siis ei ole totta mitkä assistentit!! :)) Mahtava kuva ja niin tietysti myöskin kuvat kauniista pihapiiristä. Leivonta on kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nämä ovat tosiaan oikein moniala-assistentit :) Aika harvoin ne kuitenkin istuvat tässä asetelmassa keskenään.

      Poista
  2. Ihana tuo kissakuva! Kissat osaa olla jotenkin niin tuiman, ylimielisen ja elämäänsä kyllästyneen näköisiä. =D Nuo teidän kissat on tosi kauniita kyllä molemmat! ♥

    Olen vasta liittynyt lukijaksi sinulle ja täytyy sanoa, että joka ikinen tekstisi (olen lukenut läpi kaikki...) on tosi kiva. Kuvat on kauniita ja joka kerta pääsen sellaseen seesteiseen ja rauhalliseen tunnelmaan, kun niitä katselen. Mä voin vain kuvitella, miten ihanaa siellä on asua, luonnon keskellä upeissa maisemissa ja aivan ihanassa hiljaisuudessa. Tykkäisin ite ihan valtavasti sellasesta! Ihanan tunnelmallista mielestäni ajatella sellastakin, että sinne on myrsky tulossa. Myrskyä on mahtava seurata lämpimän kodin seinien sisältä, teillä vielä lisäbonuksena vieressä tuo meri. Ah ja voih! Toivottavasti myrsky ei kuitenkaan vie sähköjä tai mitään.

    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli!! Lämmittää todella mieltä kuulla, että olet viihtynyt blogini seurassa. <3 <3

      Lumimyrsky on tosiaan nyt vähän aikaa sitten alkanut, ja verannan ikkunoihin on tarttunut jo aika lailla mereltä tulevaa märkää lunta, kun tätä kirjoittelen. Mutta kynttilät ja takat lämmittävät sydäntä ja varpaita! :) Hienoa, että voin välittää sinulle sen tunnelman, josta itse nautimme niin kovasti. :)

      Poista
  3. Hyvänen aika noita assistentteja! Voihan ihanuus. Siinä nakotetaan vähän sillä silmällä, että tassulla salaa viedään jotain jos tilaisuus tulee..? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! :)) Olivat varmaan tällä kertaa niin unisia, etteivät onneksi pöydille hyppineet niin kuin yleensä. :)

      Poista
  4. Leipomisesta en ymmärrä mitään, mutta voi mitkä kissat! Olen ehdottomasti kissaihminen ja nuo pitkäkarvaiset muistuttavat minua omasta edesmenneestä Veera-kissastani. Oli hyvinkin samannäköinen, vaikkakin sekarotuinen. Näen noiden kahden katseessa samaa älykkyyttä. Omani ei kylläkään osannut poseerata yhtä mallikkaasti - vai olisiko vika ollut kameran toisella puolella?? Mahtava kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Tässä kuvassa taisi kyllä olla pelkästään tuurista kyse. Yleensä ne tekevät juuri sitä, mikä milloinkin sattuu huvittamaan - kissoja kun ovat. :)

      Poista
  5. Ihana koti ja ihana blogi. Sattumalta tänne eksyin ja hyvä että eksyin. Koti on kyllä ihan unelma. Kauniista kuvista tuli itselle mukavia muistoja mieleen Turun opiskeluajoilta ja vuokkoretkiltä keväiseen Ruissaloon.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Saija! Mukava, että löysit tänne. Saariston tunnelmia on kiva välittää muillekin merellisistä maisemista ja kauniista luonnosta nauttiville. Tervetuloa uudelleen!

    VastaaPoista
  7. Pätevän näköisiä assistentteja, varmasti tulee hyvää leipää kun heidän kanssaan laittaa leipasten ;) Upea tuo ensimmäinen kuva, mikä paikka, oi että. Olette onnekkaita saadessanne asua siellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina! <3 Näin on, mitä useampi kokki, sitä sakeampi soppa, vai miten se nyt oli... :)

      Poista
  8. Herkulliselta näyttää. Kiitos reseptistä, täytyy ajan kanssa kokeilla. Mainiot assarit sinulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu ja kiva, jos innostuit reseptistä! Muista sitten se tuore hiiva... :)

      Poista
  9. Ihanat kissat!!
    Ja on teillä siellä kaunista, sisällä ja ulkonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Timo kommentista! <3 Nämä meidän kissat ovat kyllä sellaisia seuraneitejä, ettei yksinäisyys pääse yllättämään; osallistuvat vähän liiankin terhakkaasti talon elämään. :)

      Poista
    2. Sama meillä. Jos otat vaan yhen kissan mukaan maalle, niin se roikkuu mussa ku takiainen. Muitten läsnäollessa ei oo huomaavinaankaan mua. :D

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!