Perinteet velvoittavat

Airisranta on ollut suurimman osan historiaansa kalastustila. Vieläkin naapurit ja kesäasukkaat muistelevat mielellään, kuinka mainio rysäpaikka tilalla aikanaan oli kahden edustalla olevan saaren takana. Osa kyseisestä vesialueesta kuuluu edelleen Airisrantaan, mutta meistä ei taida rysäkalastajiksi olla. Sen sijaan saaren päähän, lähelle laivaväylää näyttää joka kevät ilmestyvän todella suuri ammattikalastajien asettama rysä.

Tilalla on jossain vaiheessa ollut myös oikea troolari, jolla on kalastettu ammattimaisesti silakkaa. Välillä saaliit olivat kuulemma niin suuria, että silakoita jouduttiin hautaamaan jopa pellolle. Venevajan eli täkäläisittäin suulin edustalla kuorma-autot olivat valmiina odottamassa troolarin saapumista, ja siitä alkoi kalasaaliin matka kaupunkilaisten herkuksi. Vuosikymmeniä sitten Airisrannan suulin laituri toimi myös yhteysalusten pysähdyspaikkana.

Sen verran meistäkin on tullut kalastajia, että verkot heitetään mereen keväällä heti säiden salliessa. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että kyllä se on mies, joka meidän perheessä kalastaa, itse katselen vain rannalta. Alkuvaiheessa olin tosin soutamassa. Ja ei, sen takia kalastusyhteistyömme ei päättynyt. Miehestä vain tuli niin taitava, että hän saa yksinkin hanskattua koko homman. :)

Olisi kai se melko noloa ellemme ranta-asukkaina lainkaan harrastaisi kalastusta. Aluksi meillä ongittiin ja virvelöitiin, sitten keksittiin katiska, ja lopulta ne verkotkin uskallettiin hankkia. Jättimäiset lahnat, simput ja myrskytuulet vain aiheuttavat silloin tällöin harmaita hiuksia verkkokalastajalle.

Tänä keväänä verkot laskettiin ensimmäisen kerran mereen pari päivää sitten. Ne käydään kokemassa aamuin illoin, ja joka kerta saalista on tullut. Tuntuu kyllä aika ylelliseltä syödä siika- ja ahvenfileitä, joiden tuoreutta ei tarvitse arvailla. Mies on opetellut fileoimaan kaikki verkoilla saadut kalalajit, joten ruodoistakaan ei tarvitse murehtia. Kalan suhteen yritämme pysyä omavaraisena koko kesän, sillä sitä meillä syödään paljon. Jospa vielä saisimme aikaiseksi oman pienen perunamaan, vähän porkkanoita, sipulia, salaattia... No, ehkä nekin ovat jossakin vaiheessa toteutuslistalla. Tähän mennessä kasvatusyritykset ovat kirjaimellisesti kuivahtaneet kokoon.

Kuvat ovat eilisaamulta, jolloin koko tienoo peittyi sankkaan sumuun. Meri oli kuitenkin peilityyni ja ilma täydellinen aamuverkkojen kokemiseen. Saaliiksi saimme yhden ison siian ja viisi pulleaa ahventa.

Jos saalista tulee enemmän kuin syöjiä riittää, laitamme kalat laiturin päässä olevaan sumppuun. Siinä ne säilyvät hengissä pari kolme päivää. Aina ei myöskään ole mahdollisuutta perata kaloja saman tien, joten siinäkin mielessä sumppu on korvaamaton. Jos kalaonni jatkuu tällä menolla, pakastin alkaa täyttyä pikavauhtia.

Aamun harmaudesta ei ollut iltapäivällä enää tietoakaan. Meillä taidetaan leikata nurmikko jo vappuna.

Mukavan keväistä loppuviikkoa!

-Airisrannan Päivi-

Kevätkimara

Meillä on ollut todella upeita kevätpäiviä koko alkuviikon. Onhan terminen kesä täällä jo uutisten mukaan alkanutkin. Viimeistään sen toteaa, kun katsoo ikkunasta ulos: ruoho vihertää, sinivuokot ja leskenlehdet ovat täydessä terässä. Meri kyllä viilentää ilmanalaa tuulineen, vaikkei jäässä ole ollutkaan koko talvena.

Pääsiäiseksi hankitut narsissit ovat vielä täysissä voimissaan ulkoruukussa, mutta ajattelin istuttaa ne maahan ennen kuin alkavat kovin ränsistyä. Parina edellisenä vuonna olen yrittänyt samaa operaatiota mutta laihoin tuloksin. En tiedä, onko vika sipuleissa vai istuttajassa, mutta maasta  ei ole seuraavana keväänä noussut tikkuakaan.

Syksyisin sipuleiden istuttaminen puolestaan unohtuu takuuvarmasti. Jotenkin puutarhainnostus vain lopahtaa kesän mentyä. Olenkin miettinyt, eikö tulppaanien ja muiden sipulikukkien istuttamisen voisi tehdä keväällä.  Olisiko siitä jotain haittaa kasveille? Sitkeitä ne näyttävät olevan ainakin kasvuun päästyään, sillä merenpuoleisen pensasrykelmän keskeltä nousee urhoollisesti vuodesta toiseen yksi punainen tulppaani.

Pajuangervo vihertää jo ihanasti. Verannan portaiden alla oli hankala tyhjä tila, ja ajattelimme pari vuotta sitten kokeilla naapurilta saatuja pajuangervoja sinne. Vaatimattomana kasvina ne ovat menestyneet hyvin, vaikka osa pensaista on täysin portaiden varjossa.

Ruusupensaan alle ja sinne tänne nurmikolle ilmestyy joka kevät valkoisia krookuksia. Olen kaivanut niitä kukinnan jälkeen maasta ja siirtänyt syreenin alle parempaan turvaan. Sieltä ne taas näyttävät nousevan.

Nalan kanssa tutkailtiin jälleen yhdessä pihapiiriä iltapäivän lämpimässä auringonpaisteessa. Tästä neidistä on seuraa vähän joka puuhaan toisin kuin rentoilua rakastavasta sisarestaan, joka viettää iltapäivänsä mieluiten paistattelemalla päivää ulkoverannalla.

Saaressa asuvalta naapurilta saadut pienet vuorenkilvet ovat sitkeää laatua. Istutin ne viime kesän alussa kuivaan ja vähämultaiseen rinteeseen ihan kokeilumielessä, ja siinähän nuo näyttävät aloittavan jo kukintaansa.

Pihalla jouduttiin kaivamaan viemäriputkia rakennusaikana, ja sen jäljiltä maa on vielä monin paikoin aika hankalasti muokattavaa soramaata. Multaa emme ole pihalle vielä tuottaneet, vaan ajattelimme ensin rauhassa katsoa, mitä pihalle yleensäkin halutaan istuttaa. Tarkoitus on pitää pihapiiri mahdollisimman helppohoitoisena ja luonnonmukaisena ainakin kuivan eteläpihan osalta.

Maanantaina näkyi jälleen vähän suurempi alus lähivesillä, kun telakalla rakenteilla oleva risteilijä oli koeajelulla. Kaikkein suurimmat Airisrannan liepeillä pyörineet risteilijät ovat kuitenkin olleet Oasis of the Seas, joka valmistui muutama vuosi sitten, ja hieman myöhemmin valmistunut sisaralus Allure of the Seas. Niiden ylimmät kerrokset näkyivät jopa vastapäisen saaren takaa.

Aurinkoa keskiviikkoonne!

-Airisrannan Päivi-  

Yläkertaa ennen ja nyt

Olen viime aikoina selaillut vähän ahkerammin vanhoja kuvatiedostojamme ja onnistuin löytämään sieltä yhden sisällä otetun kuvan frontonista ennen peruskorjausta. Muuten sopivia ennen ja nyt -kuvia on ollut yllättävän hankala löytää. Ennen remonttia otettujen kuvien pääosassa näyttävät olevan maisemat tai useimmiten perheenjäsenet uudessa miljöössään. Talon silloiset huoneet ovat sen sijaan jääneet paljon vähemmälle huomiolle. Tosin kuvien arkistointikaan ei ole ollut kaikkein järjestelmällisintä, joten vastaan saattaa vielä hyvinkin tulla kuvalöytöjä huoneista ennen remonttia.

Yksi syy, miksi pidän talomme yläkerrasta on sen valoisuus. Koska frontoni on talon eteläpuolella, aurinko pääsee paistamaan kaarevaan aulatilaan esteettömästi lähes koko päivän. Frontonista kerroin myös aikaisemmassa postauksessa, jonne pääset tästä.

Kuvassa näkyvän oven takana on yläkerran toinen makuuhuone. Ennen se oli kylmää ullakkotilaa, johon edellinen omistaja oli aloitellut jonkinlaista remonttia. Ainakin kattoon oli asennettu ansiokas kerros styroksia!

Ennen peruskorjausta otetusta kuvasta voi päätellä, että frontonin keskeltä on alunperin mennyt ovi ulos. Jossakin vaiheessa se on kuitenkin laudoitettu umpeen. Emme tiedä, onko talossa ollut milloinkaan varsinaista parveketta, sillä niissä parissa kuvassa, jotka olemme saaneet käsiimme kaiteellista parveketta ei näy. Ehkä rakentaminen on jäänyt kesken, tai sitten parveke on poistettu siinä vaiheessa, kun veranta on rakennettu myöhemmin uudestaan. Verannan peruskorjauksesta kertovassa postauksessa on vanha valokuva talosta 1910-luvulta, josta näkyy, kuinka ihmiset ovat tulleet katolle frontonin ovesta.

Yläkerran ikkunoista oli siis varma malli saatavilla, ja kyllä ne sitten mitattiinkin hartaudella vastaamaan alkuperäisiä. Airisrannan ikkunoita mittaillessamme tulimme siihen tulokseen, että juuri sirot puuosat olivat ennen vanhaan oleellinen osa talojen ilmeen määrittäjinä. Kaikilta ikkunatoimittajilta ei ollut edes mahdollista saada niin kapeita ikkunanpuitteita kuin olisimme halunneet.

Yksi asia meitä on kuitenkin jaksanut ihmetyttää varsinkin yläaulan ikkunoihin liittyen. Nimittäin kärpäset! Niitä alkaa ilmestyä heti tammi-helmikuussa joukoittain ikkunoille, kun aurinko pikkuisenkin näyttäytyy. Sama tapahtuu myöhään syksyllä. Kysyimme jo neuvoa ihan tuholaistorjuntaan erikoistuneelta yritykseltäkin. Arvelivat, että yksinäinen asuinpaikka voisi olla syynä moiseen joukkohyökkäykseen. Lämpimiä talvehtimispaikkoja kun ei ole liiemmin tarjolla lähiympäristössä.

Onko kenelläkään muulla kokemusta vastaavasta ilmiöstä, vai olemmeko ainoat kärpäshyökkäysten uhrit? Vai olisiko yksinkertaisesti niin, että Airisrannassa on liian laiska emäntä siivoamaan?

Kuten makuuhuoneen oven mallista voi päätellä, ahkera mittailu oli tarpeen myös oven hankinnassa. Muutenkin oven ja portaiden sovittaminen paikalleen oli melkoista sentin viilausta. Yhtään turhaa milliä ei todellakaan löydy niiden välistä. Aikaisemmin jyrkät ja epäkäytännölliset portaat - lähinnä niitä kai voi kuvailla tikkaiksi - menivät vintille suoraan kylmästä kuistista niin kuin vanhoissa taloissa on tapana. Nykyisten portaiden paikka talon keskellä on sama kuin ennenkin, vain noususuunta on vastakkainen. Sinnikkyyttä vaatinut portaiden sovittelu tuotti kuitenkin tulosta, ja saimme haluamamme loivan, vanhan talon ilmeeseen sopivan portaikon keskeiselle paikalle taloa.

Rentoa viikonvaihdetta!

-Airisrannan Päivi-

Paljastuksia kotikulmilla

Aurinkoiset kevätaamut saavat ihmeitä aikaan ihmisen mielessä. Pitkän laiskuuskauden jälkeen aamulenkit ovat taas maistuneet makealle. Voi, kuinka pienestä onkaan hyvä mieli kiinni. Jälkeen päin sitä aina ihmettelee, miksi ei aikaisemmin patistanut itseään liikkeelle. Oli pimeää, satoi, tuuli, oli kiire, piti sitä ja tätä; tekosyitä kyllä riittää.

Joka tapauksessa kulunut viikko on lisännyt tyytyväisyyttä ja onnellisuutta roppakaupalla. Sattumalta luin juuri tänään paristakin blogista (Nainen talossa ja Amandan unelmia) pohdintoja tyytyväisyyden ja kiitollisuuden merkityksestä elämään. Avaimet onnellisuuteen ovat joskus pienet, ja ne löytyvät useimmiten vieläpä oman päämme sisältä.

Olen kierrellyt aamuisin tuttuja tienpätkiä ja puikahtanut välillä pehmeille metsäpoluille. Ja voi sitä viserryksen määrää! Välillä jossakin on vilahtanut jänis, toisaalla taas valkoinen peuran pylly. Ei ensimmäistäkään autoa, ihmisistä puhumattakaan. Olen nauttinut niistä hetkistä täysin rinnoin.

Viikon aikana olen myös saanut kaksi haastetta, Kaarulta Pienestä lintukodosta ja Terhiltä Villa Laukasta. Kiitos molemmille! Kyseisten haasteiden tarkoituksena on edistää nimenomaan pienten blogien (alle 1000 lukijaa) tunnettavuutta ja näkyvyyttä. Ajattelin vastata haasteiden kysymyksiin yhdistelemällä niitä sopivasti, sillä jotkut niistä sivuavat toisiaan niin läheisesti.


1. Kerro blogisi syntytarina? Miten keksit blogillesi nimen?

Alkusyksyllä päässäni vain 'naksahti'. En ollut edes ajatellut blogin kirjoittamista koskaan aikaisemmin. Syksyllä sattui olemaan ylimääräistä aikaa ja energiaa kesän jälkeen, joten jostakin syystä se kaikki kanavoitui ajatukseen blogista. Myös tarve tallentaa kauniita hetkiä ja tilanteita antoi sysäyksen nimenomaan kuvaamiseen. Nimen valinnassa ei ollut ongelmia - asummehan Airisrannassa.

2. Millaisista aiheista kirjoitat blogissasi?

Kirjoitan ja kuvaan asioita, jotka tuottavat itselleni hyvää mieltä. Rakastan kauniita yksityiskohtia kodissa, arjessa ja luonnossa. Niistä haluan ottaa kuvan muistoksi itselleni ja mahdollisesti ilahduttaa niillä myös muitakin.


3. Millaisia blogeja tykkäät lukea?

Minusta on ihana lukea, kuinka muut ovat toteuttaneet haaveitaan aloittamalla esimerkiksi uuden elämän jossakin muulla tai hankkimalla vanhan remontoitavan talon. Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat pitää vielä blogia kaiken sen työmäärän keskellä; itsestäni siihen ei olisi ollut kuuna päivänä. Toisaalta luen myös paljon muunlaisiakin tavallisesta arjesta kertovia blogeja.

4. Mikä on parasta kodissasi? Lempipaikkasi kotona?

Meri ja luonto ovat ne syyt, miksi Airisrannan hankimme. Rakastan tätä miljöötä vanhoine navettoineen ja venevajoineen. Kun ensimmäisen kerran ajoimme pihaan, tuntui kuin olisimme tulleet kotiin. Ei siis mikään rationaalinen ostopäätös. Ehkä paras paikka talossa on ruokapöydän pääty verannalla, jossa useimmiten muun muassa kirjoittelen postauksia ja välillä huomaan unohtuneeni tuijottamaan kesken työn merelle.


5. Kuka teillä tekee sisustusta koskevat päätökset?

Yllätyksekseni täytyy todeta, että mietimme sittenkin yhdessä miehen kanssa suurimman osan sisustukseen liittyvistä asioista. Näillä tarkoitan värejä, tapetteja, huonekaluja, kaikkia suurempia hankintoja. Muuten hankimme kotiin vain sitä, mitä milloinkin todella tarvitaan, joten en ole siinä mielessä mikään sisustusliikkeiden unelma-asiakas.

6. Mikä on seuraava suurempi hankinta kotiisi? Suurin (vielä toteutumaton) sisustushaaveesi.

Herrainhuoneeseen olemme jossakin vaiheessa ajatelleet hankkia kirjahyllyn. Sekin ajatus saa todennäköisesti hautua vielä jonkin aikaa. Kuten olen aikaisemminkin todennut, vähillä ostoksilla Airisrannassa on päästy; suurin osa vanhan talon tavaroista ja huonekaluista on saatu suvulta.


7. Viimeisin ostamasi asia?

Juuri tuossa edellä pääsin sanomasta, että mitään meille ei ole ostettu, mutta eihän se pitänytkään paikkaansa. Pari viikkoa sitten mieheni löysi keittiön saarekkeen päälle lamput, joita on jo pitkän aikaa siihen haeskeltu. Nyt ne sopivat vain sitten tupsahtivat vastaan.

8. Mitä kuuluu täydelliseen vapaapäivääsi? Millaisia asioita tykkäät tehdä vapaa-ajallasi?

Työ ja vapaa-aika menee meillä limittäin ja lomittain. Se tosin sopiikin meille. Silloin kun on todella aikaa, nautimme pitkästä aamupalasta kesällä terassilla. Se onkin sitten tosi pitkä, tuntikaan ei riitä. Puhumme kaikesta maan ja taivaan välillä ja vain nautimme olostamme. Vapaalla on mukava tavata myös ystäviä ja syödä hyvin yhdessä. Blogin päivittäminen näyttää nykyisin kuuluvan tiiviisti vapaahetkiin.


9. Mikä on paheesi?

No ihan varmasti laiskottelu. Aina olisi vaikka mitä tekemistä, mutta jostakin syystä homma ei vain etene. Tarmonpuuskat saisivat tulla huomattavasti useammin, kun on kyse esimerkiksi ikkunanpesusta. Kuluneella viikolla sain tosin neljä (!!) verannan ikkunaa pestyä Nalan ystävällisellä avustuksella.

10. Kotiin tai puutarhaan liittyvä projekti, jonka aiot seuraavaksi toteuttaa?

Meillä on haaveena pieni kasvihuone, joka tehtäisiin talon vanhoista ikkunoista. Projektin aikataulusta ei vain ole tietoa, ehkä ensi vuonna, seuraavana...Siis en todellakaan tiedä, onko se seuraava projekti.


11. Jos saisit matkustaa minne maailman kolkkaan tahansa, minne menisit?

Kun ostimme Airisrannan, päätimme, että matkustelut on nyt sitten matkusteltu. Muutenhan kissoillekin pitäisi löytyä hoitaja! New York on kuitenkin se ainoa paikka maailmassa, mihin lähtisin yhä uudestaan ja uudestaan. Siihen en kyllästy koskaan. Sitä paitsi onhan se täydellinen vastakohta Airisrannalle.

Haasteen luonteeseen kuuluu tietysti keksiä uudet kysymykset ja haastaa joukko uusia bloggareita mukaan. Jätän kuitenkin sen tekemättä tällä kertaa ja annan nykyiset kysymykset kenen tahansa innokkaan bloggarin käyttöön.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

-Airisrannan Päivi-

Siskon luona

Meidät kutsuttiin pääsiäislauantaina viettämään pizzailtaa siskoni ja hänen miehensä luokse. Ja millaisia pizzoja olikaan tarjolla! Rapeita, ohutpohjaisia, tirisevän meheviä rucolalla päällystettyjä herkkuja! Mikäs oli pizzoja paistella, kun sitä varten terassilla oli ihka oikea pizzauuni. Todellinen kotipizzeria.

Niin kiire oli rapeita herkkuja maistelemaan, että kuvien ottaminen pizzoista unohtui saman tien, kun ne höyryävän kuumina kannettiin sisään. Sen sijaan ennen herkuttelua ehdin kierrellä näpsimässä kuvia vanhan talon kauniista huoneista. Tällä kertaa tarjoilen niistä jälleen muutamia makupaloja.

Romanttisen sinisessä makuuhuoneessa on uskomattoman komea peilipöytä. Peiliosa on talon alkuperäisiä huonekaluja ja löytyi pölyyn peittyneenä varastorakennuksesta. Mikä tuuri! Sitä käyn aina ihailemassa, kun vierailen siskoni luona. Tässäkin kamarissa, samoin kuin kaikissa alakerran huoneissa seinät on päällystetty pinkopahvilla.

Pari vuotta sitten makuuhuoneeseen laitettiin tämä suloinen pieni kamiina vanhan tulisijan paikalle. Se on kuin koru. Ellen ihan väärin muista, nykyinen makuuhuone on alunperin ollut keittiö.

Eteisaulaan on puolestaan jätetty näkyville vanhaa kaunista hirsiseinää. Sen takana on äskeisissä kuvissa nähty sinisävyinen makuuhuone. Eteinen on ihanan valoisa ja avara muutenkin, mutta iltapäivän auringonpaiste sinne on vielä kuin piste i:n päälle.

Kiitokset taas kerran talonväelle mukavasta ja niin herkullisesta lauantai-illasta!

-Airisrannan Päivi-

Pääsiäismietteitä

Pääsiäinen... trullit ja loskakeli. Siinäpä typistetty mielikuva lapsuuden pääsiäisistä. Loska enteili kuitenkin kevättä, ja illat olivat jo pidentyneet ihanan valoisiksi. Meillä päin trullit kulkivat talosta  taloon pääsiäislauantaina, eikä virpomisperinteestä ollut tietoakaan.

Lapsuuden pääsiäislauantaihin kuului ehdottomasti myös pääsiäiskokoilla kiertely. Koko perhe pakkautui autoon, ja sitten huristeltiin ympäri lähikyliä katselemassa, mistä löytyisi paikkakunnan komein kokko.

Myöhemmin luin omille lapsilleni Melukylän, ah, niin suloisesta keväästä ja pääsiäisen vietosta ja unelmoin omasta Bullerbystä. Sittemmin sen taisin kyllä saadakin; vain kanat ja lampaat puuttuvat. Taidankin kaivaa kirjan esiin ja sukeltaa taas vuosien jälkeen Melukylän turvalliseen maailmaan!

Myös ensimmäinen pääsiäinen Airisrannassa on jäänyt ihanaksi muistoksi mieleeni. Talossa ei ollut vielä silloin ehditty aloittaa varsinaista remonttia, ja olimme täällä viettämässä pääsiäistä kuin mökillä ikään. Huhtikuinen pääsiäislauantai-ilta oli tyyni ja kaunis, ja istuimme kuuman saunan jälkeen viltteihin kääriytyneenä ulkoverannalla syöden ja nauttien lasillisesta valkoviiniä. Mustarastaiden voimakas laulu kaikui ympärillä, ja meri avautui huikaisevan kauniina edessämme. Muistan vieläkin sen pakahduttavan onnen tunteen -  tämä kaikki oli meidän, ikioma Bullerby. Siinä sitten istuimme ja haaveilimme tulevasta. Siihen hetkeen olen palannut mielessäni monen monta kertaa.

Mutta hei, miksi haikailla menneitä, kun kaikki on tässä ja nyt. Siispä tänä pääsiäisenä menemme taas verannalle viltteihin kääriytyneenä saunan jälkeen ja nautimme nykyisyydestä, siitä mitä meillä on. Toivotaan vain, ettei räntäsade yllätä haaveilijoita. :)

Ihanaa pääsiäistä teille kaikille!

-Airisrannan Päivi-